Artikkelin kuva
matkailu

Elämää ulkomailla: Koulu Australiassa

Mutsimedia kertoo Elämää ulkomailla -artikkelisarjassaan suomalaisten äitien ja perheiden arjesta Australiassa.


Australiassa lapset aloittavat koulunsa tavallisesti viisivuotiaina. Tällöin aloitetaan esikoulu Kindergarten, jonka jälkeen mennään ensimmäiselle luokalle. Ala-astetta eli Primary Schoolia käydään kuudenteen luokkaan asti ja yläastetta eli High Schoolia 12. luokkaan asti.

Kouluvuosi alkaa tammikuun lopulla ja loppuu joulukuun puolessa välissä. Vuodessa on neljä jaksoa, joiden väleissä on aina kahden viikon mittaiset lomat. Kesäloma on samalla joululoma, joka kestää noin kuusi viikkoa ja sitä vietetään joulu-tammikuussa.

Australian ollessa iso maa, saattaa osavaltioiden välillä olla huomattavia eroavaisuuksia opetusohjelmassa sekä koulukäytännöissä. Koulujen sekä opettajien taso saattaa myös vaihdella paljon asuinalueen ja sosioekonomisen jakauman mukaan. Eri kouluihin kannattaakin käydä tutustumassa ennen lopullisen opinahjon valitsemista, jotta saa käsityksen niiden eroista ja voi valita itselleen sopivimman.

Koulut yksityisiä tai yleisiä

Australiassa koulut ovat joko yksityisiä tai yleisiä. Yksityisissä kouluissa on erikseen lukukausimaksut ja muutkin maksut voivat olla huomattavasti korkeampia kuin julkisessa koulussa. Noin 35 % lapsista opiskelee yksityiskoulussa. Suuri osa yksityisistä kouluista on katolilaisia, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy.

Yleiset koulut ovat valtion rahoittamia ns. ilmaisia kouluja ilman lukuvuosimaksuja. Siinä missä yksityinen koulu saattaa maksaa 30 000 dollaria vuodessa, ovat yleisen koulun koulumaksut kokonaisuudessaan vain muutaman sadan dollarin luokkaa. Koulutyypillä ei kuitenkaan näyttäisi tutkimusten mukaan olevan vaikutusta oppilaiden akateemiseen menestykseen.

Koulumaksut

Koulunkäynti Australiassa ei ole edes yleisissä kouluissa täysin ilmaista toisin kuin Suomessa. Australiassa kouluun ostetaan itse tarvikkeet kuten kynät, kumit, viivoittimet ja kirjat. Koululle annetaan myös noin 200 dollaria vuodessa tarvikemaksua internetistä, ohjelmista ja urheilusta.

Tämän lisäksi maksetaan retkistä ja koulussa järjestettävistä tapahtumista sekä vierailijoista. Vähävaraisimmat oppilaat eivät maksujen vuoksi välttämättä pysty osallistumaan kaikkiin tempauksiin, vaikka rahallista tukea oppilaat ovatkin oikeutettuja hakemaan.

Pukeutuminen

Melkein kaikissa Australian kouluissa käytetään koulupukuja. Jokaisella koululla on oma puku erilaisine väriyhdistelmineen, jolloin eri kouluissa käyvät lapset pystyy erottamaan vaatteiden perusteella. Koulussa on kaksi erilaista asua kesälle ja talvelle, sekä lisäksi myös urheilupäivälle on oma asunsa.

Koulupuvun hyvä puoli on, että aamulla ei tarvitse miettiä mitä pukisi päälle, eikä vaatteisiin mene paljon rahaa. Koulupuvun ansiosta koulussa ei myöskään tapahdu ulkonäköön kohdistuvaa kiusaamista tai syrjintää jokaisen vaatteiden ollessa samanlaisia. Toisaalta lapset eivät myöskään pysty ilmaisemaan omaa persoonaansa tai luonnettaan pukeutumisen avulla.

