Artikkelin kuva
ura

Mutsi pohtii: alanvaihto suunnitelmissa?

Uskaltaisinkohan lähteä? Tuosta vain sulkisin nykyisen työpaikkani oven ja menisin rohkeasti katsomaan, kuinka pärjäisin aivan toisella alalla.

Toisaalta olen tottunut turvalliseen tulotasoon, osaan työtehtävät etu-ja takaperin, tunnen talon tavat ja ihmiset kuin omat taskut, niin kuinka vain voisin ottaa ja lähteä? Ja kun tulevasta ei ole yhtään takuita.

Kuka nyt tämän ikäisen palkkaisi? Jäisin kuitenkin työtä hakiessani hännille olemattoman työkokemukseni kanssa.

Osaisinkohan tehdä edes muuta?

Niin. Paljon kysymyksiä, eikä mitään varmaa.

Jos mietit näin usein nykyisessä työssäsi, saattaa alan vaihtaminen tulla pian ajankohtaiseksi. Tässä vaiheessa yleensä täysin varmaa on se, että muutoksen aika on selvästi käsillä. Nykyinen työ ei tunnu enää omalta, työpaikan ilmapiiri on ollut pitkään kireä tai jopa ikävä, työnteko ei ole enää antoisaa ja työpaikalle meno saattaa jopa ahdistaa.

Miksi jäädä?

Sitran vuonna 2017 tekemän Työelämätutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä ei jääkään. He ovat vaihtaneet alaa työuransa aikana syystä tai toisesta.

Mitä vaihtoehtoja sitten vakituisessa työssä olevalla on alan vaihtoa miettiessä? Ainakin seuraavat:

  1. Opintovapaa

  2. Työn ohella opiskelu, verkkokurssit, iltakoulu, etäopinnot

  3. Oman yrityksen perustaminen tai freelancerina työskentely

  4. Harjoittelijaksi hakeminen


Sitten pitää tehdä se päätös. Ja kyllä, tulet todennäköisesti kuulemaan ihmisiltä ihmettelyä ja pohdintaa valintasi järkevyydestä ja kannattavuudesta. Mutta muista ketä varten muutosta olet tekemässä!

Moni muutoksen tehnyt sanoo pudonneensa kuitenkin lopulta jaloilleen. Matkaan on toki mahtunut muutamia kompurointeja ja huolia esimerkiksi taloudellisesta pärjäämisestä, mutta lopulta alan vaihto on ollut oikea ratkaisu ja kymmenen pisteen arvoinen teko.

Olen yksi heistä, päätöksen tehneistä. Onnellinen alan vaihtaja, joka laskeuduin suorin jaloin, kerien, hieman horjahdellen, tasapainoa lopussa hakien unelmatyöhöni.

Olisiko nyt sinun vuorosi?

Teksti: Suvi Lahtinen