Luonnossa ilman lupaa – näin toimivat jokaisen- eli jokamiehenoikeudet

Syksyn aurinkoiset ja kuivat päivät kutsuvat metsäpoluille. Ilma on kirkas, maa tuoksuu ja metsä tarjoaa hiljaisen hengähdyksen arjen keskelle. Sienikori täyttyy nopeasti: herkkutatit, suppilovahverot sekä kantarellit löytyvät, kun katse haravoi rauhassa sammalikon reunoja.

Jotta metsä pysyy kaikkien yhteisenä, ja retki tuntuu hyvältä myös seuraavalle kulkijalle, on hyvä kerrata jokamiehen- eli jokaisenoikeudet.

Suomessa on yksi ylivoimainen etu, josta moni maailmalla voi vain haaveilla: saat mennä metsään, järvelle ja suolle ilman, että kukaan kysyy lupaa tai perii pääsymaksua. Tätä etua kutsutaan jokamiehenoikeudeksi eli jokaisenoikeudeksi.

Se tarkoittaa oikeutta liikkua, oleskella ja nauttia luonnosta riippumatta siitä, kuka maan omistaa, kunhan käyttäydyt fiksusti etkä aiheuta haittaa.

Jokaisenoikeudet ovat kokoelma sääntöjä ja periaatteita. Ne löytyvät ympäristöministeriön ohjeista, Metsähallituksen käytännöistä sekä kalastuslaista, maastoliikennelaista ja luonnonsuojelulaista. Yhdessä ne muodostavat luottamukseen perustuvan sopimuksen: luonto kuuluu kaikille, mutta sitä käytetään vastuullisesti.

Viime vuosina termi on päivittynyt ajantasaiseksi. Jokamiehenoikeus on viranomaisviestinnässä vaihtunut sukupuolineutraaliin muotoon jokaisenoikeudet. Metsähallitus teki muutoksen kesällä 2023 ja linjaus on kirjattu sen kanaviin ja opasteisiin. Kielitoimikin on kuvannut muutosta Kielikellossa.

Jokaisenoikeus käytännössä

Jokaisenoikeus on arkea luonnossa: se on sunnuntain marjaretki, syksyn sienisaalis, juhannusyön uinti, piknik kallion laella ja melontaretki kapeaan jokiuomaan. Saat liikkua jalan, pyörällä, suksilla ja meloen.

Saat oleskella tilapäisesti, telttailla lyhyesti ja poimia rauhoittamattomia luonnontuotteita, kuten marjoja ja sieniä. Vesillä saat liikkua ja talvella jäällä saa kulkea.

Luonnossa toimiminen on sinulle maksutonta, eikä maanomistajan lupaa tarvita, kun kyse on jokaisenoikeuden sallimasta toiminnasta.

Mihin raja vedetään?

Raja kulkee siinä, missä toisen rauha tai luonto alkaa kärsiä. Et saa mennä pihan läpi, vahingoittaa kasvillisuutta, kaataa puita, tehdä avotulta missä sattuu tai huristella maastossa moottorilla omin päin.

Leiriytyminen on sallittu tilapäisesti, mutta et voi pystyttää omaa kesäleiriä viikoiksi toisen maille.

Moottoriajoneuvoilla liikkumista säätelee suoraan maastoliikennelaki: maastossa et saa ajaa ilman maanomistajan lupaa. Tämä koskee autoja, mönkijöitä ja myös moottorikelkkoja. Poikkeuksia on viranomais- ja työkäytölle, mutta retkeilijän perussääntö on selvä: moottori vaatii luvan.

Avotulen kanssa taas katsotaan aina sekä paikkakohtaisia ohjeita että palovaroituksia. Pelastusviranomainen voi kieltää avotulen teon koko alueella määräajaksi. Silloinkin kun kieltoa ei ole, tuli tehdään vain sille varatuille paikoille tai luvalla, ja tuhkat sammutetaan huolellisesti.

Suojelualueet ovat luonnon VIP-vyöhykkeitä

Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla leiriytyminen on sallittu vain merkityillä paikoilla, ja jossain se on kokonaan kielletty. Luonnonpuistoissa liikkuminen voi edellyttää Metsähallituksen lupaa. Retkikohteen sivulta näet sallitut reitit, tulipaikat ja yöpymiskäytännöt.

