Tee lapsen virheistä voimanlähde – anna lapsesi mokata

Moni lapsi kasvaa maailmassa, jossa virheitä vältellään, mokia pidetään heikkoutena ja pienikin epäonnistuminen tuntuu isommalta kuin se oikeasti on. Siksi lapsi tarvitsee aikuisen, joka näkee virheissä jotain muuta: mahdollisuuden kasvuun ja oppimiseen.

Virheet ovat lapselle enemmän kuin pieniä lipsahduksia. Ne voivat tuntua uhkaavilta, koska lapsi pelkää menettävänsä hyväksynnän tai näyttävänsä huonolta toisten silmissä. Häpeä nousee herkästi pintaan ja ohjaa reaktioita, joita aikuisen voi olla vaikea tulkita.

Vetäytyminen, hermostunut nauru, kiukustuminen tai selittely eivät kerro huonosta käytöksestä, vaan lapsen kehittyvistä taidoista, jotka tarvitsevat tukea.

Virheet rakentavat lapselle resilienssiä

Virheet ovat tärkeitä, koska ne:

• vahvistavat ongelmanratkaisutaitoja
• opettavat sietämään epävarmuutta
• kehittävät sinnikkyyttä
• suojaavat stressiltä
• vahvistavat minäkuvaa
• antavat lapselle kokemuksen: “Selvisin tästä.”

Tutkimuksissa on havaittu, että lapset, jotka oppivat suhtautumaan virheisiin neutraalisti, pärjäävät paremmin myöhemmissä oppimisen haasteissa, koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa.

Kun lapsi reagoi voimakkaasti

Virheen jälkeen lapsi voi joskus suuttua, syyttää muita tai lakata yrittämästä. Nämä reaktiot kertovat tunteen voimakkuudesta.

Kun lapsi syyttää ympäristöä, hän suojelee itseään häpeältä. Aikuisen tehtävä ei ole torjua tätä reaktiota, vaan pysyä tyynenä vieressä. Kun aikuinen vastaa rauhallisesti, lapsen puolustusmekanismit hiljenevät, ja hän pystyy lopulta sanoittamaan oman harmituksensa.

Jos lapsi taas vetäytyy ja vaikenee, hän tarvitsee lempeää läsnäoloa. Pieni kommentti siitä, että tilanne taisi tuntua vaikealta, voi avata ovia keskustelulle myöhemmin. Lapsen ei tarvitse selittää kaikkea heti. Tärkeintä on, että hän ei jää tunteensa kanssa yksin.

Kun lapsi tuntee olevansa turvassa, hyväksytty ja rakastettu myös epäonnistumisen keskellä, häpeän tunne ei pääse juurtumaan. Hän oppii, että virhe ei ole merkki huonoudesta vaan osa ihmisyyttä, ja että aikuisen syliin voi tulla silloinkin, kun omassa mielessä myllertää.

Virhe käynnistää reaktion aivoissa

Virheen hetkellä lapsen aivoissa käynnistyy nopea ja voimakas reaktio. Ensin aktivoituu mantelitumake, joka tulkitsee tilanteen uhkaavaksi ja käynnistää kehon hälytystilan. Lapsen hermosto siirtyy taistele, pakene tai jähmety -tilaan, eikä hän pysty tässä vaiheessa vastaanottamaan ohjeita tai järkeviä selityksiä, vaikka aikuinen kuinka yrittäisi auttaa.

Kun tunne vähitellen tasaantuu, aivojen etuosat, eli ne alueet, joiden avulla ihminen arvioi, pohtii ja oppii, alkavat jälleen toimia. Tämä on hetki, jolloin lapsi pystyy tarkastelemaan tapahtunutta ja ymmärtämään, miten tilanteesta voisi selvitä seuraavalla kerralla.

Vanhemman tehtävä on auttaa lasta siirtymään tästä kuohuvasta tunnetilasta kohti rauhallisempaa ajattelua. Se ei tapahdu ohittamalla tunteita, vaan säätelemällä niitä yhdessä: olemalla läsnä ja antamalla lapselle aikaa palata takaisin oppimisen tilaan.

Psykologinen turvallisuus syntyy arkisista hetkistä

Psykologinen turvallisuus ei ole kasvatusmalli, vaan tunnetila. Se syntyy siitä, että lapsi kokee olevansa täysin hyväksytty omana itsenään, myös silloin kun hän mokaa. Kun lapsella on tällainen luottamus aikuiseen, hänen aivonsa toimivat rennommin, oppiminen on tehokkaampaa ja rohkeus yrittää kasvaa.

Turvallisuus syntyy pienissä arjen mikrohetkissä. Niitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi hermostuu läksyjen aikana, tekee virheen pelissä tai kompuroi harrastuksessa. Näissä hetkissä vanhemman tapa reagoida määrittelee, millaiseksi lapsi tulkitsee tilanteen: uhkaksi vai mahdollisuudeksi.

Mitä vanhempi voi sanoa virheen hetkellä?

Virheen hetki on ratkaiseva, sillä yksi lause voi muuttaa lapsen koko reaktion. Tässä muutamia esimerkkejä, joita tutkimus tukee:

• “Huomasitko, miten hienosti yritit.”
• “Tämä on vain yksi askel matkalla eteenpäin.”
• “Kaikki oppivat mokien kautta, myös aikuiset.”
• “Ei kiirettä. Katsotaan tätä yhdessä.”
• “Virheet kertovat, että aivot tekevät töitä.” (Tutkitusti totta!)

Kohti vahvempaa minäkuvaa

Virheet ovat yksi tehokkaimmista tavoista rakentaa lapsen itsetuntoa ja resilienssiä. Ne opettavat sietämään epävarmuutta, käsittelemään pettymystä ja palaamaan takaisin yrittämisen äärelle.

Lapsi, joka huomaa selviävänsä mokista, on myöhemmin rohkeampi kokeilemaan uutta ja luottamaan omaan osaamiseensa.

Vanhemman rooli on vahvistaa tätä kokemusta. Kun aikuinen ei korosta täydellisyyttä vaan yritystä, lapsi oppii, että kehittyminen on tärkeämpää kuin moitteeton suoritus. Se antaa lapselle vapauden olla keskeneräinen. Juuri tämä kasvattaa aitoa itsevarmuutta.

Lähteet:
Dweck, C. (2006). Mindset: The New Psychology of Success.
Neff, K. (2011). Self-Compassion: The Proven Power of Being Kind to Yourself.Siegel, D. & Bryson, T. (2012). The Whole-Brain Child.

Kuva: Shutterstock

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!