Artikkelin kuva
matkailu

Elämää ulkomailla: Rakkaus vei Australiaan

Mutsimedia kertoo Elämää ulkomailla -artikkelisarjassaan suomalaisten äitien ja perheiden arjesta Australiassa.


Suomalainen Sirpa Kölli avaa ulko-ovensa Melbournessa maanantaiaamuna puoli yhdeksältä ja lähtee saattamaan 11-vuotiasta tytärtään, Meeaa, kouluun. Koulu alkaa joka aamu samaan aikaan yhdeksältä ja loppuu aina puoli neljältä. Australiassa lapset eivät saa kulkea koulumatkaansa yksin, vaan aikuinen on aina mukana varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Risteyksissä koulumatkaa valvovat suojatievahdit, jotka auttavat koululaisia tekemään tien ylitykset turvallisesti.

Kun Meea on saatettu turvallisesti kouluun, suuntaa Sirpa kulkunsa viereiseen lähiöön, jossa hän työskentelee katolisen papin kodinhoitajana. Työtehtäviin kuuluu ruoanlaittoa, kaupassa käymistä, siivousta ja pyykkihuoltoa. Australiaan muuttaessaan Sirpa halusi hidastaa elämäänsä, sillä hän oli Suomessa työskennellyt lähes 14 vuotta hektisessä ja stressaavassa työympäristössä sairaanhoitajana. Tällä hetkellä hän tekee kolmipäiväistä työviikkoa, jotta aikaa ja energiaa jää myös elämästä nauttimiseen.

– Ruuhkavuodet ja suuret muutokset henkilökohtaisessa elämässä saivat minut tuntemaan oloni todella väsyneeksi Suomessa. Vaikka kollegani ja työyhteisöni töissä olivat aivan ihania, välillä tuntui, kun en olisi jaksanut ottaa enää askeltakaan. Olin suorittanut elämääni liian kauan ja mahdollisuus muokata elämääni vähemmän suorituskeskeiseksi Australiaan muuttamisen myötä oli minulle lottovoitto.

Australiaan rakkauden perässä

Sirpa ja Meea ovat asuneet Melbournessa kaksi ja puoli vuotta. Australiaan Sirpa muutti rakkauden perässä: hänen avomiehensä, Panos, on kreikkalais-australialainen. Panoksen Sirpa tapasi lomallaan Kreikassa, ja mies oli juuri suunnittelemassa muuttoa Australiaan.


Pariskunta eleli ensin etäsuhteessa, jonka aikana Sirpa asui Suomessa ja Panos Darwinissa. Jonkun ajan päästä Panos muutti Sirpan luokse Suomeen. Suomessa eläminen ei kuitenkaan ollut Panokselle maahanmuuttajana helppoa, sillä hän kohtasi arjessa paljon ennakkoluuloja ja häneen suhtauduttiin kuin kummajaiseen.

– Australiassa asuu paljon eri kansallisuuksia, joten ilmapiiri on paljon hyväksyvämpi ulkomaalaisia kohtaan kuin Suomessa. Suomessa on valitettavasti rasismia ja se näkyy. Tummapiirteinen mieheni keräsi Suomessa epäilyttäviä katseita jatkuvasti, eivätkä ihmiset oikein halunneet jutella hänelle tai edes tervehtiä. Melbourne on ihanan monikulttuurinen ja perheemme sulautuu tänne helposti. Kreikkalaisia arvostetaan täällä selkeästi enemmän kuin Suomessa, ja mieheni saikin täältä myös huomattavasti paremman työpaikan.

Sirpan unelmana oli aina ollut asua ulkomailla, joten pariskunta päätti pakata omaisuutensa ja muuttaa Melbourneen. Panoksen sisko perheineen asui kaupungissa, siksi muuttaminen juuri Melbourneen tuntui luontevalta. Panos matkusti kaupunkiin edeltä tekemään käytännön järjestelyjä ja Sirpa sekä Meea lensivät perästä, kunhan saivat Suomessa kaikki tarvittavat asiat hoidettua.

Alku aina hankala

Australiassa perhe on viihtynyt yleisesti ottaen erinomaisesti, vaikka Sirpalla ensimmäisen vuoden aikana olikin jonkun verran sopeutumisvaikeuksia. Panos ja Meea puolestaan ovat tykänneet kaupungista alusta alkaen.

– Ensimmäinen vuosi oli vaikea minulle, koska sopeutuminen uuteen elämään vaati aikaa. Olinhan jättänyt taakseni työni sairaanhoitajana, mahtavan työyhteisön, ystävät ja sukulaiseni, sekä lähes kaiken omaisuuteni. Vuokra-asunnossamme oli kosteusongelmia, eikä asunnon sijaintikaan ollut oikein mieluisa. Mieheni oli matkustanut etukäteen Melbourneen ja tehnyt asunnosta vuoden vuokrasopimuksen, joten en itse voinut olla vaikuttamassa asiaan. Meea, joka oli muuttohetkellä 9-vuotias, otti kaiken uuden vastaan innokkaana ja ihastuksesta huokaillen. Vain ystäviä oli hetkittäin ikävä, mutta heihin Meea oli päivittäin yhteydessä WhatsAppilla.

