Artikkelin kuva
tekijat

Titta Laurinen

Olen Titta Laurinen, Keski-Suomesta kotoisin oleva, sittemmin Jyväskylän kautta Helsinkiin asettunut kauneushoitolayrittäjä sekä hyvinvointivalmentaja. Tällä hetkellä myös kuntosalivalmentaja- ja personal trainer-opiskelija sekä pienen pojan äiti. Tuon erityisen vauhdikkaan taaperon lisäksi saan paimentaa myös kahta menossa mukana tassuttelevaa chihuahuaa.

Koen löytäneeni unelma-ammattini kosmetologina ja innolla odotan myös personal traineriksi valmistumista. Rakastan työskennellä erilaisten ihmisten parissa – se tuo vaihtelevuutta sekä positiivista haastetta työhön, kun haluan palvella jokaista asiakastani yksilönä ja pyrin aina löytämään juuri heille kaikin puolin sopivimman vaihtoehdon. Kaikista parasta on nähdä asiakkaan tyytyväisyys kun hän on saanut toivomaansa apua ja olemme tiiminä päässeet tavoitteeseen, oli se sitten mikä tahansa selän epäpuhtauksien rauhoittaminen, kulmakarvojen muotoilun tai säännöllisen ateriarytmin opetteleminen tai vaikkapa kokonainen elämäntapamuutos!

Syy, miksi haluan vaikuttaa Mutsimedian kautta, on kuitenkin harvinaisen rankka vauvavuosi. Odotin innolla äitiyslomaa ja sitä vapaa-ajan määrää, joka yhtäkkiä tupsahtaisi yrittäjän arkeen poikani syntymän myötä. Odotin hitaita aamuja, vaunulenkkejä koirien kanssa, sängyssä lorvimista vauva kainalossa, omaa aikaani kun vauva olisi päiväunilla ja lähinnä odotin vain sitä, ettei olisi varsinaisesti aikataulua. Olin kiitollinen helposti sujuneesta raskaudesta ja heitin puolitosissani vitsiä, että meille varmasti syntyy temperamenttinen, allerginen, nukkumaton ja itkuinen vauva, koska odotusaika oli liian helppo. Ei muuten jäänyt vitsiksi yksikään edellä mainituista.

Meillä itkettiin käytännössä ympäri vuorokauden ensimmäiset pari kuukautta. Meillä ei todellakaan nukuttu. Puhumattakaan siitä, että olisin voinut laskea vauvan sylistäni vaunuihin mennäkseni asioille tai lenkille. Ylipäätään kaikki muu, paitsi minun hytkyttelevä syli, oli meidän pienen pojan mielestä suoraan sieltä. Luojan lykky, että olin tavallaan aavistellut tätä enkä kuvitelmissani elellyt pelkkää vaaleansinistä vauva-arkea.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että olen edelleen hengissä ja jotakuinkin tervejärkinen! Meillä nukutaan yöt vähintäänkin hyvin, pojan päiväunet on nyt se oma aika ja refluksi- sekä allergiaoireet on saatu vihdoin kuriin. Temperamenttia löytyy edelleen liiaksikin, mutta se taitaa olla sukuvika!

Tuo kuuluisa lapsen ensimmäinen elinvuosi on nyt kuitenkin valttikorttini työelämässä, etenkin hyvinvointivalmennusten puolella. Pystyn täydellisesti ymmärtämään, miltä tuntuu toisesta äidistä, kun se arki ei rullaa sitten mitenkään päin. Koen tämän omakohtaisen kokemuksen korvaamattomaksi eduksi, kun valmennukseeni tai hoitopetiini saapuu toinen äiti-ihminen.

Monta kertaa väsyneenä kiukuspäissäni olen tivannut ystäviltäni, että mikä on tämän meidän kohtuuttoman rankan arjen tarkoitus. Nyt vasta ymmärrän – se on juuri tämä, että osaan tulevaisuudessa auttaa, tsempata, kuunnella ja piristää teitä muita äitejä! Tästä lähtien näpyttelen Mutsimedian kautta teille luettavaa siitä, mitä parhaiten osaan eli kauneudenhoidosta sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, tervetuloa mukaan!