Uusperhe-elämää etäsuhteessa: ”Aikaa on vähän ja lapsia paljon, kaikki eri-ikäisiä”
Etäsuhteessa eläminen vaatii luultavasti tiettyä luonnetta. Ikävää täytyy jaksaa sietää ja toisaalta omaa aikaa arvostaa. Välillä on ihana tehdä omia juttuja ja olla ihan rauhassa ilman ketään. Muistan jo lapsena olleeni sellainen. Haluan olla usein yksin, mutta en tuntea olevani yksinäinen.
Etäsuhteessa toisesta saa parhaat palat, kun yhdessäoloon oikeasti panostaa ja sitä odottaa. Toisaalta tavallista arkea kaipaa. Toisen kanssa elettyjä vatsatauteja, autohuoltoja, äkäisiä aamuja, iltoja tv:n äärellä. Nämä pienet hetket jäävät etäsuhteessa videoyhteyden varaan, jos siihen on aikaa ja energiaa. Kuitenkin toisen osallistaminen omaan arkeen olisi tärkeää.
Ja sitten lapset. Uudessa suhteessa ovat sinun ja minun lapset. Tutustumiselle on varattava aikaa. Lasten kanssa yhdessä vietetty aika on erilaista kuin kahdestaan, ja uusperheessä aika on ylipäätään erilaista. Kun aikaa on vähän ja lapsia paljon, kaikki eri-ikäisiä. Miten suhtautua mustasukkaisuuteen? Tai kun kasvatustyylit ovat erilaisia? Tai rahaa on perheissä eri tavoin?
Onnekseni löysin kumppanin, joka aikuisena ei ole mustasukkainen lapsistani. Joka ehdottaa yhteisiä lautapeli-iltoja ja ymmärtää, kun myös teinit tarvitsevat äitiä. Hän sanoo samaa minusta. Uusperheessä on iso helpotus, kun molemmat pitävät lapsista ja ovat avoimia ja kiinnostuneita. Lasten tunteita on silloin helpompi diilata.
Tätä kirjoittaessani istun bussissa matkalla kymmenvuotissyntymäpäiville. On ihana mennä, kun tuntee olevansa haluttu ja toivottu. Illalla leivotaan kakkua vieraille ja aamulla puhalletaan ilmapalloja. ”Minulla on ollut ikävä sinua”, sanoi tuleva kymmenvuotias minulle muutama päivä sitten puhelimessa.
On valtava lahja saada kokea rakkautta. Rakkautta, joka pitää sisällään kaikenlaisia tunteita ja kokemuksia. Ei pelkästään helppoja ja kivoja, mutta elämänmakuisia.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Liina Sievers
