Tutista luopuminen – 6 toimivaa neuvoa
Suurin osa suomalaisista lapsista syö elämänsä ensi vuosina tuttia. Tutti on pienelle lapselle lohduttaja, henkinen tuki ja turva. Tämän vuoksi usein lapselle muodostuu tuttiin aivan äärimmäisen tiivis side. Vanhemmille tutti tarjoaa hetken rauhan. Tutti onkin siis erinomainen vauvanhoidon apuväline, mutta siitä luopuminen voi olla vaikeaa.
Noin yhden vuoden tienoilla lapsen imutarve vähenee huomattavasti. Näihin aikoihin voi luopuminen olla helpompaa, mutta kiirettä ei vielä ole. Ohjeiden mukaan riittää, että viimeistään 2–3 vuoden ikäisenä olisi tutit ja tuttipullot unohdettu. Pitkittynyt tutin käyttö lisää purentavirheiden riskiä ja ohjaa leukaluita väärään asentoon. Tutin syöminen myös vaikeuttaa puhumaan oppimista ja voi lisätä puhevikoja.
Tutista on siis luovuttava ennen pitkää, mutta kuinka sen voi tehdä mahdollisimman kivuttomasti? Oletettavat itkut tutin perään, kiukkuraivarit ja tutittomat yöt voivat pelottaa vanhempia, mutta onneksi muutaman vinkin avulla niistä voi tehdä huomattavasti helpompia.
1. Vaiheittainen vähentäminen
Voit kokeilla vähentää tutin käyttöä hiljalleen. Aluksi voit rajata tutin imuttelun vain kotiin, sitten vain hädän hetkellä, lopulta vain unien aikana sängyssä. Toisilla pehmeämpi totuttelu tutittomuuteen on helpompaa, toisilla se vain lisää piinaa. Valitse siis teidän perheelle toimivin tapa.
Mikäli tahdot tehdä lopetuksen kerralla, voi tutin esimerkiksi kertoa muuttuneen näkymättömäksi tai menneen rikki. Esimerkiksi tuttiosan voi leikata poikki, jolloin taapero ei saa siitä kunnon imuotetta enää.
2. Valitse oikea ajoitus
Tutti on usein niin tärkeä, että siitä luopumisen oikea ajoitus on kaiken a ja o. Valitse ajankohta, jolloin lapsi on terve eikä elämässä ole suuria muutoksia, kuten pikkusisaruksen syntymää, päiväkodin aloitusta tai muuttoa.
Usein lapsesta on pienellä seuraamisella helposti nähtävissä, milloin on kausia, jolloin tutti on todella tärkeä ja milloin viihtyy paremmin ilman sitä. Ajoita jättäminen helppoon aikajaksoon.
Monesti vanhemmat ajattelevat, että rankat muutokset kannattaisi ajoittaa esimerkiksi kesäloma-aikaan. Tutista luopuminen vaikeuttaa ainakin aluksi öitä, jolloin saattaa tulla valvomista useampanakin iltana. Harkitse kuitenkin tarkkaan, haluatko huonosti nukuttuja öitä perheen yhteiselle lomalle vai menisikö muutos arjen pyörteiden lomassa muun univelan seurana.
3. Selitä ja keskustele paljon
Pienikin lapsi ymmärtää huomattavasti enemmän puhetta, kuin osaamme edes kuvitella. Puhu ja keskustele asiasta siis lapsen kanssa. Kerro mitä tulee tapahtumaan, mihin tutti menee, miten lapsi ”hyötyy” tutin poisjättämisestä. Sanoita lapsen tunteita ja kerro, että ymmärrät surun tutittomuudesta. Kuvittele itsesi luopumassa jostain tärkeästä rutiinista, kuten aamukahvista tai suklaasta. Muutos todellakin kirpaisee aluksi, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
4. Järjestä juhlat
Kurjan luopumiskokemuksen voi kääntää lapselle myönteiseksi esimerkiksi juhlien avulla. Pitäkää juhlat, koska lapsesta on tullut niin iso, että pärjää ilman tuttia. Viekää tutti esimerkiksi metsän eläimille, pikkuisille tontuille, lintuvauvoille… Mikä ikinä onkaan lapselle tärkeä aihe. Tämän jälkeen on kiva syödä kakkua ja juhlia läheisten kanssa, jolloin lapsi ymmärtää saavansa lohtua ja rakkautta surunsa keskellä.
5. Pysy tiukkana
Kun tutti on kerran viety pois, sitä ei enää voi tuoda takaisin. Lapsi todennäköisesti itkee ja kiukuttelee, anelee ja pyytää tuttia, mutta aikuisen on määrätietoisesti tähdättävä kohti hyvää lopputulosta. Jos yhden kerran luovuttaa, on toisella kerralla edessä vielä suuremmat haasteet. Pysy siis kärsivällisenä ja johdonmukaisena. Mikäli epäilet omia kykyjäsi lapsen herätessä keskellä yötä, piilota tutit myös itseltäsi.
6. Yhteinen toimintamalli
Muista tehdä lopetus kaikissa lapsen hoitopaikoissa yhtä aikaa. Infoa lähipiiriä ja päiväkotia tutista luopumisesta, ettei lapsi hämmenny ristiriitaisista toimintatavoista. Esimerkiksi lapsen päiväkodilla on paljon ammattitaitoista henkilökuntaa avuksi. He tuntevat lapsesi ja voivat antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja.
Lähteet: mll.fi, vau.fi, neuvokasperhe.fi
Teksti: Anni Virtanen
