Unnutus on omaan vartaloon tutustumista – mitä siitä tulee tietää?
Unnutus eli omien sukupuolielinten painelu, koskettelu tai hierominen (tai intiimialueen hinkkaaminen jotakin vasten) on tavallista ja normaalia kaikenikäisillä lapsilla. Osalla sitä ilmenee enemmän, toisilla vähemmän ja joillain ei lainkaan. Lapsella voi olla myös vaiheita ja kausia, jolloin unnutus on pinnalla aiempaa useammin.
Yleisintä unnutus on 3–5-vuotiailla lapsilla, mutta sitä esiintyy monesti myös tätä nuoremmilla ja vanhemmilla lapsilla. Pienille lapsille omien sukupuolielinten tutkiminen on yhtä luonnollista kuin koskettaisi nenää tai korvaa. He eivät tunne häpeää itsensä koskettelusta, eikä sitä kannata heille myöskään opettaa.
Lapsen unnutuksessa on usein kyse…
- omaan kehoon tutustumisesta
- leikistä ja ilosta omaa kehoa kohtaan
- oivalluksista siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä
- keskittymisestä tai rauhoittumisesta esimerkiksi ennen nukahtamista
Pienet lapset käyttävät usein vaippaa, joka voi estää omiin intiimialueisiin tutustumista vapaasti. Moni kuitenkin löytää pippelin tai pimpin esimerkiksi kylpyjen tai vaipanvaihdon yhteydessä.
Tiesitkö? Ultraäänitutkimuksista on huomattu, että jo sikiöt koskettavat välillä sukuelimiään kohdussa.
Miten suhtautua normaaliin unnutukseen?
Aikuisen kannattaa keskustella rauhallisesti ja lempeästi lapsen kanssa siitä, miten hieno ja arvokas asia oma keho on ja sen tutkiminen on luonnollista ja mukavaa. Omassa rauhassa tapahtuvaan unnutukseen ei kuitenkaan ole tarve puuttua.
Lapselle on tärkeää selventää, että intiimialueiden koskettelu on täysin hyväksyttävää omassa rauhassa. On hyvä kertoa myös, ettei itsensä hyväily muiden ihmisten seurassa ole soveliasta. Lapselle ei kuitenkaan tule välittää mielikuvaa, että hän olisi tehnyt jotakin väärää.
Lapsen unnutus voi saada aikaan monenlaisia tunteita aikuisessa, kuten vaikkapa hämmennystä. On hyvä muistaa, ettei lapsilla yhdisty unnutukseen samalla tavoin seksuaalisia ajatuksia kuin aikuisilla itsetyydytyksen yhteydessä. Unnutukseen on hyvä pyrkiä suhtautumaan aina sallivasti, turvallisesti ja hyväksyvästi, ja pienet lapset aistivat erityisen tarkasti myös aikuisen sanattomat viestit.
Intiimialueista kannattaa puhua lapselle avoimesti niiden oikeilla nimillä, esimerkiksi pimppinä tai pippelinä. Myös unnutuksesta on hyvä puhua luontevasti sellaisin termein, jotka tuntuvat omaan suuhun sopivimmalta. Lapselle on tärkeää viestiä, että myös unnutuksesta saa jutella eikä siinä ole mitään hävettävää.
Pakonomainen unnutus
Harvinaisemmissa tapauksissa unnutus voi myös olla pakonomaista. Tällöin se häiritsee tai rajoittaa lapsen normaalia arkea ja voi myös häiritä muita ihmisiä. Pakonomaiseen unnutukseen tulee aina puuttua, ja taustalta voi paljastua haasteita ja stressiä. Apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä neuvolasta ja perheneuvolasta.
Yleisimmin unnutus on kuitenkin tavallinen ja normaali asia lapsen kehityksessä ja omaan vartaloon tutustumisessa.
Lähteet: Väestöliitto – Unnutus, mitä se on? , Väestöliitto – Miksi lapset unnuttuvat?, Väestöliitto – Miten suhtaudun unnutukseen, Väestöliitto – Kuinka tavallista on unnutus?,Väestöliitto – Huolestuttava unnutus, Väestöliitto – Miten rajoittaa unnutusta, Yle
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock
