Et syö ruokaa, syöt tuotetta! Mitä on ultraprosessoitu ruoka jota saatamme syödä päivittäin?

”Miksi tavallinen ruoka ei enää maistu miltään?” Kysymys on noussut monessa kodissa esiin aivan huomaamatta. Kun makunystyrät ovat tottuneet makeutettuihin muroihin, keinotekoisesti maustettuihin jogurtteihin ja valmisaterioihin, alkaa perusruoka maistua lattealta.

Ultraprosessoidusta ruoasta on tullut arkipäivää: se täyttää kauppojen hyllyt, ruokapöydät ja lasten välipala-ateriat.

Moni ei kuitenkaan tiedä, mitä ultraprosessointi todella tarkoittaa. Kyse ei ole vain “valmisruoasta”, vaan ruoasta, joka on muokattu teollisesti pitkälle, usein keinotekoisten ainesosien avulla. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi einespizzat, maustetut jogurtit, murovalmisteet, sipsit ja karkit.

Brasilialaisten tutkijoiden kehittämä NOVA-luokitus jakaa elintarvikkeet neljään ryhmään, joista viimeinen, ultraprosessoitu ruoka, herättää eniten huolta. Tähän ryhmään kuuluvat ruoat, joissa on lisätty muun muassa emulgointiaineita, makeutusaineita, väriaineita ja keinotekoisia aromeja. Niitä ei voisi valmistaa kotona, vaikka haluaisi.

Syötkö enemmän kuin haluaisit? Näin kehosi reagoi

Ultraprosessoitu ruoka on suunniteltu houkuttelevaksi: sen rakenne, maku ja ulkonäkö vetävät puoleensa. Useissa tutkimuksissa on huomattu, että ihmiset syövät näitä ruokia nopeammin ja enemmän kuin vähemmän prosessoituja vaihtoehtoja. Ne ohittavat kehon luonnolliset kylläisyyssignaalit ja voivat johtaa ylensyöntiin.

Ultraprosessoidun ruoan vaikutusta ihmiseen on myös tutkittu.

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, jotka saivat syödä ultraprosessoituja ruokia vapaasti, söivät päivittäin keskimäärin 500 kilokaloria enemmän kuin ne, jotka söivät vähän prosessoituja ruokia. Tulos näkyi myös painonnousuna vain kahdessa viikossa.

Ravinneköyhää, mutta koukuttavaa

Ultraprosessoiduissa tuotteissa on usein vähän kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita. Sen sijaan ne sisältävät runsaasti sokeria, suolaa ja epäterveellisiä rasvoja. Tämä yhdistelmä vaikuttaa paitsi kehoon, myös mieleen.

Tutkimusten mukaan nämä ruoat voivat vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään samaan tapaan kuin päihteet: ne antavat nopean mielihyvän tunteen, mutta eivät täytä elimistön ravitsemuksellisia tarpeita.

Tuloksena on jatkuva nälkä tai halu napostella, vaikka keho ei oikeasti tarvitsisi lisää energiaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi ultraprosessoidun ruoan kulutus on yhteydessä liikalihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Lasten suosikkieväät kärjessä

Monet ultraprosessoidut tuotteet markkinoidaan nimenomaan lapsille: värikkäät pakkaukset, piirroshahmot ja houkuttelevat maut vetoavat nuoriin kuluttajiin.

Ongelmana on, että nämä tuotteet saattavat joissain tapauksissa muodostaa suuren osan lapsen päivittäisestä ruokavaliosta. Esimerkiksi aamiaismurot, makeat jugurtit, mehut ja välipalakeksit ovat tyypillistä ultraprosessoitua ruokaa. Perheet saattavat ostaa tuotteita ajattelematta niiden todellista ravintoarvoa.

Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset siirtyvät helposti aikuisuuteen, ja jo varhain alkanut ultraprosessoidun ruoan kulutus voi kasvattaa riskiä kroonisiin sairauksiin jo nuorella iällä.

