Uusi lastensairaala äidin silmin: ”Saimme käsiteltyä leikin kautta kokemustamme”
Uudessa lastensairaalassa vietetty ajanjakso sai Mutsimedian Senni Loikalan huomaamaan, miten pienet asiat tuovat suurta iloa lapsipotilaalle ja koko perheelle.
Lapsen sairastuminen tulee usein shokkina vanhemmalle. Suomessa lapsi ja perhe ovat yleisesti ottaen kuitenkin hyvissä käsissä, sillä meillä lasten sairaalahoidon laatu on maailman huipputasoa. Hoito on myös tasa-arvoista ja kattavaa verrattuna moniin muihin maihin.
Suomessa on korkeasti koulutettuja lastenlääkäreitä, lastenhoitajia ja muita asiantuntijoita. Hoitotyössä painotetaan potilaslähtöisyyttä ja perhekeskeisyyttä, mikä ei ole itsestään selvää monissa maissa.
Ajatuksia Uudesta lastensairaalasta
Uusi lastensairaala on yksi maamme useista huipputason lastensairaaloista ja se on varustettu modernilla teknologialla ja erikoistuneilla ammattilaisilla. Lapsen yllättävä sairastuminen osui kohdalle allekirjoittaneelle, ja olimme Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa lastensairaalassa puolitoista viikkoa loppuvuodesta.
Nyt, kun toipuminen on jo hyvällä mallilla ja olemme eläneet pidempään tavallista arkeamme, haluan kertoa vanhemman näkökulmasta, miten lapsia ja perheitä huomioitiin osastolla ja millaisia asioita muistelemme kiitollisina.
Tiedostan toki, että pienten potilaiden tilanteet vaihtelevat suuresti keskenään. Me selvisimme suhteellisen lyhyellä sairaalajaksolla ja huolellisella jatkoseurannalla, kun taas osa perheistä kamppailee vielä vakavampien sairauksien kanssa ja viettävät pidempiä aikoja sairaalassa.
Jääkiekkoilijoita ja sairaalaklovneja
Sairaala tekee yhteistyötä monenlaisten toimijoiden kanssa. Sairaalajaksomme aikana huoneessamme vieraili kaksi HIFK-seuran jääkiekkoilijaa, Leo Komarov ja Joonas Rask, pelipaidat päällään. Lapsemme odotti pelaajien visiittiä kuin kuuta nousevaa ja oli hienoa, kun juttutuokio toteutui. Lapsi sai pelaajilta myös nimikirjoituksilla varustetut kortit ja pienen yllätyspaketin.
Avopuolisoni oli paikalla lapsemme kanssa, kun huoneessamme vieraili kaksi sairaalaklovnia. Hän taltioi klovnien metkut videoiksi, joten sain itsekin seurata juonenkulkua ja lapsemme huvittuneisuutta ja iloa.
Uudessa lastensairaalassa on saatavilla esimerkiksi myös HelsinkiMission perhekavereita, jotka toimivat leikkikavereina lapsille ja keskustelutukena vanhemmille.
Sairaalajaksomme aikana tasavallan presidentti Aleksander Stubb tutustui sairaalaan ja jutteli perheille puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Emme itse kuitenkaan nähneet Stubbeja, vaikka se varmasti olisi ollut mahdollista.
Jos päivitys ei näy, pääset katsomaan sen tästä.
Nintendo ja leluja potilashuoneeseen
Äkkiseltään voisi ajatella, ettei huoneessa ole kummoisesti tekemistä. Välillä aika toki tuntui pitkältä, etenkin alkuvaiheessa, kun lapsi ei voinut flunssaoireiden vuoksi poistua huoneesta.
Tilannetta helpotti, kun henkilökunta toi leluja. He kyselivät, millaisista leluista lapsemme pitää ja näin meille järjestyi mieluista tekemistä. Flunssaoireiden hiivuttua saimme jopa Nintendon huoneeseen. Käytössämme oli myös sairaalan tabletti, ja katsoimme muutamia elokuvia Disney+-palvelusta.
