Vanhemmuuden kenttäolosuhteet: ”Lehmän hermoista on hyötyä”
Äitiys, isyys, vanhemmuus. Kaikki lajin pariin hakeutuneet tunnistavat ääriolosuhteet, joissa jaloa lajia toteutetaan. Kylmyyttä, kuumuutta, valvottuja öitä. Kun puet päällesi liikaa. Tai liian vähän. Hytinää hiekkalaatikon laidalla, tuskan hikeä pukiessa. Kun et kolmeen yöhön ole nukkunut, on syynä kuumeinen vauva tai kapinoiva teini. Kun väsyneenä motarilla unohdat, minne olit menossa ja suklaata kuluu enemmän kuin drinksuja baari-iltana.
Kyselyikäisen kanssa jokaisesta kehittyy toistojen mestari. Ilman aiempaa kokemusta kehityskaari suorastaan räjähtää ja katto paukkuu sadatta kertaa saman päivän aikana toistellessa vastauksia kysymykseen ”miksi.” Lehmän hermoista on hyötyä ja yleensä tässä vaiheessa vanhempi alkaa harkita lapselle omaa pelikonsolia. Hetki rauhaa vai peliaddiktio, näitä elämän vaikeita valintoja.
Jokainen tuntuu tietävän lapsen vanhempaa paremmin, milloin itkuun vastataan, miten rajoja asetetaan ja miten teiniä ”ojennetaan”. Neuvoja jaetaan oikealta ja vasemmalta ja mikäli neuvolan täti ei vähintään kerran saa tuoretta äitiä itkemään, on jossain menty koulutuksessa katajaan. Parhaimmat neuvot tulevat aina niiltä, joilla ei itsellä ole lapsista kokemusta.
Parisuhde joutuu elämänsä kovimpaan testiin, kun yhteen hiileen pitäisi puhaltaa. Olla muutakin kuin äiti ja isi, kämppiskaverit. Aina löytyy joku, joka haluaa seksiä useammin kuin kerran kuussa. Eikö kerta vuodessa riittäisi? Mihin katosi kipinä, kun ei enää tiedä, miltä kumppani näyttää alasti eikä välttämättä haluakaan tietää ja kaikki toisessa ärsyttää. Miten se ei tajua, miten lasta ruokkia, mitä pukea aamulla päälle tai ylipäätään lukea ajatuksia.
Vanhemmuudessa rämmitään rähmällään suossa ja toivotaan, että siitä jollain lailla selvitään hengissä. Ettei lapset liikaa traumatisoituisi. Tai itse. Tai naapuri. Jos joskus kuvittelee selviytyvänsä hienosti, se yleensä ammutaan alas seuraavana päivänä.
Kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta ilman riittävää unta tai ravintoa. Tiedetään, mistä navy sealsit ovat saaneet pohjaa koulutukseensa. Ensimmäisten suossa vietettyjen vuosien jälkeen tulee hetken harhainen tunne, että kyllähän tästä selvitään hengissä…
…kunnes pommeja alkaa räjähdellä. Kuukautiset, märät unet, jostain löytyy nuuskapusseja taskusta ja käytettyjä kortsuja roskiksesta. Jotain pitäisi sanoa, kukaan ei tiedä mitä. Napakorut, lävistykset, hatkassa vietetyt yöt. Tätä varten ei ole kouluja käyty, vanhemmuudessa mennään mutulla.
Vanhemmuuden kenttäolosuhteissa ei ole voittajia tai häviäjiä. On selviytyjiä, joiden taipaleelle ei loppua näy. Niinhän sitä sanotaan, että vanhemmuuden neljäkymmentä ensimmäistä vuotta ovat ne vaikeimmat. Sitten alkaa helpottaa. Mahdollisesti.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Liina Sievers
