Espanjan Aurinkorannikon Benalmádenasta kokemuksia: ”Suorastaan pakko käydä…”
Olin vastikään kuusivuotiaan esikoisemme kanssa lomalla Espanjan Aurinkorannikolla sijaitsevassa Benalmádenassa. Veljeni on asunut siellä syksystä lähtien, joten hän toimi matkaoppaanamme viehättävän tunnelmallisessa kaupungissa. Ennen tätä en ollut matkustanut lentäen yli seitsemään vuoteen.
Kerron tässä tekstissä Benalmádenasta kokemuksiamme perustuen toukokuiseen neljän päivän irtiottoomme.
Benalmádena-kokemuksia
Lensin esikoiseni kanssa Málagaan, jossa veljeni oli meitä vastassa. Pääsimme junalla kätevästi Benalmádenaan noin 20 minuutissa. Saimme ostettua junaliput kätevästi vain vilauttamalla pankkikorttia laiturialueen sisääntuloportin lukijaan. Majoituimme veljeni vuokra-asunnossa, jossa minulla oli lapseni kanssa oma makuuhuone. Asunto sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa ja parvekkeelta avautui upea näköala meren suuntaan.
Saavuimme perille myöhemmin illalla, joten pääsimme tutkimaan paremmin Benalmádenaa vasta seuraavana päivänä. Veljeni teki kotoa käsin töitä aamupäivällä muutaman tunnin, joten lähdin lapseni kanssa viettämään rantapäivää. Odotin tätä kovasti, sillä Benalmádena tunnetaan erityisesti rantaparatiisina.
Matka rannalle kesti kävellen hieman alle 20 minuuttia, ja saimme ihastella milloin muurien takaa notkuvia kukkia, sitruspuita, muotoon leikattuja pensaita kuin kauniita paikallisia rakennuksia. Benalmádenan yksi parhaista puolista mielestäni on juuri tuo idyllisen kaunis ja sopivan rauhallinen ympäristö. Toki reissumme aikana lomasesonki ei ollut vielä kunnolla alkanut.
Pujahdimme pieneen markettiin ostamaan lomamme ensimmäiset jäätelöt, jotka nautimme kaupan edustalla istuen. Jätskien jälkeen kävimme ostamassa lapsellemme aurinkolasit ja itselleni lippiksen.
Pian levitimme jo suuren viltin rantahiekalle, ja pitkä rantaviiva lunasti kaikki odotukseni. En ole yleensä auringonpalvoja, mutta nautin jokaisesta hetkestä täysin siemauksin (aurinkorasvalla olimme lotranneet jo ennen lähtöä.) Lapsemme innostui etsimään hiekasta toinen toistaan nätimpiä kiviä ja simpukan kuoria, joita otimme myös mukaan muistoksi. Merivesi oli vielä melko viileää, mutta kastauduimme kumpikin noin napaan asti.
Myöhemmin päätimme etsiä vessan ja sopivan lounaspaikan. Maksuton siisti vessa löytyi rannalla sijainneesta turisti-infosta, josta jatkoimme matkaa kävellen kohti keskustaa. Keskustan liepeillä suuntasimme La Niña del Guardia -ravintolan terassille, ja tarjoilijan suosittelemat tapakset maistuivat herkullisilta. Kyseinen ravintola on saanut hyvät arvostelut myös Tripadvisorissa ja voin lämpimästi suositella pistäytymään siellä. Ruokailun kruunasi café con leche, joka maistuu erityisesti monelle suomalaiseen kahviin tottuneelle.
Levättyämme veljeni asunnolla lähdimme kaikki yhdessä Telecabin-vuoristokapselihissillä korkeuksiin. Ihailimme vuorelta näköalaa merelle, jonka jälkeen lähistöllä oli alkamassa lintushow. Liput esitykseen maksoivat meiltä kolmelta yhteensä alle 20 euroa (hissiliput olivat muistaakseni yhteensä jonkin verran yli 50 euroa.) Köysihissi, maisemat ja lintuesitys olivat kuitenkin hintansa väärti.