Järjestyipä lapselle välillä henkilökunnalta myös herkkuja, kuten jäätelö tai pieni sipsipussi. Kerran pidimme elokuvaillan peiton alle kääriytyneinä, ja napsimme kahvilan automaatista ostamiamme herkkuja. Sairaalajaksomme päätteeksi lapsi sai mukaansa jopa joulukääreeseen pakatun Lego-paketin.
Parasta kuitenkin oli, miten hienosti henkilökunta osasi kohdata ja jutella empaattisesti lapsemme kanssa. Se loi turvallisen ilmapiirin.
Hieno leikkiosasto
Flunssaoireiden väistyttyä saimme luvan mennä leikkiosastolle. Paikka oli suuri, hyvin varusteltuja leikkitiloja oli monia. Tekemistä oli kaikenikäisille lapsille, ja meidän suosikkimme oli huone, jossa oli esimerkiksi pöytälätkäpeli ja biljardipöytä.
Yhdessä huoneessa oli tarvikkeet lääkärileikkeihin ja huomasin, että saimme käsiteltyä leikin kautta sairaalakokemustamme. Lapsemme halusi päästä leikkiosastolle uudestaan ja uudestaan.
Myös sisääntuloaulassa sijaitseva, osallistava mediaseinä ansaitsee erityismaininnan. Valtavalta näytöltä pääsee seuraamaan kalojen uiskentelua ja kuka tahansa voi saada oman kalansa mukaan. Ensin lapsi valitsee kalaa esittävän värityskuvan kakkoskerroksessa, sitten se väritetään ja kuva näytetään ohjeiden mukaisesti laitteeseen. Tämän jälkeen sännätään katsomaan, milloin oma kala ilmestyy näytölle.
Viihtyisyyttä käytävillä
Osastomme käytävät tarjosivat yllättävän paljon viihdykettä. Olimme sairaalassa joulun alla, ja pitkien käytävien varrella oli monia upeasti koristeltuja tekokuusia. Jokainen kuusi oli tietyn teeman mukaan toteutettu, oli esimerkiksi vaaleanpunaisilla koristeilla ehostettu kuusi, leluilla tuunattu kuusi ja niin edelleen. Kiersimme laskemassa kuuset ja ihastelemassa niitä.
Leikimme käytävillä välillä piilosta, ja toisinaan lapsemme harjoitteli omaksi ilokseen pyörätuolin käyttöä ja kurvaili menemään avopuolisoni kanssa. Käytävien varrella oli myös muutama pienempi leikkipaikka, jotka olivat erityisesti pienempien lasten mieleen.
Jouluihmisenä toin huoneemme pöydälle jouluvalon ja sukulaisten lähettämiä joulukortteja. Kuuntelimme myös joulumusiikkia huoneessa.
”Haluatko käydä itseksesi kahvilassa?”
Mieleeni jäi eräs erityisen lempeä työntekijä, joka tarjoutui olemaan lapsemme kanssa sillä välin, jos haluaisin käydä esimerkiksi sairaalan kahvilassa itsekseni. Tartuin tilaisuuteen, vaelsin väsyneenä ja meikittömänä kahvilaan, maksoin ostokseni ja hississä tulin napanneeksi alla olevan peiliselfien.
Kerran eräs työntekijä kysyi, miten itse voin. Se tuntui mukavalta, sillä kokemus lapsen sairastumisesta oli raskas. Olisin varmasti kaivannut keskustelutukea enemmänkin.
Huomasin kuitenkin, että huojentavinta oli olla sairaalassa yhdessä lapsen kanssa. Välillä vaihdoimme avopuolison kanssa vuoroja: hän tuli sairaalaan ja minä menin kotiin kuopusta hoitamaan. Olinpa sairaalassa tai kotona, tuntui riipaisevalta, etten voinut olla kummankin lapsen kanssa saman katon alla.
Pääsimme aatonaattona sairaalasta pois, ja lähdimme lähestulkoon suoraan joulunviettoon. Lapsen yllättävän sairastumisen, erinomaisen hoidon ja toipumisen jälkeen tavallinen arki on parasta, mitä voi olla. Se, kun saa olla vilkuttamassa ikkunassa, kun pieni koululainen lähtee aamulla suuri reppu selässä valmiina päivän seikkailuihin.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuvat: Shutterstock
