Artikkelin kuva
lapsen kanssa

Ylikuormitus näkyy arjessa – eikä se ole ajanhallintaongelma

Mutsimedia on ennen kaikkea positiivisen perhepuheen puolestapuhuja. Me uskomme siihen, että arki on täynnä hyvää, kaunista ja hauskaa. Myös silloin, kun se on sotkuista ja keskeneräistä. Samalla tiedämme, että vanhemmuuteen mahtuu hetkiä, joista on tärkeää puhua niiden oikeilla nimillä. Siksi tarjoamme myös sisältöjä, jotka antavat konkreettisia vinkkejä lapsiperhearjen ja vanhemmuuden tukemiseen.

Arjen keskellä vanhemman pää on joskus kuin radio, joka ei hiljene koskaan. Tutkijat arvioivat, että vanhempi tekee päivän aikana yli 35 000 päätöstä. Monet arjen pienet päätökset syntyvät lähes automaattisesti, mutta jokainen niistä kuluttaa aivojen kapasiteettia.

Kun samaan aikaan keskeytyksiä tulee jatkuvalla syötöllä, hermosto käy ylikierroksilla ja henkinen kuormitus kasvaa huomaamatta. Ja juuri siksi moni vanhempi on väsyneempi kuin edes itse tajuaa. Näin aivot reagoivat keskeytyksiin

Keskeytykset eivät ole vain ärsyttäviä. Ne ovat hermostolle jatkuvia hälytystilanteita. Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti äitien päivittäiset keskeytykset nostavat stressihormoni kortisolia samalla tavalla kuin fyysiset stressitekijät.

Toistuvat keskeytykset vaikeuttavat myös palautumista päivän aikana. Hermosto ei pääse rauhoittumaan edes pienten taukojen aikana, koska valmiustila pysyy yllä. Aivot valmistautuvat seuraavaan pyyntöön, sanaharkkaan tai unohtuneeseen reppuun jo ennen kuin se edes tapahtuu.

Väsyneenä päätökset vaikeutuvat

Kun valintoja täytyy tehdä koko ajan, aivot uupuvat. Pienikin kysymys voi tuntua hyökkäykseltä, koska ajattelukapasiteetti on käytetty loppuun.

Kun aivojen on tehtävä päätöksiä tauotta, ne kuluttavat välittäjäaineita nopeammin kuin ehtivät täydentää niitä. Yksi näistä on glutamaatti, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja ajattelun joustavuuteen. Päätösväsymys johtaa siihen, että ajattelu “sumenee” ja keskittyminen katkeaa helpommin etenkin iltapäivän kuluessa.

Pitkittynyt päätösväsymys näkyy aivoissa samankaltaisina muutoksina kuin muu pitkäaikainen stressi: tarkkaavaisuutta säätelevät hermoverkot rasittuvat ja kuormittuvat nopeammin, palautuminen hidastuu ja tunnesäätely vaikeutuu.

Siksi vanhempi ei ole iltapäivällä ärtynyt, koska “lapsi kysyy liikaa”. Hän on ärtynyt, koska aivot ovat ylikuormittuneet.

Kun aivot eivät saa levätä

Tutkimukset osoittavat, että kroonisissa stressitiloissa hippokampus, eli aivojen muistille, tunnesäätelylle ja palautumiselle tärkeä alue, voi pienentyä.

Tämä ei tarkoita peruuttamatonta vahinkoa, mutta selittää, miksi moni vanhempi kuvaa itseään näin:

  • “Muisti ei toimi.”
  • “Reagoin tunteella herkemmin.”
  • “En palaudu kunnolla edes levätessä.”
  • “Olo on koko ajan vähän ylivirittynyt.”

Aivot yrittävät suojella itseään, mutta kun kuormitus jatkuu liian pitkään, ne alkavat priorisoida selviytymistä hyvinvoinnin kustannuksella.

Näin tunnistat mentaalikuorman

Useimmat vanhemmat tunnistavat mentaalikuorman omasta kehostaan ennen kuin varsinaisesti edes tajuavat tilanteen. Se näkyy:

1. Ärtymyksenä, joka ei vastaa tilanteen kokoa
Pieni asia laukaisee suuren tunteen. Tämä on neurobiologinen ilmiö: stressikuorma heikentää tunnesäätelyä.

