Jos sinulla ei ole vielä Museokorttia, niin WYD?
Tämä EI ole kaupallinen yhteistyö, tämä on kirjoittajan rehellinen rakkauskirje Museokortille.
Olen viimeisen muutaman vuoden aikana tehnyt pari todella hyvää ostosta. Yksi niistä on erään kalifornialaisen tietokone- ja puhelinfirman valmistamat langattomat nappikuulokkeet, jotka ovat olleet päivittäisessä käytössä nyt minulla kolme ja puoli vuotta ja vielä jostain syystä ovat hengissä. Niissä on todella pöyristyttävä vaikkukerros, ja koska ne tippuvat helposti taskustani, kun makaan sängyllä silloin kun pitäisi olla tekemässä töitä, niin ne ovat olleet hukassa helposti yli toistasataa kertaa. Uskon, että ne ovat siirtäneet itsensä aikaa sitten jo eutanasiantuoksuiseen terminaalivaiheeseen ja yrittävät tietoisesti siirtyä tuonpuoleiseen yksi sohvatyyny kerrallaan.
Toinen mainitsemisen arvoinen, todella hyvä ostos on Museokortti. Se on yksi vuoden parhaimpia ostoksia, joka vuosi. Sen pitäisi olla ihmisille ensimmäinen ostos mikä tehdään, kun on tienattu vuoden ensimmäiset 79€, oli nälkä- tai asumistilanne mikä tahansa. Varsinkin jos on lapsia. Tai ei ole. Mutta puhutaan nyt ensin mainitusta.
Museokortti on lyhykäisyydessään kausikortti yli 370 museoon, näyttelyyn ja tapahtumaan Suomessa. Jos olet asunut jonkun verran jonkun kiven alla viimeiset kymmenisen vuotta ja konsepti on sinulle uusi, ja rupeat päässäsi laskemaan, kuinka monta kertaa yleensä käyt vuodessa museoissa, niin ymmärrät asian väärin. Se ei välttämättä maksa itseään takaisin sillä tavalla. Vaan se avaa yllättävissä paikoissa sellaisia mahdollisuuksia mitä et, sinä rattaita työntävä äiti-ihminen, ehkä osannut odottaakaan.
Maslowiinkin liitetty lausahdus muotoili asian hienosti joskus: ”Jos sinulla on vasara, niin näet ympärilläsi nauloja.” Jos taskussasi on Museokortti, niin niitä museoita alkaa näkymään joka puolella ja kynnys niihin menemiseksi madaltuu täysin olemattomaksi. Käyt sellaisissa museoissa, joissa et olisi ikinä muuten tullut käyneeksi, koska sinulla ei nyt aamupäivällä ole muuta tekemistä. Tai junan lähtöön on vielä kolme varttia. Tai meinaat pissata housuihisi. Tai joku muu on pissannut housuillesi.
Museokortti on täydellinen vastaus siihen, mitä tehdä lasten kanssa sateisena päivänä. Mene käymään Emmassa tai Tekniikan museossa. Uudestaan. Lapset löytävät kyllä joka kierroksella jotain uutta katseltavaa. Monet museot ottavat lapset ja varsinkin vauvojen vanhemmat avosylin vastaan. Löytyy hyvät vaipanvaihtopisteet, leikkinurkkaukset ja mikroaaltouunit.
Museot ovat kivoja paikkoja nähdä kavereita tai viedä vaikka joku treffeille. Ja huonosta museosta voit lähteä spontaanisti kävelemään ilman ostajan katumusta, mikä tekee näistä piipahduksista riskittömiä ja kivuttomia. Muista kertoa asia kuitenkin treffikumppanillesi, se on hyvän tavan mukaista.
Myös kotimaanmatkailu Museokortin kanssa on vähän kuin kotimaanmatkailua, mutta parempaa. Yhtäkkiä jokaisessa pienemmässäkin kaupungissa on taas uusia tutkittavia etappeja ja vessoja, joissa käydä. Ja parasta on tietenkin se, että voit nostaa näillä käynneillä sosiaalisia pisteitäsi tekemällä sata instastoryä, miten olet taas katsomassa jotain uutta näyttelyä ja se nuhainen lapsesi vaati tietenkin itse, että se pitäisi päästä näkemään. Se on ihan ok, me teemme sitä jatkuvasti. Mutta sen lisäksi me todella tykkäämme käydä museoissa. Ihan jokainen meidän perheestä.
Haluaisitko kirjoittaa Mutsimediaan? Julkaisemme sisältöjä mm. vanhemmuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista, sisustamisesta, muodista ja kauneudesta, matkailusta ja urasta. Kerro lyhyesti itsestäsi ja lähetä juttunäyte info@mutsimedia.fi
Liity myös mukaan yhteisöihimme Facebookissa, Instagramissa ja TikTokissa!
Teksti ja kuvat: Keski-isä