Vaikea luopua

Helppous, hinta ja maku tekevät näistä tuotteista houkuttelevia.

Kun arki on kiireistä, mikropizza tai valmiskastike tuntuu nopealta ratkaisulta. Valmistajat panostavat erityisesti koostumukseen ja makuprofiileihin, jotka tekevät tuotteista mahdollisimman miellyttäviä, ja usein myös riippuvuutta aiheuttavia.

Toisaalta monet ihmiset eivät tiedä, että heidän syömänsä tuotteet ovat ultraprosessoituja. Pakkausmerkinnöissä ei lue “ultraprosessoitu”, vaan lista ainesosista on usein pitkä ja vaikeasti tulkittava. Tämä tekee valistuksesta tärkeää: kuluttajan pitää tietää, mitä hän syö.

Kaikki valmisruoka ei ole pahasta

On tärkeää kuitenkin erottaa ultraprosessoitu ruoka tavanomaisesta prosessoinnista.

Esimerkiksi pakastetut kasvikset, pastat tai säilykekalat ovat usein vain kevyesti prosessoituja, ja aivan hyviä vaihtoehtoja. Ongelmia syntyy vasta, kun ruokaa on muokattu liikaa, ja sen koostumus ja ravintoarvot ovat kaukana alkuperäisestä.

Ruoan prosessointi itsessään ei ole siis pahasta. Kyse on siitä, kuinka pitkälle prosessointi on viety ja mitä siihen on lisätty.

Mitä voin tehdä omassa arjessani?

Jos haluat vähentää ultraprosessoidun ruoan käyttöä, aloita pienistä muutoksista:

• Lue tuoteselosteet: vältä tuotteita, joiden ainesosaluettelo on pitkä ja täynnä vieraita nimiä.
• Valmista ruokaa itse mahdollisuuksien mukaan.
• Valitse kokonaisia, mahdollisimman vähän muokattuja raaka-aineita.
• Vaihda makeat jugurtit maustamattomaan ja lisää itse marjoja.
• Suosi välipalana hedelmiä, pähkinöitä tai ruisleipää.

Kyse ei ole täydellisestä ruokavaliosta vaan tasapainosta. Pienetkin muutokset voivat vaikuttaa terveyteen merkittävästi pitkällä aikavälillä.

Kohti rehellisempää ruokakulttuuria

Ravitsemustutkijat ja kansanterveyden asiantuntijat toivovat, että ultraprosessoidun ruoan haitat saisivat entistä enemmän huomiota myös lainsäädännössä. Joissain maissa on jo alettu rajoittaa markkinointia lapsille ja selkeyttää pakkausmerkintöjä.

Samalla kiinnostus luonnollisiin, mahdollisimman vähän käsiteltyihin ruokiin kasvaa. Yhä useampi kuluttaja haluaa tietää, mistä ruoka tulee, ja mitä se oikeasti sisältää.

Muista myös tämä: kiireinen arki ei tee sinusta huonoa vanhempaa

Kun työpäivä venyy, harrastusaikataulut puskevat päälle ja jääkaapissa odottaa vain valo, ei ole ihme, että einesruokaa päätyy välillä lautaselle.

Täydellisyyttä ei vaadita, eikä ole realistista olettaa, että jokainen ateria valmistettaisiin alusta asti tuoreista raaka-aineista. Ultraprosessoituja ruokia ei tarvitse pelätä, kun niitä käyttää tietoisesti osana tasapainoista ruokavaliota.

Välillä tärkeintä on, että pöydässä on ruokaa ja perheellä yhteistä aikaa (ei se, onko kyseessä linssikeitto vai valmislasagne). Armollisuus itseä kohtaan on myös olennainen osa hyvinvointia. Myös silloin, kun puhutaan ruuasta.

Haluavatko ystäväsi tietää enemmän ultraprosessoidusta ruoasta? Jaa artikkeli heille!

Lähteet: Public Health Nutrition, Cell Metabolism, WHO, THL

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!