Pessimistin seura väsyttää

No niin, sieltä hän pelmahtaa paikalle ja kertoo kaiken – siis kaiken mikä on huonosti elämässä, töissä ja koko maailmassa. Kutakuinkin tässä koko universumissa.

Kahvitauko kestää vain reilun vartin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla nämä ihmiset saavat sen riittämään. Ikävä kyllä. Toki meidän kaikkien täytyy välillä pöllytellä aivojamme ikävistä tapahtumista, sattumista ja elämäntilanteesta ja kyllä, me kaikki valitamme joskus. Ongelma se on silloin, kun valittamisesta tulee elämäntapa.

Useampi meistä tietää ainakin yhden sellaisen ihmisen, jolla tuntuu olevan aina jokin kökösti. Ja yleensä kyseessä eivät ole kovin vakavat asiat, kuten sairastuminen, taloudellinen tilanne tai parisuhdekriisi. Ei, yleensä kyseessä on: ilma, lemppari shampoon loppuminen, kahvin maku, kiertotie, naapurin remontti/lemmikki tai työkaveri Reija.

Heidän katastrofi ajattelumallinsa ja kokoaikainen ennakkoon huolehtiminen esimerkiksi mahdollisista muutoksista väsyttää ympärillä olevia, jotka eivät jaa tuota ajattelumallia.

Tulee se toistuva negatiivisuus sitten ystävyyssuhteesta, parisuhteesta tai työpaikalta, niin kyllä se on kuulkaa luonnollista että sitä vastapuolta alkaa väsyttämään loppujen lopuksi, kun toinen valittaa suhteellisen pienistä asioista, tauotta. Mutta onko se suhteellista? Ehkä tämä ihminen on ollut vain niin onnekas, eikä ole kohdannut taloudellisia huolia, oman lapsen vakavaa sairastumista tai työttömyyttä.

Hänhän on siis vain onnekas!

Toki olemme kaikki eri luontoisia ja kohtaamme elämän vastoinkäymiset eri tavalla ja saatamme kokea ne eri kokoisinakin, mutta aikuisen ihmisen tulisi omaa olemustaan ja vaikutustaan ympäristöön kuulostella edes jonkin verran.

Onko kaikki hyvin elämässäni? Miksi ahdistun niin pienistä asioista? Mikä minua huolestuttaa? Olenko onnellinen työssäni? Miksi muutokset pelottavat? Millaisena näen tulevaisuuteni? Usein tosin on niin, että negatiivisuutta ympärilleen tuova henkilö ei ole itse tästä piirteestään tietoinen, joten asiallista olisi hänelle siitä mainita (jep, selän takana suoritettu pohdinta ja analysointi ei tuo tilanteeseen muutosta), avoimuus ja rehellisyys ei voi mennä ikinä hutiin (tai jos menee, niin ainakin on yritetty).

Pessimisti ei pety, mutta saattaa kyllä kuolla aiemmin. Vuonna 2016 tehty Suomalainen tutkimus osoitti näin olevan. Tutkimuksessa seurattiin yhdentoista vuoden ajan yli 2300 56–76-vuotiaita, ja siinä selvisi, että pessimistinen elämänasenne voi lisätä riskiä kuolla sepelvaltimotautiin. (Tutkimuksen tekivät: psykiatrian erikoislääkäri Mikko Pänkäläinen, Tuomas Kerola, Olli Kampman, Markku Kauppi ja Jukka Hintikka, 2016 osana Ikihyvä päijät-Häme hanketta.)

Ehkä paras vaihtoehtomme siis on välttää tätä energiaa. Sepä se. Simple as that.

Elomme on kuitenkin suhteellisen lyhyt kuunnellaksemme päivittäin valitusta housujen lahkeiden leveyksistä, Riitasta (vai oliko se Reijasta), kahvista, kalan hajusta, Ikean yläkerran pituudesta, kelistä, halvasta veskipaprusta, Ridgen vaihtumisesta ja ties mistä (en muista enempää, lopetan tässä vaiheessa yleensä kuuntelun).

Joten, tee itsellesi palvelus, ota ensimmäinen askel ja:

STEP AWAY FROM THE WHINERS.

Teksti: Suvi Lahtinen