Suunnitelma on helppo: valitse kohde Luontoon.fi-palvelusta ja lue ohjeet. Paikan päällä noudata opasteita ja muista, että kevään pesimäkausi tuo usein tilapäisiä rajoituksia lintujen hyväksi.

Luonnontuotteet kuuluvat kaikille, mutta kaikkea ei saa kerätä

Marjat ja sienet ovat suomalaisen ruokakulttuurin peruskiviä ja niitä saa kerätä jokaisenoikeudella. Myös monia luonnonyrttejä voi poimia, kunnes vastaan tulee kaksi rajaa: rauhoitetut kasvit ja vahingon riski.

Sammal, jäkälä ja puiden pihka eivät ole vapaata riistaa, eikä eläviä puita saa vahingoittaa. Jos et ole varma, jätä kasvupaikka rauhaan. Selkeät ohjeet ja kieltoesimerkit löytyvät Metsähallituksen ja ympäristöministeriön sivuilta.

Tässä selkeä esimerkki pihlajanmarjasta:

Sallittu tilanne

Olet metsässä tai avoimella kalliomäellä, jossa kasvaa luonnonvarainen pihlaja. Poimit marjoja käsin omaan käyttöön. Et katko oksia etkä vahingoita puuta. Tämä on jokaisenoikeuden mukaista. Marjoja saa poimia samalla periaatteella myös kansallispuistossa, ellei kohdekohtaisissa määräyksissä toisin kielletä.

Ei sallittu tilanne

Et voi poimia marjoja toisen pihapihlajasta tai viljelyksessä/istutuksissa olevista koristepihlajista ilman lupaa. Et myöskään saa katkoa oksia tai vahingoittaa puuta. Luonnonpuistoissa (tiukasti suojelluilla luonnonalueilla) sienten ja marjojen keruu on kielletty, joten siellä pihlajanmarjojakaan ei voi poimia.

Vesillä liikkuminen ja kalastaminen

Vesillä saat liikkua ja uida, ja talvella jäällä saa kulkea, ellei erikseen toisin määrätä. Kalastuksessa peruslinja on tämä: onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia.

Viehekalastus yhdellä vavalla on luvallista, kunhan 18–69-vuotias on maksanut kalastonhoitomaksun. Muu pyynti, kuten verkot ja useampi vapa, vaativat aina vesialueen omistajan luvan.

Alle 18-vuotias saa onkia ja pilkkiä maksutta, ja hän voi myös viehekalastaa yhdellä vavalla ilman kalastonhoitomaksua. Paikalliset rajoitukset (esim. vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueet) kannattaa aina tarkistaa ennen kalastusta.

Rauhoitusajat, kalastuskieltoalueet ja lupatyypit vaihtelevat. Käytännössä nopein tapa varmistaa oikeudet on tarkistaa ajantasaiset ohjeet Eräluvat- ja ELY-kanavista ennen lähtöä.

Teltat, tulipaikat ja retkietiketti

Tilapäinen yöpyminen kuuluu jokaisenoikeuteen, kun paikka valitaan huomaavaisesti ja viivyt lyhyesti. Pihan läheisyys on kielletty, peltomaisema on pois laskuista kasvukaudella ja suojelualueella mennään aina kohdekohtaisilla säännöillä.

Tulen kanssa toimitaan vain luvallisilla paikoilla ja varoituksia noudattaen. Roskat viedään pois, peseytyminen hoidetaan järkevällä etäisyydellä vesistöstä ja biojätteet haudataan ohjeiden mukaan.

Jos liikut porukalla tai järjestät tapahtumaa, muista suhteellisuus: mitä suurempi ryhmä, sitä varmemmin tarvitaan maanomistajan lupa tai erillinen järjestely. Tämä on myös mahtava tapa varmistaa hyvät välit paikallisiin.