Ruokailu

Monissa Australian kouluissa toimii kanttiini, mutta useimmiten lapset tuovat omia eväitä. Pääsääntönä onkin, että ruokailu on ensisijaisesti vanhempien vastuulla.

Kuuden tunnin päivään kuuluu kolme evästaukoa: ensimmäisellä tauolla syödään luokassa hedelmiä tai vihanneksia koulutehtävien lomassa, sen jälkeen on välipala ja lounas. Kaksi viimeistä ruokataukoa pidetään ulkona ringissä istuen tai vaikka leipä kädessä juosten, koulussa ei siis opeteta ruokailutapoja eikä valvota syövätkö lapset vai eivät. Säilyvien, maistuvien ja terveellisten eväiden pakkaaminen saattaakin kotona olla haastavaa, kun lämpötila nousee joskus lähemmäs 40 astetta ja ylikin.

Luokat ja läksyt

Oppilaat pysyvät yhtenä luokkana aina vuoden verran ja seuraavalle luokka-asteelle koko vuosikurssi sekoitetaan uudelleen sekä samalla vaihtuvat myös opettajat. Samalla luokalla voikin olla monen ikäisiä lapsia. Luokanopettaja ei opeta kuin paria ainetta ja muita aineita opettavat eri opettajat.

Kotiläksyjä on harvemmin, eikä usein oikeastaan laisinkaan. Viikossa kotona tulisi lukea yhteensä kaksi tuntia – suorituksen koululle kuittaavat vanhemmat. Yläasteella tehtäviä tehdään omilla kannettavilla tietokoneilla.

Kokeet

Oman lapsen todellista tasoa tai oppimistahtia kouluaineissa on hankala tietää. Luokissa järjestetään kokeita, mutta ne ovat vain opettajaa varten, eikä niitä lähetetä kotiin nähtäväksi. Todistus jaetaan kaksi kertaa vuodessa, mutta jos tekstejä verrataan muiden lasten todistuksiin, ovat ne samat ja vain nimi on vaihdettu.

Jos lapsen oppimisen edistymistä haluaa seurata kotona, voi netistä esimerkiksi ostaa suomalaisen Kulkuri-koulun oppimateriaaleja ja kokeita. Kulkuri-koulu on ulkomailla asuvan oppilaan etäkoulu, jossa lapsi oppii suomen kieltä. Kulkurissa voi opiskella etänä verkossa tai kirjallisten materiaalien avulla tarvittaessa kaikkia Suomen peruskoulun aineita.

Lukujärjestys

Koulu alkaa joka päivä yhdeksältä aamulla ja loppuu iltapäivällä puoli neljältä. Pysyvä lukujärjestys helpottaa perheen aikatauluja, eikä joka päivä muuttuvia aloitus- ja lopetusaikoja tarvitse opetella ulkoa.

Kaikkien perheiden arkeen aikataulut eivät kuitenkaan sovi ja tätä varten koulujen yhteydessä toimiikin Before and After School Care, jonne lapset voi pääsääntöisin viedä aikaisintaan 6.45 ja hakea viimeistään 18.30. Joillain kouluilla toimii myös Walking School Bus eli tiettyjä katuja pitkin aikuisen aamuisin ja iltapäivisin johtama kävelyreitti, jonka avulla lapset pääsevät turvallisesti kotiin.

Poissaolot

Australiassa koulusta ollaan pois huomattavasti rennommin kuin Suomessa ja selittämättömiä poissaoloja on paljon. Oppilaat saattavat pitää vapaapäiviä esimerkiksi tehdäkseen perheen kanssa päiväretkiä. Joissain kouluissa julkaistaan uutislehtistä, jossa muun muassa palkitaan viikon oppilas joka luokalta ja onnitellaan oppilaita, joilla on vähiten poissaoloja ja myöhästymisiä. Jossain koulussa tämä on johtanut siihen, että oppilaat tulivat sairaina kouluun.


Lähteet: Suomimammat Australiassa Facebook-ryhmä sekä Heli Autti ja Sirpa Kölli

Teksti: Jenni Siikaniva