Vauvasta kasvoi aikuinen – teinien äidiltä koskettava kirjoitus: ”Yritän sopeutua”
Miten minulla voi olla lapsi, joka ei enää ole lapsi!? Sitä ihmettelen. Miten tuo söpöliini, joka vasta konttasi jaloissa ja repi vessassa vessapaperia, harjasi ikeniään vauvahammasharjalla ja tanssi vaipassa olohuoneen lattialla. Miten, MITEN hän voi yhtäkkiä ajaa ympäriinsä siskonsa autolla ja perjantaisin käydä baarissa?
Miten minulla voi olla lapsi, joka on iältään aikuinen? Lapsi, jonka syntymää niin pitkään toivoin ja joka teki minusta äidin? Jonka kanssa yhdessä kasvettiin. Tehtiin virheitä, itkettiin ja iloittiin. En vain ikinä tajunnut, että myös hänestä tulisi sellainen. Aikuinen. Siis mitä? Miten se tapahtui?
Onko tämä vähän sama asia kuin että täytin kolmekymmentäkolme vuotta? Ikä jota teinistä asti odotin. Ihanneikä, jota edelleen muistelen. Odotin ja odotin ja kun se vihdoin koitti, oli vuosi hetkessä ohi. Ilman, että tajusin. Ehdinkö nauttia, ottaa kaiken irti. Todellakaan en.
Näin jälkeenpäin haluaisin palata sinne ja tehdä niin paljon lisää. Olla ja nauttia. Ettei ikä olisi hetkessä ohi, jäisi elämän jalkoihin. Onko tämä sama, vuosi joka kesti yhden sijaan kahdeksantoista. Yhtä lyhyeltä tuntuu ja se vähän itkettää, olo on haikea. My baby boy, all grown up.
Ihan samalla tavalla aikuinen lapsi edelleen jättää astioita lojumaan. Kipeänä haluaa, että äiti hoitaa ja tuo apteekista kurkkupastillia. Herättää yöllä siivoamaan, kun on kompastunut kissanhiekka-astiaan. Haluaa rahaa ja tarvitsee valkoiset farkut aamulla pesusta jalkaan ja perjantaisin pizzaa, karkkia ja limukkaa.
Onneksi asiat eivät muutu sormia napsauttamalla, samalla tavoin kuin ikä viisarin liikahtaessa. Yritän sopeutua, äidit ovat sillä tavalla joustavia.
Tänä torstaina päästään rakkaan miekkosen kanssa lapsen kyytiin ja minä aion mennä takapenkille. Katselen sieltä maisemia enkä anna yhtään ajo-ohjeita. Ehkä lapsi pärjää. Ja minäkin. Kaksi aikuista. Elämässä yhdessä.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Liina Sievers
