Kesäreissu kotimaassa, mutta miten?
Perheen perustamiseen kuuluu jonkinnäköinen sanaton sopimus siitä, että seuraavat 15 vuotta lomareissut vietetään lähes poikkeuksetta lasten kanssa. Tämän ei tarvitse olla missään mielessä maailmanloppu, kunhan lähestyy asiaa oikeasta suunnasta ja oikealla asenteella. Jos näet vähän vaivaa, voit viettää perheesi kanssa elämäsi parhaat lomamatkat ja saada lämpimimmät muistot. Se on epätodennäköistä, mutta jonkun mielestä mahdollista, mutta silti epätodennäköistä.
Viimeistään tammikuun lopussa kannattaa käyttää noin yhden viikon illat käymällä läpi paikallisten matkailuautovuokraamojen tarjontaa ja katsoa YouTubesta kaikkien mahdollisten matkailuautojen arvostelut. Huomiot näistä kannattaa kirjata erilliselle Excel-taulukolle, jota esittelet vastahakoiselle puolisollesi väkisin joka ilta klo 22:15. Kun puolisosi antaa ymmärtää, että “minähän en saatana missään asuntoautossa lomaani vietä”, voit siirtää nämä suunnitelmat seuraavalle vuodelle, koska silloin varmaan aihetta koskevan keskustelun ilmapiiri on kodissanne muuttunut enemmän suosiolliseksi.
Heinäkuun vihdoin koittaessa, vaimo-oletettusi on varannut kaksi yötä maailman tylsimmästä, mutta Instagramissa kauneimman näköisestä hotellista joko Kolilta tai Punkaharjulta. Lapset innostuvat ja kysyvät heti ensimmäisenä minkälaiset uima-altaat ja vesiliukumäet hotellissa ovat. Vajoat polvillesi antaaksesi heille pitkän ja merkitsevän halauksen. Jopa pienempi taapero tajuaa vihdoin olla ihan hetken hiljaa. Sanoja ei tarvita. Nyt tarvitaan vahvuutta.
Sisuunnut kuitenkin ja käyt ostamassa lähimmästä karttakaupasta kolmen biljardipöydän kokoisen paperikartan ja merkitset siihen kaikki matkan varrelle osuvat vähintään mikroaaltouunin kokoiset historialliset nähtävyydet. Avaat uuden välilehden Exceliin ja listaat ne sinne käyntijärjestykseen mahdollisten ajoreittien perusteella. Tarkistat Museokortin voimassaolon ja listaat kaikki museot, jotka ovat 100 km säteellä suunnitelluista valtaväylistä. Vaimo hyväksyy kaikki, joiden museokaupasta saa ostaa kippokaupalla paikallista käsityötä. Kaikki voittavat, paitsi lapset.
Kun lapset ovat pakanneet kirjaimelliset lätkäkassit täyteen leluja, on aika käydä heidän kanssaan keskustelu erinäisten tilavuuksien yhteensovittamisesta yhteiseen perheautoon. Tyhjennät toisen lapsen lätkäkassia samalla kun toinen kantaa lisää leluja omaansa. Olette kehittäneet ikiliikkujan ja homma ratkeaa vain suorittamalla perheen ensimmäiset itkupotkuraivarit tämän reissun osalta. Ne tulevat yllättävän usein jo ennen ensimmäistäkään ajokilometriä ja eivät tosiaan ole aina lasten ansiota tai lasten suorittamia.
Jos luoja suo, olette saaneet pakattua auton. Ja jos oikein hyvin menee niin myös siitä, että lähdette samalla autolla ja samaan suuntaan vallitsee jonkin sortin konsensus. Ideaalimaailmassa lapset nukahtavat heti ensimmäisen mutkan jälkeen, vaimo-oletettusi täyttää ristikoita ja kuuntelet suosikkipodcastiasi samalla kun juot kahvia. Mutta maailma ei toimi näin. Ensimmäinen kakkahätä ilmoitetaan ennen kuin pääsette moottoritielle asti, mutta sekin on ihan hyvä, sillä puolisosi uima-asu on myös unohtunut kotiin.
Jos luoja uudelleen suo, niin joskus siirtymät menevät ihan kivasti. Näet matkalla kaikkea kiinnostavaa ja kerrot niistä maisemista myöhemmin perheellesi. Heillä ei ole mitään tietoa näistä, sillä ainoa mahdollinen tapa olla ajamatta autoa tahallaan vastaantulevien kaistalle on suoda heille mahdollisuus katsoa Netflixiä oikeastaan ihan koko matkan. Tämä on myös minun lomani, voin ajaa autoa rauhassa, jos haluan. Jos lasteni PISA-tulokset romahtavat siitä, että yhtenä kesäpäivänä heidän ruutuaikansa räjähti käsiin, suren sitä ehkä viisi minuuttia.
Useita tällaisia reissuja tehneenä voin suositella, että pidätte aikataulun tyhjänä ja mielen avoinna. Parhaat kesäreissut on tehty niin, että seuraava yöpymispaikka päätetään kartan ja sääennusteen mukaan vasta aamulla.
Lapsille ja puolisolle kannattaa pakata mukaan eväitä ja ylimääräisiä kiukkupatukoita. Jos riittää seikkailumieltä ja autossa tilaa, mukaan voi pakata myös teltan, sillä Suomessa on todella paljon idyllisiä leirintä-alueita. Ja loppupeleissä on aika sama missä sitä lomalla on, kunhan paikka ei näytä, ei haise eikä kuulosta kodilta. Tärkeinä on, että arjesta pääsee irrottautumaan konkreettisesti. Silloin tietää onnistuneensa, kun lasten jatkuva kitinä ja tappelu eivät kuulosta enää niin pahalta omasta mielestä.
Joskus 2009 kävin elokuvateatterissa katsomassa Jim Jarmuschin elokuvan Limits Of Control. Vaikka olen kova fani, niin se oli (ja saattaa olla edelleen) pitkäveteisin ja piinallisin parituntinen, jonka olen koskaan joutunut viettämään. En suosittele elokuvaa kovinkaan monelle, mutta silti ei ole kohta viiteentoista vuoteen mennyt montakaan viikkoa, etten ajattelisi sitä elokuvaa, sen kohtauksia ja sen luomaa tunnelmaa. Se on yksi merkittävimpiä elokuvia, joita olen koskaan nähnyt.
Usein myös lomareissut tuppaavat vähän yllättämään sillä, miten merkityksellisiltä ne tuntuvat myöhemmin. Arvostelen itse lomareissujen onnistumista sillä, miten usein niitä muistelee, tosin tiettyyn pisteeseen asti ja vain tietyllä tavalla. Viime kesän autolomareissumme venähti pitkälle Tanskan ja Ruotsin puolelle, venyi aika pitkäksi ja tunnen sen vaikutukset edelleen luottokortillani. Näillä näkymin siis ensi kesänä suuntaamme sekä Vantaalle, että Hyvinkäälle.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuvat: Keski-isä
