Senni, 35, hurahti nalleihin: ”Kummastelin aiemmin äitini nallerakkautta”
Minuun iski niin kutsuttu nallekuume hiljalleen sen jälkeen, kun hankimme siirtolapuutarhamökin. Alkuun haaveilin, että avopuolisoni nikkaroisi pienen keinun omenapuuhun ja siinä istuisi vanha nalle. Mies alkoi suunnittelemaan keinua, mutta ei vielä ryhtynyt tuumasta toimeen – puuttuihan meiltä itse nalle.
Sitten Fidalla tuli vastaan 30-luvun lasten keinutuoli, johon ihastuin saman tien. Se oli kuin tehty vanhalle nallelle, ja ajatus puuhun ripustettavasta keinusta unohtui.
Kiikkustuoli löysi paikkansa sisältä, ja se on mielestäni hurmaava vanhan kaapin vierellä. Keinussa vieraili kerran uudenkarhea pehmolelu, jonka kuopuksemme sai lahjaksi. Siirsin sen kuitenkin muualle, sillä en voinut kuvitella tuoliin mitään muuta kuin vanhan nallen.
- Lue myös: Maalattu räsymatto portaille
Äitini sai vastasyntyneenä nallen, joka hänellä on vielä tänä päivänä. Nalle on kulkenut mukana elämän monissa seikkailuissa. Kummastelin aiemmin äitini nallerakkautta, onhan nallea tärkeää kohdella erityisen hyvin ja sille voi jopa kertoa juttuja. Aloin elätellä toiveita, voisiko nalle muuttaa mökkiimme kesäasukkaaksi. Eikö sillä olisi mukavat eläkepäivät keinutuolissa kiikkuen?
Nyt yli 70-vuotias nalle pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan mökkiimme. Se näyttää viihtyvän mainiosti keinutuolissaan. Olen luvannut äidille, että nostan nallen kaapin päälle, kun lapset tulevat mökille. Vanha nalle kaipaa rauhaa ja voi olla, ettei se kestäisi ainakaan kovia leikkejä.
Aiemmin olen tilannut mökille ystävältäni käsityönä valmistetun uniikin tekstitaulun, jossa on minun ja äitini kirjoittama runo. Katso kuvat tästä.
Aivan kertarysäyksestä ei äitini vanha nalle jää asumaan meille, sillä se aina elänyt yhdessä omistajansa kanssa. Olisi kuitenkin mukavaa, että viihtyessään nalle voisi vierailla meillä edes lyhyempiä pätkiä. Se on aina tervetullut mökkiimme.
Jaa tämä artikkeli ystävillesi ja tutuillesi, jotka arvostavat nalleja!
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuvat: Senni Loikala