Palattuamme takaisin maan kamaralle lapsemme leikki jonkin aikaa köysihissipaikan lipunmyynnin lähistöltä löytyneessä viihtyisässä leikkipuistossa, minkä jälkeen suuntasimme kahvilan kautta takaisin veljeni kotiin.
Lauantaina pakkasimme aamupalan mukaan, ja menimme piknikille lintupuisto Parque de la Palomaan. Siellä on suorastaan pakko käydä, jos lomailee Benalmádenassa! Puistoalue on erittäin laaja, ja siellä täällä oli ihmisiä piknikillä. Myöhemmin lähdin kahdestaan lapsen kanssa kiertelemään puistoa (veli jäi vielä venyttelemään ja kuuntelemaan musiikkia piknik-pisteellemme.)
Lintupuistosta löytyi suuri lasten leikkipaikka, jossa esikoinen viiletti jonkin aikaa. Jatkoimme matkaamme alueelle, jossa oli paljon erilaisia kaktuksia. Lapsemme yksi parhaista Espanjan muistoista on, kun näimme pienen liskon juoksevan kaktusten sekaan. Lintupuistossa kiertelylle kannattaa varata reilusti aikaa, sillä puistossa on paljon nähtävää.
Lähialueisiin tutustumista
Menimme lauantaina myös junalla Fuengirolaan, jossa oli paljon enemmän turisteja kuin Benalmádenassa. Kävimme ravintolassa syömässä pizzat ja kahvilla rannalla sijainneessa ”Suomi-ravintolassa.”
Päädyimme spontaanisti kivenheiton päässä olevaan Sould Park -huvipuistoon, jossa vietimme ikimuistoisen illan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja lapseni oli onnessaan päästessään laitteisiin, Super Mario -pomppulinnaan ja trampoliineihin. Paikka sopii perheen pienimmille, mutta ainakin meidän kuusivuotias viihtyi siellä vielä mainiosti. Lue lisää matkavinkkejä Fuengirolaan lasten kanssa.
Sunnuntaina vietin lapsen kanssa rantapäivää Fuengirolassa sillä välin, kun veljeni oli nyrkkeilyharjoituksissa. Harjoitusten jälkeen menimme veljeni suosittelemalle hierojalle (Kehonhoitokeskus Panu Lanko) ja täytyy sanoa, että tämä oli elämäni paras hieronta. Paikoin pinnistelin hampaat irvessä, sillä hieronta tuntui luissa ja ytimissä – mutta sen ansiosta aiemmin vaivanneet yläkropan jumit saivat kyytiä ja selkäni voi nyt paljon paremmin.
- Lue lomavinkit: Lasten kanssa Espanjaan
Fugesta matkustimme lyhyen matkan bussilla kuvankauniiseen vuoristokylä Mijas Puebloon, joiden tunnelmallisille teille ja kujille olisin voinut unohtua pidemmäksi aikaa. Söimme ravintolassa upeissa maisemissa, ja eräästä liikkeestä löysin matkamuistoksi siirtolapuutarhamökillemme koristeellisista keraamisista laatoista koottavan taulun, jossa on mökkimme numero.
Katso alta lomatunnelmia Mutsimedian Instagram-videolta.
Jos video ei näy, pääset katsomaan sen tästä.
Koska lomamme Benalmádenassa oli melko lyhyt ja halusimme myös ottaa rennosti, emme ehtineet käymään kaikissa nähtävyyksissä. Esimerkiksi huvivenesatamassa emme käyneet, mutta ensi kerralla sitten.
Benalmádena-kokemustemme perusteella voin suositella lämpimästi tätä kohdetta erityisesti heille, jotka haluavat nauttia paikallisesta tunnelmasta, tunnelmallisista kujista ja rantaelämästä ilman kaikkein pahinta turistitungosta.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuvat: Senni Loikala
