Artikkelin kuva
ura

Onko urani ohi? Uraäitiys vetää puoleensa ‘‘vaikeuksien kautta voittoon’’ -mentaliteetilla

Nuorempana kaikki tiesivät, että tulen ennemmin olemaan uranainen kuin äiti. Haluan avata teille muutamia kokemuksiani, jotka liittyvät nimenomaan uraan ja äitiyteen. Kyse ei ole siitä, että lapset olisivat estäneet uraani, vaan ihan päinvastoin.

Ennen esikoista tein töitä ilman päämäärää. Synnytyksen jälkeen vanhempainvapaan aikana lähtivät isot unelmat pyörimään omasta yrityksestä ja halu tehdä uraa. Olin “muutan tätä maailmaa lapseni vuoksi” -mentaliteetilla rakentamassa omaa yritystä pystyyn vuonna 2017. Kyseessä oli lastenvaatteiden kirpputori, myymälä ja verkkokauppa.

Tavoitteet olivat kovat ja korkeat. Yksi niistä oli, että viiden vuoden päästä avaisin uuden isomman liikkeen paremmalle paikalle. Toisin kuitenkin kävi. Meni pari vuotta ja jouduin laittamaan lapun luukulle. Se otti koville sisimpääni, unelmani murskaantui. Nyt kun mietin jälkeenpäin, olin 28-vuotias esikoisen tuore äiti ja harjoitin vaativampaa yrityskonseptia yksin ilman koulutusta – ei ihme, ettei tuo viiden vuoden suunnitelma koskaan toteutunut.

Kuva: Mian kotialbumi

“Epäonnistunut uraäiti” – sillä mentaliteetilla palasin takaisin tekemään toimistotöitä. Palo johtajuuteen tuli kuitenkin takaisin töitä tehdessä ja tiesin, mihin halusin tähdätä seuraavaksi.

Sitten jäinkin työttömäksi toisen raskauteni aikana. Se oli henkisesti kovin kokemani isku, joka sai minut miettimään: “Urani on oikeasti ohi, siitä ei yksinkertaisesti tule mitään.” Olin samaan aikaan luonut päähäni tämän “yhteiskunnan määritelmän”, että 35-vuotiaana pitää olla puoliso, omistusasunto, lapsia, auto ja ura. Lapset ovat, mutta ei muuta.


Osallistuin keväällä vanhempainvapaani aikana valtion tukemaan Perhevapaalta työelämään -koulutukseen, jossa käytiin läpi työllistysmisvaihtoehtoja oman tilanteen mukaan. Minulta kysyttiin koulutuksen yhtenä osana, mikä tittelini on. Vastasin: “työtön kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka elää Kelan tuilla.” Ja päässäni mietin, että minun urat ja tittelit ovat taputeltu kuin myös tuo “yhteiskunnan määritelmä” oikeasta elämästä. Määritelmä, jota ei ole muualla kuin omassa päässäni.

Koulutuksen edetessä tajusin, että minussa on edelleen urapotentiaalia ja edessäni on upeita mahdollisuuksia. Samoihin aikoihin sain terapiassa tehtäväksi luoda vision täydellisestä aamustani, johon herään ja minkälainen elämäni on sinä päivänä. Siihen aamuun herätessäni olin johtotehtäviin valmistautumassa oleva perheen äiti, joka valmisti rakkaudella aamupalaa kouluun meneville lapsilleen ja miehelleen. Aamupalat syötyämme, puin bisneslookin päälle, suukotin lapsiani ja miestäni poskille, hyppäsin valkoiseen autooni ja lähdin töihin.

Niinpä vaihtui mentaliteettini tällä kertaa: ”Näytän lapsilleni esimerkin, miten nousta tuhkasta uudelleen ja kuinka olla hieno uranainen.” Aloitin lukemaan erilaisia kirjoja, jotka opettivat ja vahvistivat tavoitettani ja johtajaluonnettani (täältä löydät kirjavinkit).

Liityin keväällä pidetyillä Lapsimessuilla MiB ry:n eli Mothers in Business -järjestöön ja kuuntelin muutamia heidän inspiroivia luentojaan aiheesta. Aktivoin itseni LinkedIn:ssä. Sain sitä kautta huikean työpaikan, jossa aloitin nyt joulukuussa. Samaan aikaan hain opiskelemaan ja pääsin opiskelemaan! Tammikuussa aloitan opinnot, joihin luin muuten hyvät vinkit meidän toisesta jutustamme Miten onnistua opiskeluissa ruuhkavuosien aikana? Olen nyt sillä polulla, jossa työpaikka ja opiskelut vievät sinne, minne haluan.

Kuva: Mian kotialbumi

Olen ymmärtänyt, ettei uran tarvitse olla rakennettu 35 vuoden ikään mennessä, vaan äitiys ja ura voivat kulkea käsi kädessä. Sinun ei tarvitse luopua urahaaveista, vaikka olet äiti. Sinun tulee kuitenkin ymmärtää, että se vie hetken pidempään. Syy siihen on se, ettet voi antaa uralle itseäsi 100 %, koska sinulla on perhe. Ne voivat olla 50 % suhteessa tai 60/40, voit itse määritellä. Ja mikä tärkeintä, sinun tulee haluta ja tehdä asioita sen eteen.

Minun tapauksessani lapseni ovat “potkineet” vauhtia ja suuntaa, jotta olen löytänyt omat todelliset uratavoitteeni. Käännä myös epäonnistumiset opeiksi. Jos et vaikka saanut haluamaasi ylennystä yrityksessä ja kyseisellä alalla on vaikea päästä eteenpäin, voikin olla se hetki, jolloin sinun tulee vaihtaa polkusi suuntaan uusille vesille. Se on ihan ok räpeltää kuin pieni joutsenen poikanen, käydä kokeilemassa siipiään eri aloilla, tunnustella, miltä iso maailma tuntuu – ja sitten kun aika on oikea, on aika näyttäytyä upeana joutsenena.

Tiesitkö, että Vera Wang suunnitteli ensimmäisen oman malliston 40-vuotiaana ja hänen uransa alkoi siitä. Anna Wintour oli 39-vuotias, kun hänestä tuli Voguen päätoimittaja. Arianna Huffington oli 55-vuotias, kun hän julkaisi Huffington Postin. J.K. Rowling julkaisi ensimmäisen Harry Potter kirjan 31-vuotiaana ja vielä tänäkin päivänä tuo Potter on suosittu lastemme keskuudessa.

Olen 34-vuotias nyt ja minun urani ei ole ohi, eikä ole sinunkaan.


Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti ja kuvat: Mia Lappalainen