Näin opit sanomaan ei työelämässä

Tiedäthän sanonnan, että voidaksesi rakastaa muita, sinun täytyy oppia ensin rakastamaan itseäsi? Sama pätee itsensä ja oman osaamisensa kunnioittamiseen. Puoliensa pitäminen työelämässä voi joskus tuntua vaikealta, mutta oman hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta se on äärimmäisen tärkeää. Miten siis menestyä, vetää rajoja ja pitää puolensa saamatta hankalan ja röyhkeän tyypin leimaa?

Kiltteys on mahtava luonteenpiirre, kunhan siihen sekoittuu myös terve annos itsekkyyttä. Liika kiltteys kostautuu ja sitä käytetään helposti hyväksi, jos kiltteydellä tarkoitetaan samalla myös alistuvaa. Kaikkeen myöntyvä ja taakkansa alla marttyyrimaisesti huokaileva kollega ei paranna asemaansa työyhteisössä, vaan päinvastoin aiheuttaa herkästi ärsytystä muissa.

Kannattaa pitää mielessä, että kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Puhu siis suoraan, mutta ystävällisessä hengessä asioista, joita haluat saavuttaa tai joihin haluat muutosta. Asioiden puheeksi ottaminen ja kommunikointi eivät tee sinusta hankalaa tyyppiä, vaan arvonsa tuntevan asiantuntijan.

Kynnysmatosta oman elämäsi sankariksi

Taru Tammikallio on työelämän tabuja esiin nostava podcastaaja, toimittaja ja media-alan yrittäjä, joka uskoo, että suora puhe ja avoin keskustelu ovat avaimia parempaan työelämään. Lisäksi hän on äiti ja alanvaihtaja, joka kannustaa muitakin tavoittelemaan unelmiaan lannistumatta.

Tarulle avoimempi työelämä on sydämen asia ja kysyimmekin häneltä vinkkejä siihen, miten omien puolien pitäminen työelämässä onnistuu parhaiten ja miksi se on niin tärkeää.

Miksi koet erityisen tärkeänä puhua avoimemman työelämän puolesta?

– Työllä on merkittävä vaikutus lähes jokaisen meidän elämään. Silti työelämä on täynnä tabuja ja ilmiöitä, joista ei uskalleta tai viitsitä puhua, koska ei haluta valittajan tai hankalan tyypin mainetta. Usein myös pelätään puhumisen vaikeuttavan omaa uraa. Asiat, joista on yleisesti ottaen vaikea puhua, ovat esimerkiksi palkka, työpaikkakiusaaminen tai työuupumus.

Koen, että asioista suoraan puhuminen ja keskustelu ovat tie tasa-arvoisempaan, avoimempaan ja parempaan työelämään. Pelon ilmapiiri pitäisi purkaa. Jos haastavia asioita ei uskalleta ottaa puheeksi, miten niitä voisi ikinä selvittää tai ratkaista? Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Jos minä esimerkiksi kokisin, että minua ei kuunnella työpaikalla, miten tilanteeseen voisi tulla mitään muutosta, jos en uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi?

Samalla tapaa esimerkiksi palkankorotuksen pyytämiseen ja työpaikkakiusaamiseen liittyvät asiat pitää uskaltaa ottaa rohkeasti puheeksi. Emme ole kukaan ajatuksen lukijoita – jos et puhu asioista, kukaan ei voi tietää, että sinulla on mielessäsi jotain. Asian puheeksi ottamalla tilanne voi ratketa yllättävänkin helposti.

Sama pätee myös hyviin asioihin – kollegan kehuminen hyvästä työstä parantaa työilmapiiriä, motivoi, tuo hyvän mielen ja parantaa ammatillista itseluottamusta. Liian usein kehuja ja hyvien asioiden sanomista pantataan, vaikka jokainen meistä tietää, että niistä tulee hyvä mieli.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta epäreilusta kohtelusta työpaikalla?

– Joskus nuorempana olin kesätöissä, johon minut palkattiin harjoittelijan nimikkeellä, vaikka olin jo valmistunut ja aloin tekemään töitä heti itsenäisesti. Palkka kyseisessä tehtävässä oli juuri ja juuri nelinumeroinen, mutta päätin suostua, koska halusin alan työkokemusta. Silloin en tiennyt, että minulle olisi pitänyt maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, koska olin käynyt harjoitteluni jo kouluaikana ja valmistunut.

Palkkani tuli myöhemmin puheeksi ammattiliiton toimesta. He kysyivät, haluaisinko lähteä selvittämään asiaa. Aluksi epäröin, sillä pelkäsin, että se vaikuttaisi negatiivisesti työnantajan mielikuvaan minusta työntekijänä, mutta päätin lopulta lähteä selvittämään asiaa, sillä halusin pitää oikeuksistani kiinni.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Selvitimme asian ja sain takautuvasti palkkani, sekä hyvät palautteet tulevaa varten. Se antoi uskoa siihen, että kyllä haastavatkin asiat kannattaa selvittää. Jos ei pidä oikeuksistaan kiinni, siitä joutuu kärsimään ennemmin tai myöhemmin.

Jos on aina ollut työyhteisössä se kuka joustaa, eikä kieltäydy uusista työtehtävistä vaikka to do -lista on pitkä kuin nälkävuosi, miten ottaa uutta roolia tyyppinä joka osaa sanoa myös ei?

– Pitää vain osata vetää rajat. Toki se on hankalampaa, jos muut ovat tottuneet näkemään sinut tyyppinä, joka joustaa aina, mutta ei siinä muu auta.