Tyypillisimmät väärinkäsitykset

“Saanko ajaa polulle autolla, jos pysäytän reunaan?” Et saa. Maastossa moottoriajoneuvo edellyttää lupaa. Metsäautotiet ja pihat ovat eri asia kuin polku ja maasto, ja pysäköinti väärään paikkaan voi tukkeuttaa huolto- tai pelastustien.

“Telttailu on aina sallittua.” Ei ole. Yöpyminen on sallittu tilapäisesti ja huomaamattomasti, mutta suojelualueilla säännöt voivat kieltää sen tai ohjata merkityille paikoille.

“Avotulen saa tehdä kunhan varon.” Vain jos paikka ja olosuhteet sallivat. Palovaroituksen aikana avotuli on kielletty. Varmista aina kohteen ohjeet ja viranomaisen määräykset.

“Viehekalastus on aina ilmaista.” Ei ole. Yksi viehe yhdellä vavalla vaatii kalastonhoitomaksun 18–69-vuotiailta, ja tietyissä vesissä lisäksi vesialueen omistajan luvan.

Jokaisenoikeus Suomessa vahva

Suomessa jokaisenoikeuden taustalla on pitkä pohjoismainen perinne, harva asutus ja se, että metsät ja vesistöt ovat olleet yhteistä elämää vuosisatoja. Jokaisenoikeus tasapuolistaa mahdollisuuksia: kenenkään ei tarvitse omistaa mökkiä nauttiakseen auringonlaskusta kalliolla. Se on tasa-arvoa luonnossa.

Yhteiskunnallisesti jokaisenoikeus tukee hyvinvointia ja luontomatkailua.

Kansallispuistot ja retkireitit ovat huikean suosittuja, ja ilman avointa pääsyä niiden arvo olisi paljon pienempi. Metsähallituksen ja Luontoon.fi:n palvelut kokoavat tiedon, reitit ja pelisäännöt yhteen, jotta jokaisella olisi helppo ja turvallinen polku luontoon.

Mutsimedian retkietiketti: näin liikut kuin ammattilainen

Valitse kohde etukäteen. Luontoon.fi näyttää reitit, taukopaikat, tulipaikat ja mahdolliset rajoitukset. Kun alue on suojeltu, ohjeissa on syy. Noudata niitä.

Suunnittele vesiasiat. Juomapullot, suodatus tai keittäminen. Peseydy ja tiskaa riittävän kaukana vesistöstä, jotta pesuvedet eivät valu suoraan vesistöihin.

Pidä meteli minimissä. Luonto on jaettua asuinaluetta eläimille ja ihmisille. Kovaääninen musisointi, yöllinen örvellys ja dronet häiritsevät.

Pakkaa roskat mukaan. Älä jätä edes biojätettä näkyville. Pienikin roskamäärä kertautuu suosituilla paikoilla nopeasti.

Tuli on aina isännän asemassa. Katso aina ensin onko tulipaikkaa ja saako tulen tehdä. Jos sytytät tulen, sammuta se huolellisesti ja varmista, etteivät kipinät lähde leviämään. Maastopalovaroitusten aikana jätä tuli tekemättä.

Kunnioita maanomistajaa. Pihan reunat ovat yksityisiä, pelto ei ole oikoreitti kasvukaudella ja portit suljetaan, jos sellaisia on. Jos epäilyttää, kysy lupa.

Moottori ei kuulu polulle. Sähköavusteisella polkupyörällä saat polkea kuten pyörällä, mutta moottoripyörä ja mönkijä vaativat luvan maastossa. Talvella sama koskee moottorikelkkaa.

Avain luontoon

Jokaisenoikeus on kuin avain, joka toimii vain, jos kaikki käyttävät sitä oikein. Se on yhteinen lupa liikkua luonnossa, kun kohtelemme sekä ympäristöä että maanomistajan rauhaa kunnioittavasti.

Kun seuraavan kerran laitat kengät jalkaan ja lähdet ulos, muista kolme perussääntöä: älä häiritse, älä roskaa, älä vahingoita. Silloin olet oikealla polulla.

Lähteet: Metsähallitus, Ympäristöministeriö, Luontoon.fi, Eräluvat, Finlex, Kielikello

Kuvat: Unsplash

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!