Uuden rakkauden kiihkoa ja turvaa – teinien äiti: ”Luottamus kehittyy”

Haluan vielä kirjoittaa rakkaudesta! Sen ihanuudesta, sen hulluudesta, sen imusta – ei sitä turhaan verrata psykoosin kaltaiseen tilaan. Vuoren huipulta pilviin ja pettymyksissä sydän murusina epätoivon syövereihin.

Rakastuneena kaikki värit näyttävät hitusen kirkkaammilta. Toisen silmiin voi jäädä kiinni tuntikausiksi. Takkatulen loimussa saunan jälkeen lekotellessa mikään ei koskaan ole tuoksunut niin houkuttavalta kuin toisen paljas, löylyistä nihkeä iho.

Rakastuneessa kiihkossa toista haluaa ahmia. Mikään määrä paljasta pintaa ei tunnu riittävältä. Limakalvot verillä haluaa lisää ja aamulla uudelleen. Siinä välissä nukutaan käsi toisessa, peppu toisessa kiinni, irti päästäessä saattaisi eksyä unien maailmaan.

Luottamus toiseen kehittyy rakkaudellisen kiihkon puun alla. Kun uskaltaa itkeä, huutaa ja vähän kiukuta. Tunnustaa, ettei aina jaksa eikä aina huvita. Kun jokainen päivä ei ole hyvä päivä ja mukaan tulee huolia ja murheita. Rakkaus on tunne, joka kehittyy vaikeista hetkistä selvitessä. Yhdessä. Kun toinen kääntyy kohti, kuuntelee ja halaa. Kun yhdessä mietitään ja kaikesta voi selvitä.

Rakkaus on turvaa. Rakkaus on haastavaa. Rakkaus on tunteiden väripaletti ja maailma täynnä vaihtoehtoja. Rakkaus on palvelemista, omien haavojen tunnistamista. Se on työtä, se on palkintoja, se on todeksi tulemista.

Rakkaus on sitä, kun ovi avautuu kumpaankin suuntaan. Ja joka päivä valitsee tulla sisään. Kun polvet naarmuilla ja likaa poskissa toisen hyväksyvä katse saa sydämen syttymään. Sieltä löytyy koti. Siellä on rauha.

Jaa tämä kirjoitus rakkaudesta kavereillesi somessa!

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti ja kuva: Liina Sievers