”Miten ehdit tehdä tuon kaiken?” – Mia, 34, kertoo kahden lapsen työssäkäyvänä urheilevana yksinhuoltajana

Kysymys, jota minulta kysytään usein. Kysymys, jonka jokainen uusi ihminen kysyy kuullessaan palan arjestani. Tämä on kysymys, jota voidaan kysyä jokaiselta. Sillä jokainen ehtii, jos hän haluaa. Meillä kaikilla on sama 24 h päivässä käytettävissä.

Avataan hieman minusta tarkemmin, niin voidaan paneutua tähän kysymykseen. Mitä minä Mia teen? Olen juuri siis täyttänyt 34-v. Olen kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Tyttöni ovat 1-v. ja 8-v., vanhempi tapaa säännöllisesti isäänsä ja pienempi on minun kanssani koko ajan.

Olen kokopäivätyössä eli työskentelen maanantaista perjantaihin klo 8-16. Käyn toimistolla, mutta teen myös etäpäiviä. 8-v. käy koulua ja 1-v. päiväkotia. Töiden lisäksi olen mukana koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa päävastuunani markkinointi, aloitin nyt tammikuussa Business Collegessa verkko-opinnot ja totta kai kirjoitan näitä Mutsimedian juttuja. Tämän lisäksi perusarki pyörii, mihin kuuluu ruoanlaitot, pyykinpesu, siivoukset jne. Ruokakaupan olen ulkoistanut ja tilaan nykyisin kerran viikossa suoraan kotiovelle, kätevää. Salilla käyn kerran viikossa.

Ja kyllähän sitä välillä itsekin miettii ja tätäkin kirjoittaessa, että miten ehdin tämän kaiken. Mutta minä ehdin, koska haluan. Joillekin nämä asiat kuulostavat energiaa vieviltä. Minulle ne taas antavat energiaa. Ne antavat energiaa, koska saan tehtyä tuloksia haluamiani unelmia ja tavoitteita kohti.

Keskity omaan tekemiseesi

Jos haluaisin päästä nopeammin haluttuun tavoitteeseeni urheilullisesti, kävisin useammin salilla. Silloin jättäisin pois vanhempainyhdistyksen toiminnan ja kävisin 2 krt viikossa salilla. Olen käynyt oman jaksamiseni ja ajanjakamisen läpi, kun suunnittelen mihin laitan oman ajan ja energian. Minulla on tavoite fyysisesti, mutta uratavoitteeni on tällä hetkellä vahvempi, joten annan sille enemmän aikaa kuin salille.

Oletko innokas leipomaan ja ihastuttamaan kaikkia leivontataidoillasi? Miksi silloin istuisit vanhempainyhdistyksen kokouksessa miettimässä tapahtumajärjestelyä, kun voit laittaa sen ajan siihen, että leivot 100 upeaa kuppikakkua ja 100 mokkapalaa vanhempainyhdistyksen tapahtumaan, mitä muut suunnittelevat. Minä en ole leipoja, joten nostan hattua sille, joka leipoo ja käyttää omaa aikaansa siihen, että meidän tapahtumassa on upeita leivonnaisia. Vastavuoroisesti nostan itselleni hattua, että olen organisoimassa tätä tapahtumaa.

Eli toisin sanoen, keskity omaan tekemiseesi ja siihen mitä sinä haluat. Älä keskity siihen, mitä toinen tekee. Älä masennu siitä, että joku toinen tekee ”enemmän” kuin sinä. Älä varsinkaan ole kateellinen siitä, mitä toinen tekee.

Mennään vielä nopeasti tuohon aikakäsitteeseen. Meillä kaikilla on 24 h vuorokaudessa tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Jotta me saadaan se kaikki tehtyä, on tietynlainen organisointikyky ja aikataulutus tärkeitä asioita.

Jotta perheen kesken saa homman toimimaan, perhekalenterit ovat tärkeä juttu kuin myös kommunikointi. Sopikaa yhdessä puolisonne kanssa, mitkä ovat tärkeät menot joihin toinen haluaa lähteä. Laittakaa kalenteriin nämä omat ajat, jolloin voitte tehdä haluamaanne asiaa ja kommunikoikaa. Tässä kohdassa voin todeta, että tämä on helppoa, kun teen sen vain itseni kanssa.

Älä ajattele ”sitten kun…”

Herään nykyisin joka aamu kello 6. Kiitos Lotta Backlundin Sano Kyllä! -kirjan, opin kääntämään oman rytmini illasta aamuun. Lapset heräävät 6.45. Saan aamulla oman hetkeni laittautua valmiiksi. Työmatkat bussissa, kirjoitan useasti näitä Mutsimedia juttuja tai suunnittelen vanhempainyhdistyksen markkinointia. Työpäivän hoidan etänä tai toimistolla.

Arki-iltapäivät vaihtelevat. Yhtenä päivänä hoidan ruoan valmistuksen ja kodin siivouksen, yksi päivä menee salille, yksi opiskeluihin ja mahdolliset muut ajat olen lasteni kanssa läsnä. Pienin menee nukkumaan klo 19, isompi klo 20 ja minä 21-22 välillä. Näin saan illalla vielä hoitaa mahdolliset omat asiat pois päiväjärjestyksestä.

Entä, kun lapsi sairastuu? Sanotaanko, että kyllä se turhauttaa välillä, koska se tarkoittaa kalenterin uudelleen aikatauluttamista. Omalta kohdalta kärsivät heti salitreenit. Minä jään silloin sairaan lapsen kanssa kotiin, treenit eivät onnistu. Töitäkin voi tehdä etänä lapsen ehtojen mukaisesti silloin. Mutta muutoin tilaa sinä päivänä kotiin kuljetuttuna valmisruokaa, jätä sali välistä, jätä kokous välistä. Priorisoi asiat, jotka ovat tärkeimmät ja hoida ne. Lisää to do -listalle asiat, jotka pitää hoitaa ja mahduta ne heti seuraavalle terveelle päivälle.

Joten kyllä ehdit kaiken tämän mitä haluat, jos haluat. Monesti kuulee ”sitten kun…” ja olen sitä itsekin sanonut. Sitten kun pienempi kasvaa isommaksi ja hän nukkuu yöt kokonaan, salitreenaan tehokkaammin, että saavutan tavoitteeni sen suhteen. Mutta se ei estä sitä, että voin jo nyt syödä hyvin ja tehdä hyvän pohjan, josta on helppoa lähteä rakentamaan salitavoitettani.

Tämän suhteen pitää olla myös armollinen. Kaikkea ei voi tehdä. Kaikkea mitä haluaa, ei voi tehdä. Mutta käytä se 24 h järkevästi, tee asioita, jotka vievät sinua sinne kohti, mitä haluat. Aikaa kun ei takaisin saada, joten älä ajattele ”sitten kun”.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Mia Lappalainen, kuva: Shutterstock