”Kun minä tulen vanhaksi…” – Liinan oivaltava kirjoitus unelmien vanhuudesta naurattaa vedet silmissä
Kun minä tulen vanhaksi aion hautautua kirjoihin. Luen ja luen ja luen. Sormet rakkuloilla minä luen. Luen ja viisastun. Makaan riippumatossa, syön jäätelöä ja grillimakkaroita ja pussailen.
Aion harrastaa villiä seksiä, kiipeillä puissa ja perustaa koirahoitolan. Minulla on aasi ja viisi kanaa ja kymmenen lastenlasta ja me kiivetään saunan lauteille syömään suklaakastiketta.
Kun minä tulen vanhaksi, kasvatan hiukset maahan asti. Pyöräilen Jopolla pitkin Töölöä kissa korissa ja sulka otsalla. Luovun stressistä ja unettomista öistä sekä jatkuvasta suorittamisesta, joka polttaa suonissa kuin laava. Heitän tissit harteille ja nauran. Oi, miten minä nauran. Nauran takaisin kaikki ne itkut, mitä kippurassa olen itkenyt. Nauran niin, että välillä tulee itku ja annan kaikkien tunteiden tuntua.
Aion vetää kepillä pitkin aitaa ja opettelen vislaamaan. Käytän verkkosukkahousuja ja punaisia korkokenkiä, halailen puita ja ihmisiä. Nukun kun nukuttaa enkä jaksa miettiä, mistä rahaa kaikkeen turhuuteen. Minulla on kulta, jolla on kultainen parta ja silmissä sydämiä ja se niin minua rakastaa eikä minulta mitään puutu.
Kun minä tulen vanhaksi, en jaksa välittää, mitä minusta ajatellaan. En halua elää vanhuuttani alamaissa ja surullisena, sillä se on asia, mikä on minun vallassani. Kuppini vuotaa yli ja siitä riittää jaettavaa maailman yksinäisille.
Vislaan ja jodlaan, pidän ääntä ja välillä hiljenen. En halua antaa maailman sanella, millainen minun kuuluu olla. Vanhana saan olla juuri sellainen.
Toisaalta, pitäisikö minun nyt jo hieman harjoitella, jotta kaikki eivät järkyty. Sitten kun vanhenen. Heittää oletukset nurkkaan ja järkyttää myös teinejä vähäsen!
Kolahtiko teinien äidin kirjoitus? Jaa se somessa ystävillesi ja tutuillesi!
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Liina Sievers
