Tuntuuko arkesi kaaokselta? Nerokkaan yksinkertainen haravointimetodi auttaa
Läsnäolon tärkeydestä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Silti me harvoin olemme läsnä. Jospa puhuisimmekin siis haravoinnista, kirjoittaa Mutsimedian Kati Ala-Ilomäki.
Olen monesti aivan älyttömän väsynyt. Uskon, että monet vanhemmat jakavat tämän kokemuksen. Elämä tuntuu jatkuvalta velvollisuuksien virralta, jossa toinen toistaan seuraavat työ, kotityöt ja velvollisuus vastata muiden – pääsääntöisesti lasten – pyyntöihin ja tarpeisiin, jotka eivät lakkaa aina edes yöllä.
Puolivillaiset ohjeet esimerkiksi siitä, kuinka imurointi voi odottaa huomiseen, eivät tässä tilanteessa auta. Todellisuus voi olla nimittäin sitä, että lapsiperheen lattiat ovat siinä kunnossa, ettei imurointi tosiaankaan voi odottaa huomiseen.
Minulla on vahva tunne siitä, että jonkin täytyy muuttua arjessani. Samalla tiedän, että muutoksen mahdollisuus on varsin pieni. Lapset jatkavat lapsina, oma aivokapasiteettini on mitä on ja töitä on pakko tehdä – ja siitä huolimatta minulla ei tule olemaan varaa hankkia apua esimerkiksi kotitöihin.
On selvää, että jos haluan muutosta, sen täytyy tapahtua omassa tavassani suhtautua asioihin. Useinhan tämä on ainut vähänkin realistinen mahdollisuus muutokseen.
Luin kirjaa Buddhism for Parents On The Go: Gems to Minimize Stress (kirjoittanut Sarah Napthali) saadakseni oivalluksia. Haluan jakaa yhden niistä teidän kanssanne. Se kuuluu: Haravointi on vain haravointia.
Tämä ohje on varsin käyttökelpoinen, vaikka ei edes omistaisi haravaa.
Olen huomannut, että kiireen tunne syntyy monesti siitä, ettei oikein mihinkään ole aikaa, koska laitoin sitten ruokaa, puin päälleni toppatakkia tai kirjoitin tätä kolumnia aivoissani on jo lista kymmenestä muusta asiasta, joita minun pitäisi olla tekemässä. Lista tuntuu lähes loputtomalta ja tämä on epäkiitollista. Sisälläni on jatkuva tunne siitä, että teen mitä hyvänsä, en ole koskaan tehnyt tarpeeksi. Ja tässäkään kohtaa ei auta lohduttavat sanat tyyliin, äläpä nyt, teet minkä pystyt ja se riittää.
Neljän lapsen lähes yksinhuoltajana se mitä teen, ei todellakaan riitä, mutta sen kanssa on pystyttävä elämään, koska enempään ei pysty.
Yksi keino tehdä arjesta hieman siedettävämpää on kuitenkin parantaa läsnäoloani, ja olen nopeasti huomannut haravointivertauksen toimivuuden. Okei, tavallaan se on vain yksi asia lisää to-do-listallani, yksi vaatimus lisää itselleni, mutta uskon lopputuloksen olevan työn arvoinen.
Homma menee näin: Kun laitan ruokaa, puen toppatakkia ylleni tai kirjoitan tätä kolumnia, en takerru ajatuksen virtaan, joka päässäni pyörii, vaan pyrin olemaan aktiivisesti läsnä siinä toiminnassa, jota teen. Ihmisten kanssa tämä on helpompaa kuin yksinäisissä aktiviteeteissa, sillä ihmisten kanssa pystyn aina palauttamaan itseni läsnäolevaksi katsomalla toista silmiin.
Tämän kolumnin kirjoittaminen täpötäydessä lähijunassa vaatii taasen suhteellisen paljon sitä, että aktiivisesti käännän huomioni takaisin tekstiin.
Olen toki harrastanut jonkinlaista mindfulnessia ja pienimuotoisesti meditaatiota jo useita vuosia ja se auttaa minua. Mutta suosittelen kokeilemaan haravointimetodia teille kaikille, jos teistä tuntuu, että lapsille tulee äristyä joskus liian herkästi ja arki on vain loputon virta velvollisuuksia. Itse olen onnistunut tämän avulla estämään jo muutamat harmit ja saanut niiden tilalle jopa hymyn lapsiltani.
Olemme uutisoineet aiemmin asiantuntijapsykologin vinkeistä palautumiseen ja terapeutin ja mindfulness-valmentajan suosituksesta lopettaa muiden miellyttäminen
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Kati Ala-Ilomäki, kuva: Shutterstock
