Väsymys nyt vaan kuuluu vanhemmuuteen
Maria Österberg, kahden lapsen äiti, valvoi esikoisensa kanssa pari vuotta.
Alkuun uusi perheenjäsen itki iltaisin puoleenyöhön asti, jonka jälkeen hän saattoi nukkua pienen hetken herättääkseen vanhempansa taas uudelleen aamuyöstä. Myöhemmin hän oppi myös valvottamaan vanhempiaan useita tunteja keskellä yötä.
Nukahtamiset kestivät illalla usein tuntikaupalla, ja aamuun herättiin aina varhain, kukonlaulun aikaan. Isän matkustaessa paljon töidensä puolesta yöt olivat useimmiten Marian vastuulla. Perhe asui tuolloin ulkomailla, joten apua ei ollut kovin lähellä saatavilla.
Maria otti uniongelmia ja väsymystään esille neuvolakäyntien yhteydessä, ja sain silloin tällöin myös erilaisia neuvojakin, jotka eivät kuitenkaan oikein tuntuneet toimivan kotona. Ystävätkin yrittivät auttaa. He jakoivat omia kokemuksiaan unikouluista, mutta Mariasta tuntui että kaikkien muiden vauvat nukkuivat niin paljon paremmin, ettei hän oikein edes kehdannut puhua rehellisesti oman perheensä uniongelmista. Hänestä tuntui, että heidän vauvansa olisi varmasti ainoa, joka oli näin surkea nukkuja.
Pahinta olivat kommentit kuten ”väsymys nyt vain taitaa kuulua vanhemmuuteen, eivät kenenkään lapset nuku”. Eikö mitään oikeasti ollut tehtävissä?
Lopulta Österbergin perhe päätti hakea apua tanskalaiselta unikonsultilta, ja muutaman viikon tiiviin harjoittelujakson jälkeen yöt alkoivat vähitellen sujua ja tavallinen arki palata taas takaisin perheeseensä. Mariakin alkoi vähitellen tuntea itsensä omaksi itsekseen.
Kun Maria odotti seuraavaa lastaan, hän päätti, että tällä kertaa ei aikoisi käydä läpi samaa kahden vuoden väsymystä - tähän voimavarat eivät riittäneet. Niinpä hän alkoi lukea kaiken unimateriaalin, minkä suinkin käsiinsä sai.
Tietoa unesta löytyi paljon, mutta se oli usein melko ristiriitaista, eikä Maria oikein tiennyt kenen näkemykseen uskoa. Tieto oli myös harvoin oikeaan tutkimustietoon pohjautuvaa. Enemmän tarjolla oli erilaisia uskomuksia, yksittäisiä kokemuksia tai kuulopuheita unesta. Niinpä Maria päätti lopulta sertifioida itsensä unen ammattilaiseksi eli vauvojen ja lasten unikonsultiksi, ja myöhemmin myös perustaa oman Sleepyn auttamaan muita vanhempia nukkumaan paremmin.
Lukemisen, perehtymisen ja tutkimisen ansiosta Marialle alkoi pikkuhiljaa valjeta, etteivät uni ja nukkuminen olekaan siitä kiinni satutko saamaan hyvän tai huonon nukkujan. Siihen miten lapsesi nukkuu, voi (ja kannattaa!) todella vaikuttaa, jopa elämän ensi metreiltä lähtien.
Emma Purduen sekä The Baby Sleep Consultant -koulutuksen myötä Maria alkoi oivaltaa, että nukkuminen on opittu taito, kuten käveleminenkin. Jokainen lapsi, se huonoinkin nukkuja, voi oppia hyväksi nukkujaksi oikealla tuella ja kannustuksella.
Ennen kaikkea Maria oivalsi, että väsymyksen ei todellakaan tarvitse kuulua vanhemmuuteen, vaan niin lapsellamme kuin meilläkin on oikeus nukkua! Tätä sanomaa hän vie nyt työkseen eteenpäin muille lapsiperheille.
Nukkumaan kannattaa siis aloittaa Marian mukaan opettelemaan jo tänään. Ja väsymykseen ja uniongelmiin pyytää apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kuuntele oman jaksamisesi rajoja, tiedät kyllä kun ne ovat tulleet vastaan.
Täältä löydät Marian vinkit nukkumaanopettelun aloittamiseen.
Kirjoittaja Maria Österberg on 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti, joka kärsi esikoisensa kanssa pitkään unettomuudesta ja uniongelmista, kunnes hän päätti ettei väsymyksen tarvitse kuulua vanhemmuuteen. Nykyään hän auttaa yrityksensä Lasten Unikonsultointi Sleepyn kautta muita lapsiperheitä nukkumaan paremmin, ja jakaa uneen ja nukkumiseen liittyvää tietoutta, jotta vanhemmat voivat tukea lapsensa unta jo ennaltaehkäisevästi.
Teksti: Maria Österberg