Rentoa elämää

Elämä Australiassa on rennompaa kuin Suomessa ja se näkyy niin hyvässä kuin huonossakin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, lenkkipolulla tervehditään tuntemattomia vastaantulijoita ja kaupan kassa kysyy kuulumisia. Suomessa ollaan puolestaan jämptejä, asiat hoidetaan yleensä nopeasti ja ihmiset tekevät mitä lupaavat. Australiasta on reilun parin vuoden aikana ehtinyt tulla esiin muutamia vähän ikävämpiäkin puolia.

– Australiassa “no worries” -asenne näkyy arjessa siinä, ettei kiirettä pidetä minkään asian hoitamisessa. Esimerkkinä ilmastoinnin korjaamisen odotus 40 asteen helteillä kesti kaksi viikkoa, samoin uunin korjaamiseen meni kaksi viikkoa ja nyt olemme odottaneet yli kaksi kuukautta astianpesukoneen käsikahvan korjaamista. Ikävintä Australiassa on talvisin kalseat kodit, sillä rakenteita ei eristetä usein millään ja kylmä ilma pääsee raoista sisään asuntoon. Täällä on myös todella kallis hammashoito – tänne muualta muuttaneet ihmiset saattavat matkustaa omaan maahansa korjauttamaan hampaitaan.

Ystäviä yli kansallisuuksien

Ystäviäkin Sirpa ja Meea ovat ehtineet saamaan kahden ja puolen vuoden aikana. Suomalaisia tuttavia Sirpalla ei juurikaan ole, sillä hän ei ole osallistunut suomalaisten järjestämiin tapahtumiin. Erityisesti Sirpa on ystävystynyt muualta Australiaan muuttaneiden ihmisten kanssa. Meean kanssa lasten leikkitreffien sopimiskäytännöissä on kuitenkin ollut hiukan opettelemista, sillä ne poikkeavat melkoisesti Suomen vastaavista.

– Omasta kokemuksesta olen huomannut, että ystäviä olen saanut täällä muualta muuttaneista ihmisistä helpoiten. Ystäväni ovat Filippiineiltä, Vietnamista ja Italiasta ja he ovat asuneet täällä pidemmän aikaa, kaikki yli 15 vuotta. Meea on saanut paljon ystäviä riippumatta kansallisuudesta ja hänet kutsutaan usein leikkitreffeille, syntymäpäiville ja yökylään. Täällä isommillakin lapsilla vanhemmat viestittävät keskenään tapaamiset, koska lapsilla ei ole omia kännyköitä niin kuin Suomessa. Lapset eivät lähde keskenään ulos leikkimään koskaan, vaan joku vanhemmista on aina mukana.

Suomen visiitti odottaa

Suomessa perhe ei ole käynyt vielä kertaakaan muuttamisen jälkeen, sillä matkustaminen on kallista ja kauas matkaaminen vaatisi aikaa vähintään kuukauden pelkästään jo aikaeroonkin sopeutumisen puolesta.

– Kotiutuminen tänne oli mielestäni tärkeää ja etenkin minulla se otti aikansa, siksi on ollut tärkeää panostaa elämäämme täällä. Rahaa on mennyt isoihin hankintoihin, kun on pitänyt hankkia auto ja kaikki kodinkoneet ja huonekalut puhumattakaan kalliista viisumimaksusta. Eläminen ja asuminen on kallista Australiassa.

Koti-ikävä – onko sitä?

Parasta Australiassa Sirpan mielestä on pitkä ja lämmin kesä, rento ilmapiiri ja ihana luonto eläimineen. Suomesta Sirpa ikävöi erityisesti perhettä sekä ystäviä. Myös Melbournen paahtavan kuumat helteet saavat kesällä kaipaamaan Suomen pakkastalvea. Koti-ikävää Australiassa helpottavat suomalaiset tuotteet ja itse tehdyt ruoat.

– Ikävöin Suomessa asuvaa äitiäni ja sisaruksiani. Suomen kesää kaipaan, kun katson ystävieni lähettämiä valokuvia kesämökiltä järven rannalta. 40 asteen helteillä Suomen talven pureva pakkanen lumihankineen tuntuu oikein kutsuvalta. Suomalaiset Marimekon, Iittalan ja Arabian tekstiilit ja astiastot ovat niin laadukkaita ja kauniita, että niitä tulee täälläkin ostettua. Karjalanpiirakoita ja muita suomalaisia ruokia olen opetellut tekemään itse.

Lue täältä lisää Sirpan perheen elämästä Australiassa.

Teksti: Jenni Siikaniva, kuvat: Sirpa Kölli