Turhautuuko lapsi helposti? Näin uusien taitojen opettelusta tulee mukavampaa
Jokainen vanhempi kohtaa ennen pitkää tilanteita, joissa lapsi turhautuu yrittäessään oppia jotakin uutta taitoa tai ratkoa vaikealta tuntuvaa tehtävää. Bestseller-kirjailija Becky Kennedy kertoo Vahva vanhemmuus -teoksessaan (Otava 2024), miten vanhemmat voivat auttaa lasta parantamaan turhautumisen sietokykyään.
Kuvittele oppimisen matka aikajanaksi, jonka alkupiste on “en tiedä” ja päätepiste “tiedän”. Näiden pisteiden välinen tila on “oppiminen” ja erityisesti nuorena tuo tila voi tuntua kovin epämukavalta. On ymmärrettävää toivoa, että saavuttaisimme nopeasti tietämisen tilan tai tuntea halua palata tietämättömyyden tilaan ja välttyä siten näkemästä vaivaa ja ottamasta epäonnistumisen tai itsensä nolaamisen riskiä.
Entä jos tehtäväsi vanhempana ei olisikaan auttaa lasta pääsemään tietämisen tilaan, vaan auttaa häntä pysymään oppimisen tilassa ja sietämään, ettei hän ole vielä oppinut haluamaansa asiaa? “Kun lapset saavat pysyä välitilassa pidempään, he ovat uteliaampia ja luovempia, sietävät kovaa työtä ja tutkivat laajasti kaikenlaisia ideoita”, kirjassa perustellaan.
Miten lapsi oppii sietämään turhautumista?
Lapsi oppii hiljalleen sietämään turhautumista paremmin, kun perheessä normalisoidaan vaikeuksia ja suhtaudutaan virheisiin oppimismahdollisuuksina. Tällöin lapsi jaksaa keskittyä pidempään esimerkiksi aakkosten opetteluun, vaikeiden läksyjen tekemiseen tai uuden urheiluharrastuksen harjoitteluun. Tietämättömyyden, virheiden ja vaikeuksien hyväksyminen auttaa lasta rakentamaan pohjan kasvulle, onnistumisille ja saavutuksille.
Vinkki! Kerro lapselle avoimesti omista vaikeuksistasi ja epäonnistumisistasi. Pysyttele rauhallisena tilanteissa, joissa koet turhautuvasi. Näytä lapselle omalla esimerkilläsi, miten turhautumisen tunteita kannattaa käsitellä.
Turhautuminen aiheuttaa usein voimakkaita tunteita niin lapsessa kuin aikuisessa. Jotta lapsi voi kehittää turhautumisen sietokykyään, tulee vanhemman ensin oppia sietämään lapsen turhautumista. Vanhemman on hyvä pyrkiä olemaan läsnä rauhallisena, kiireettömänä ja välttää syyttelemistä tai tuloksiin keskittymistä. Haastavassa tilanteessa lapsi havainnoi vanhempaansa ja omaksuu tämän suhteen hänen turhautumiseensa, mikä vaikuttaa vahvasti lapsen tapaan käsitellä turhautumistaan.
On inhimillistä, että aikuinen haluaisi tehdä vaikealta tuntuvan asian lapsen puolesta tai kertoa ratkaisun. Turhautumisen sietämisen ja oppimisen kannalta on kuitenkin olennaista, että lapsi kamppailee itse haasteen parissa ja tekee työnsä itse.
Vanhemman tehtävänä on auttaa lasta omaksumaan ajattelutapa, että vaivannäkö, opiskelu ja sinnikkyys ovat avaintekijöitä oppimisessa. Ihminen kohtaa väistämättä epäonnistumisia ja vaikeuksia matkan varrella. Kun katse suuntautuu onnistumisen tavoittelun sijaan haluun kokeilla uusia asioita ja kehittyä, on työnteko lapsesta mukavampaa ja ennen pitkää hän edistyy oppimisessa.
Työkaluja turhautumisen käsittelyyn
Vahva vanhemmuus -kirjassa esitellään myös strategioita turhautumisen käsittelyyn lapsen kanssa. Alta pääset lukemaan muutaman hyödyllisen vinkin.
Lapsen turhautuessa keskity syvään hengittämiseen. Tällä tavoin osoitat, että turhautumisen keskellä voi olla turvaa. Syvään hengittäminen rauhoittaa hermojärjestelmäämme, jolloin pystymme myös löytämään parhaat mahdolliset selviytymiskeinomme.
Luo vaikeisiin tilanteisiin mantroja, joihin voi keskittyä turhautumisen sijaan. Erilaiset mantrat voivat olla lapsille maadoittavia haastavina hetkinä. Nuoremmille lapsille sopiva mantra voi olla esimerkiksi: “Tämä on hankalaa, mutta voin jatkaa yrittämistä” tai: “Tykkään haasteista.”
Käännä turhautuminen myönteiseksi asiaksi. Muistuta lasta siitä, että oppiminen on vaikeaa. Virheet ja epäonnistumiset ovat merkkejä siitä, että lapsi on tehnyt asioita oikein ja on matkalla tietämisen tilaan.
Artikkelin lähteenä on käytetty Becky Kennedyn Vahva vanhemmuus -kirjaa (Otava 2024.) Kirjan sähköinen arvostelukappale on saatu maksutta.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock
