Talvipukeutuminen, se on aina yhtä hankalaa – tiedätkö jo 10-vuotiaan ja teinin kriisit?
Lasten talvipukeutuminen aiheuttaa harmaita hiuksia vanhemmille. Tilanne ei useinkaan helpota iän myötä, paljastaa kolmosten äiti Kati Ala-Ilomäki.
Kun kolmoseni olivat vauvoja, ihmisillä oli tapana ihmetellä, miten saan heidät puettua. Minä taasen ihmettelin ihmettelyä, sillä vauvojen pukeminenhan on helppoa. Vauva voi protestoida itkulla ja kiemurrella, mutta senkus tunkee pötkylän toppahaalariin ja laittaa vaunuihin, niin siinä hän on ja pysyy.
Haasteita alkoi syntyä siinä vaiheessa, kun kolmoset olivat taaperoita. Taaperothan tarvitsevat apua pukeutumiseen, mutta osaavat itse riisuutua. Oli aamuja, jolloin siinä vaiheessa, kun olin pukenut kolmannen lapsen, ensimmäinen oli jo riisunut puolet vaatteistaan.
Kännykkäni kätköistä löytyy myös valokuva yhdestä sateisesta loppusyksyn aamusta, kun rattaissa istuu kolme lasta, mutta vain kahdella on kengät. Nimittäin kun kengät eivät pysyneet lapsen jalassa, kiireessä päätin, että sitten mennään ilman kenkiä.
Uudet ongelmat talvipukeutumisessa tulivat, kun lapset oppivat kyseenalaistamaan asioita. Neljävuotias ei vielä osaa ajatella hetkeä pidemmälle, joten suloisessa +22 celcius-asteen huonelämmössä hän ei välttämättä aidosti ymmärrä, miksi ylle pitäisi laittaa epämukavat toppahanskat. Ja siinä vaiheessa, kun ollaan ulkona pakkasessa, on tilanne voinut eskaloitua kunnon ärtymykseksi niin äidillä kuin lapsella, jonka sormia jo paleltaa ja hän on lähinnä itkupotkuraivarin partaalla.
10-vuotiaan painajainen: Ulkohousut
Kun näistä vaiheista päästiin ohi, elettiin muutama seesteinen talvi. Niiden aikana ehdin jo unohtaa, miten massiivinen ongelma talvivaatteet voivat olla. Oman kokemukseni mukaan noin 10-vuotiaana alkaa uusi taistelujen kausi ja sen ensimmäisenä kohteena on ulkohousut. Silloin lasten Wilmaan alkoi tulla viestejä kuten: “Revityt farkut eivät ole talvikelien vaate.”
Tämä on minulle hankala vaihe, sillä vastustan itsekin ulkohousuja. Niissä ei voi liikkua, sillä ne ahdistavat ja niissä tulee hiki. Lasteni koulun pihalla on kuitenkin JUOKSEMINEN kielletty ilman ulkohousuja loppusyksystä lähtien, joten heillä ei oikein ole vaihtoehtoja, jos mielivät pelata välkällä futista. Itse päivitän asiasta vuosittain vihaisen tekstin Facebookiin.
Teinin painajainen: Kunnon talvikengät ja heijastimet
Ulkohousut ovat kuitenkin vasta alkua. Yritäpä löytää teini-ikäisille talvikengät! Omani oli sitä mieltä, että ihan hyvin Niken lenkkareilla voi kulkea läpi talven. Onneksi ensimmäiset räntäkelit palauttivat hänet maanpinnalle, ja hän antoi periksi, että ehkäpä lenkkarit eivät olekaan talveen sopivat kengät.
Ostimme siis nuorison tällä hetkellä suosimat sämpyläkengät, jotka ovat loskassa lähes yhtä hyödyttömät kuin Niket, pakkasella toki lämpimät. Teille jotka ette vielä tiedä, mitkä ovat sämpyläkengät, virallisesti ne ovat Uggsit, mutta meillä köyhillä toki ei ole varaa Uggsin laatuun, joten yleensä ne ovat keinomateriaaleista tehdyt varrelliset kopiot luksuskengistä, eli toisin sanoen ulkona pidettävät tohvelit, joissa jalka astuu linttaan ja kaikki kosteus tulee läpi sukkaan.
Nyt olemme perheessäni saavuttaneet vaiheen, jossa kaikki neljä lastani vastustavat heijastimia. Heijastimet kun ovat heistä aivan kamalan noloja ja kukaan, siis kukaan, ei käytä heijastimia. Yritin liimata heidät takkeihinsa salaa heijastinnauhaa, mutta he repivät ne pois. Selitin jotain henkiinjäämisestä ja aina kun he ovat autoni kyydissä pimeällä, pyydän heitä bongaamaan ilman heijastimia kulkevat henkilöt, jotta he ymmärtäisivät, miten mahdotonta heitä on liikkuvasta autosta huomata pimeällä. Mutta tyyli ensin. Kaikki yritykseni ujuttaa heidän vaatteisiinsa tai reppuihinsa heijastavaa pintaa on onnistuttu eliminoimaan.
Joten sinä, kenen muksu vielä on vauva. Pirpanan talvipukeutuminen voi tuntua kaikkine kerroksineen työläältä, mutta minulla ei ole rohkaisevia sanoja, sillä pian se on vielä hankalampaa.
Jaa tämä kirjoitus somessa ystävillesi ja tutuillesi!
Seuraa Mutsimedian myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Kati Ala-Ilomäki, kuva: Shutterstock