2. Keskeytymissietokyvyn romahtamisena
Yksi “äitiiii!” liikaa, ja aivot ikään kuin ylikuumenevat.

3. Aloittamisen vaikeutena
Työt ja kotiasiat tuntuvat painavilta, ja pienetkin tehtävät kasautuvat.

4. Ylivirittyneenä iltana
Vaikka olisi väsynyt, hermosto ei rauhoitu.

5. Tunne, että kaikki pyörii koko ajan päässä
Tämä on merkki kognitiivisesta kuormasta.

Miksi vastuu jää edelleen äidille?

Vaikka isät tekevät nykyään enemmän kotitöitä kuin koskaan, yksi asia ei ole muuttunut: perheen “projektipäällikön” rooli lankeaa useimmiten äidille. Hän suunnittelee, ennakoi, tarkistaa ja muistaa, mitä tarvitaan. Ja vaikka toinen aikuinen hoitaisi käytännön työn, äiti kantaa usein silti vastuun siitä, että asia ylipäätään tulee tapahtumaan.

Kun puolisot sanovat “voin auttaa, sano vaan”, vastuu ei siirry. Päinvastoin: äidin täytyy käyttää lisää energiaa sopiakseen, ohjatakseen ja tarkistaakseen. Henkinen kuormitus ei vähene, se vaihtaa vain muotoa.


Ratkaisu ei ole oma aika, vaan…

Vanhemman oma-aika on arvokasta, mutta se ei korjaa ongelmaa. Se tarjoaa tauon, mutta ei pura kuormituksen juurisyytä eli sitä, että vastuu on kasautunut. Jotta henkinen kuormitus oikeasti vähenee, perheen toiminnan täytyy muuttua.

Esimerkiksi:

  • vastuualueet jaetaan niin, että kumpikin aikuisista johtaa jotakin
  • viikkosuunnittelu tehdään yhdessä, ei yksin
  • puolisot sopivat, kuka hoitaa minkäkin kokonaisuuden, ei yksittäistä tehtävää
  • kotona vähennetään “äiti tietää” -logiikkaa
  • lapsille opetetaan omaa vastuuta hitaasti mutta systemaattisesti

Vasta kun järjestelmä muuttuu, kuormittuneen vanhemman hermostolla on mahdollisuus palautua.

“Minä hoidan kaikki harrastusasiat tästä lähtien.”
“Minä seuraan Wilmaa ja koulun viestejä.”
“Minä pidän huolta, että kotona on aina perusruokatarvikkeet.”

Näe kuorma. Jaa kuorma.

Ylikuormittunut vanhempi ei ole heikko, laiska tai huono organisoimaan. Hän on ihminen, jonka aivokemia ja hermosto reagoivat jatkuvaan kuormitukseen juuri niin kuin niiden on tarkoituskin. Keho tekee kaikkensa selviytyäkseen tilanteesta, joka ei ole sille pitkässä juoksussa mahdollinen.

Siksi ratkaisu ei ole se, että vanhempi “ottaa itseään niskasta kiinni” tai opettelee ajanhallintaa. Ratkaisu on yhteinen: kuormaa täytyy jakaa.

Kun vastuu jaetaan tasaisemmin ja arjen rajat sovitaan yhdessä, yhden ihmisen kuorma kevenee. Näin hermosto saa mahdollisuuden palautumiseen.

Kun järjestelmä muuttuu, aivot muuttuvat sen mukana.

Lähteet:
Daminger, A. (2019). The cognitive labor of parenting. American Sociological Review, 84(3), 609–633.
McEwen, B. (2017). Neurobiological effects of chronic stress. Nature Neuroscience, 18(10), 1353–1363.
O’Connell, A. et al. (2022). The mental load of motherhood: Cognitive and emotional impacts. Journal of Family Psychology, 36(4), 555–567.
Saxbe, D. (2008). A field study of cortisol and daily stress in parents. Psychoneuroendocrinology, 33(4), 517–530.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!