Artikkelin kuva
lapsen kanssa

Synnytyspelko hallintaan – tällainen oli käynti HUSin synnytyspelkopoliklinikalla

Synnytyspelko varjostaa monen naisen odotusaikaa ja myös itselläni on ollut ajoittain pelonsekaisia ajatuksia ja tunteita lähestyvää synnytystä kohtaan. Vaikka olen pystynyt aidosti nauttimaan tästä raskaudesta, ovat myös ei-niin-positiiviset mietteet tulevasta koitoksesta voimistuneet erityisesti näin raskauden loppusuoralla.

Neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, kokisinko käynnin HUSin synnytyspelkopoliklinikalla tarpeelliseksi. Jos hän ei olisi ottanut asiaa esiin, en olisi ehkä tullut ajatelleeksi, että voisin pyytää lähetettä tuollaiselle käynnille. Ajanvaraustani jouduttiin siirtämään reippaasti hoitajalakon vuoksi, mutta viimein raskausviikolla 34 pääsin käymään Naistenklinikan pelkopolilla ja ajattelin avata hieman kokemuksiani tähän liittyen.

Ajatuksia synnytyspelkopoliklinikan vastaanotolta

Yksinomaan paluu Naistenklinikalle herätti monenlaisia (myös nostalgisia ja onnellisia) tunteita pintaan, sillä olin synnyttänyt siellä esikoiseni ja tullut ensimmäisen kerran äidiksi lähemmäs viisi vuotta sitten. Pelkopolin odotustilasta minua saapui hakemaan kätilö, joka oli erittäin sydämellinen ja ammattitaitoinen koko käyntini ajan.

Keskustelimme siitä, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia minulla on tulevasta synnytyksestä. Uudelleensynnyttäjänä suhtaudun synnytykseen aivan eri tavalla kuin esikoista odottaessani. Aiempi synnytyskokemus vaikuttaa vahvasti taustalla myös minulla.


Oli helpottavaa päästä keskustelemaan kokeneen ammattilaisen kanssa asioista, jotka koin erityisen haastaviksi ensimmäisessä synnytyksessäni. Naistentalon sivustollakin kerrotaan, että synnytys voi pelottaa monia aiempien kokemusten lisäksi esimerkiksi kivun, hallinnan tunteen menettämisen, yksinjäämisen tai muiden kehollisten kokemusten takia. Pääsinkin käsittelemään juuri näistä aihepiireistä kumpuavia ajatuksiani kätilön kanssa.

Synnytyspelkoa voi käsitellä esimerkiksi synnytyspelkopoliklinikalla, jonne pääsee lähetteellä. Kuva: Senni Loikala

Kävimme myös vaihe vaiheelta läpi esikoisemme synnytyskertomuksen, jonka synnytystä hoitanut kätilö oli tehnyt. Muistot synnytyksestä tulivat uudelleen iholle, kun kuulin miten kaikki eteni lähes tunti tunnilta. Kun pääsimme kohtaan, jossa kerrottiin upean pojan syntymästä, jouduin herkistyneenä nappaamaan nenäliinan pöydältä.

Sain paljon myös hyödyllistä tietoa, jonka avulla voin suhtautua tulevaan synnytykseen aiempaa levollisemmin. Olin ollut esimerkiksi siinä uskossa, että lapsivesien mentyä tai supistusten voimistuessa voisin joutua kärvistelemään kipujen kanssa pitkäänkin kotona kellottamassa supistusten tiheyttä ennen kuin saisin luvan tulla synnytyssairaalaan. Kätilön mukaan pääsen sairaalaan omien tuntemusteni mukaan ja kun en enää koe pärjääväni kotona. Hän suositteli myös mainitsemaan ottaessani yhteyttä ennen tuloani, että ensimmäinen synnytykseni oli nopea. Esikoisen synnytys käynnistyi lapsivesien menolla ja minua pyydettiin tulemaan ennenaikaisuuden vuoksi sairaalaan saman tien.

Kohti synnytystä luottavaisemmin mielin

Hyvä puoli synnytyspelkopoliklinikalla käymisessä oli myös se, että kätilö kirjasi ylös ajatuksiani ja toiveitani tulevaa synnytystä ajatellen. Hän kertoi, että synnytystäni hoitava kätilö voi tutustua niihin jo hyvissä ajoin. Tämän lisäksi sairaalaan voi ottaa mukaan myös oman vaikkapa ruutupaperille kirjoitetun synnytystoivelistan. Kaiken kaikkiaan vastaanotto auttoi minua suhtautumaan huomattavasti aiempaa luottavaisemmin tulevaan synnytykseen.

Aivan käynnin lopuksi kätilö kysyi, haluaisinko vielä vierailla synnytyssalissa ja tokihan halusin. Pääsin myös kurkkaamaan huoneeseen, jossa kätilöitä oli seuraamassa käynnissä olevien synnytysten tietoja näytöiltä. Visiitti synnytyssalissa puolestaan konkretisoi sitä, että pian olen itsekin tositoimissa – ja saamme käsivarsillemme kovasti odotetun kuopuksemme.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, kuvat: Shutterstock ja Senni Loikala