Kun kieltäydyt, selitä tilanteesi ja perustele, miksi et nyt kykene auttamaan. Voit ehdottaa jotain toista ajankohtaa, jolloin sinulla on enemmän aikaa auttamiseen. Mikäli joudut kieltäytymään kokonaan, tee se selkeästi, mutta kohteliaasti. Voit myös ehdottaa kysyjälle muuta ratkaisua ongelmaan, jolloin osoitat empatiaa ja auttamisen halua häntä kohtaan. Pysy kuitenkin päätöksessäsi – näin muut eivät yritä puhua sinua ympäri.

Jos ei:n sanominen tuntuu haastavalta, kannattaa pitää mielessä, että ainainen myöntyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa et pystykään suoriutumaan lupaamistasi tehtävistä. Jos autat koko ajan muita heidän tehtävissään, voi olla, että omat työtehtäväsi jäävät taka-alalle – niistä suoriutuaksesi joutuisit tekemään paljon ylitöitä, jolloin riskinä on uupuminen, väsymys ja alisuoriutuminen. Jatkuva venyminen ja paukkuminen on kestämätön tilanne.

Se, että uskallat vetää rajat ja sanoa ei, on merkki siitä, että tiedät rajasi, sekä arvostat itseäsi ja osaamistasi. Kun arvostat itseäsi ja näytät sen muille, muutkin arvostavat sinua. Rehellisyys on myös luottamuksen osoitus kollegoja ja esimiestä kohtaan.

Moni pelkää, että loukkaa muiden tunteita eikä uskalla kertoa omia mielipiteitään. Miten rohkaistua avaamaan suu ja lopettamaan myötäily, vaikka olisi eri mieltä?

– Eri mieltä oleminen avartaa omaa ja muiden ajattelua, eikä sitä kannata ajatella vastakkainasetteluna. Olemme aikuisia – voimme tykätä toisistamme ja arvostaa muita, sekä keskustella asioista hyvässä hengessä, vaikka olisimme eri mieltä.

Muista että sinun mielipiteesi ja ajatuksesi ovat yhtä arvokkaita kuin muiden. Tuo ne rohkeasti esille keskustelevasti ja ystävällisesti. Kun tuot asiat esille hyvässä hengessä ja tilannetta lukien, loukkaantumisen riski on pieni.

Mitä neuvoja antaisit ihmiselle, joka välttelee konflikteja työelämässä, koska ottaa ne niin henkilökohtaisesti?

– Mielestäni kannattaa punnita tilanteiden plussia ja miinuksia. Mitä tapahtuu, jos jätän puhumatta minua vaivaavasta asiasta? Paheneeko tilanne silloin ja viekö se ilon työstä? Mitä tapahtuu, jos otan asian puheeksi ja tilanteesta seuraa konflikti? Vaivaisiko se hetken, mutta loppujen lopuksi asia selvitettäisiin ja tilanne muuttuisi paremmaksi? Kumpi on omasta mielestäsi parempi vaihtoehto?

Mikäli tapahtuu usein niin, että keskusteluista jää paha mieli esimerkiksi toisen palautteen takia, voi tarkastella sitä, voisiko palautteen antaja kehittää palautteen antamisen taitojaan. Mikäli ne ovat kunnossa ja ottaa palautteet silti liian henkilökohtaisesti, kannattaa ajatella palautetta ohjenuorana ja kehitysmahdollisuutena – palaute kohdistuu toimiisi, ei sinuun ihmisenä.

Kun tuntuu, että pomo on kohdellut epäreilusti tai kollegan käytös lähentelee kiusaamista, voi olla vaikea nousta puolustamaan itseään.

Miten opetella ottamaan vaikeitakin asioita puheeksi?

– Oikeastaan sama kuin edellisessä; onko vaihtoehto, että annat asian olla ja tilanne pahenee? Tilanne kannattaa mieluummin ottaa puheeksi mahdollisimman pian asianomaisen kanssa ilman syytöksiä, vastakkainasettelua ja hyökkäystä. Puhu siitä, miltä tilanteet ovat sinusta tuntuneet ja miten toivoisit, että jatkossa toimitaan. Älä koskaan kohdista kritiikkiä ihmiseen, vaan käytökseen ja toimintatapoihin.

Mikäli keskustelu ei auta, ole yhteydessä yrityksen luottamushenkilöön tai työterveyshuoltoon ja pyydä heiltä apua tilanteen selvittämiseen.

Moni on itse itsensä kovin kriitikko vaatien itseltään koko ajan enemmän olematta omaan suoritukseensa koskaan tyytyväinen. Kuinka vähentää itsekriittisyyttä työelämässä?

– Älä vertaile itseäsi muihin, vaan ainoastaan itseesi. Mieti, mitä kaikkea olet oppinut ja miten pitkälle olet tullut – kehitys tapahtuu usein niin hiljalleen, että välillä unohdamme mistä olemme aloittaneet. Joskus voi olla hyväksi kirjata saavutuksia ylös, jotta ne konkretisoituvat itselle.

Muista myös, että kukaan ei ole koskaan valmis, aina voi kehittyä ja parantaa. Ole armollinen ja palkitse itsesi onnistumisista, jopa niistä pienistäkin. Opi myös ottamaan kehut vastaan, äläkä vähättele niitä.

Teksti: Suvi Honkanen, kuvat: Nelli Kivinen, Jutta Hirsimäki