Kun teinien äiti rakastuu: ”Etäsuhde tekee ikävästä suurempaa”
Minä olen rakastunut! Kyllä! Niin se vain kävi, yllättävä poof, ja olin mennyttä naista. Tapasin ihanan saksalaisen miehen Kuopiosta ja nyt me ollaan ihan love love.
Taustaksi tähän kerrottakoon, että päätimme loppukesästä erityisen ihmiseni kanssa jatkaa elämää ystävinä. Meiltä se onnistuu, jos keiltä. On hän niin erityinen edelleen. Ystävä.
Syksyllä jo vähän deittailin ja johan siinä ehti vaikka minkälaista vipeltäjää tavata. Isojen lasten kanssa treffailu on jo helppoa. Sain osakseni silmien pyörityksiä ja huokailuja: ”Onko tää nyt taas sitä äidin haaremia?”
Lapsille oli helpotus, ettei erityinen ihminen kadonnut elämästä, vaan siellä se sohvalla edelleen istui ajoittain Netflixiä katsomassa ja remppasi autoa ajo-opetusta varten sopivaksi. Sinkkumutsin elämä on lapsille haastavaa, jos liikaa joutuu kiintymään ja luopumaan.
Mutta takaisin rakkauteen! Miten se on ihanaa! Etäsuhde tekee ikävästä suurempaa. Intohimosta intensiivisempää. Yhteisistä hetkistä haluaa pitää kynsin hampain kiinni ja eron hetket itkettää. Viestejä odottaa ja videopuheluissa viivytään. Jotain loksahti syksyllä ja nyt tuntuu kuin yhdessä olisi oltu jo vuosikausia.
Teinit tyttöystävineen saavat niinä viikonloppuina lenkittää koiria, kun mutsi matkaa Onnibussilla kohti Kuopiota. ”Oliko kiva viikonloppu?” Kysyin nuoremmalta pojalta viime sunnuntaina. ”No en tiiä, eihän siinä ehtinyt muuta, kuin hoivata näitä eläimiä”, tuli vastauksena. Onneksi hyväntuulisena.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Liina Sievers
