Suuri harppaus ihmisen taimelle – ajatuksia ekaluokkalaisen vanhemmalle

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle”, todettiin ensimmäisellä kuukävelyllä. Tällä ja ensi viikolla monessa perheessä kävellään yhtä mullistavaa kävelyä. Tämä kävelymatka on ihmiskunnalle pieni, mutta perheelle ja erityisesti pienelle ekaluokkalaiselle se on merkittävä harppaus. On aika hyvästellä aikatauluton lapsuus ja astua pulpettien ja lukujärjestysten maailmaan.

Oma jälkeläiseni kulkee tämän matkan ensi maanantaina ja vielä viikonlopun saan hengitellä jännitystäni. Minua jännittää, vaikka sain jo viime vuoden harjoitella ekaluokkalaisen vanhemmuutta esikoiseni kanssa. Esikoiseni ensimmäisenä kouluvuotena opin käyttämään Helmeä, muistin antaa melkein aina pikkurahaa koulun kahvilaan ja lopulta löysin eksymättä myös koulun iltapäiväkerhon tilat.

Käytännön asioiden lisäksi ekaluokkalaisen vanhempi kohtaa lapsen koulumatkan alkutaipaleella jotain paljon suurempaa. Lapsen siirtyessä koulumaailmaan ajatus siitä, että lapsi on vain lainassa vanhemmallaan alkaa konkretisoitua. Päivittäistä raporttia lapsen huolista ja haasteista ei enää saakaan päiväkodin pihassa tutulta hoitajalta, vaan tarvitaan soljuva keskusteluyhteys lapseen. Lapsen elämässä on kasa uusia nimiä, kavereita, tekemistä ja suunnitelmia. Välillä kaipaisi muistikirjaa, johon voisi arkisirkuksen keskellä kirjoittaa lapsen mainitsemia henkilöitä, jotta ne muistaisi vielä ensi viikollakin.

Haasteet ja surut silittämällä suoriksi

Sinulle ekaluokkalaisen vanhempi toivon pohjatonta kaivoa, josta voit ammentaa kärsivällisyyttä, syliä, tuen antamista ja rakkautta pienelle ekaluokkalaisellesi. Ekaluokkalainen on samaan aikaan pieni ja suuri. Syliin käpertyvä ja välitunneilla kokemaansa yksinäisyyttä itkevä lapsi tuntuu hetken aikaa pienelle sylivauvalle, jonka haluaisi taas kääri kantoliinaan ja tuudittaa pois pettymyksistä ja surusta. Seuraavassa kohtauksessa maailmaa valloittavan seikkailijan kanssa keskustellaan rajoista ja siitä voiko ekaluokkalainen mennä ostarille koulun jälkeen. Kovin nopeasti tulee vanhemmalle tutuksi lasten suosittu argumentti ”koska kaikki muutkin saa”.

Suuri oivallus koulumatkan alkaessa on myös ettei ekaluokkalainen ole vanhempansa kopio vaan aivan oikeasti oma erillinen ihminen. Koulumenestys ei periydy äidinmaidossa ja jokaisella ihmisen taimella on oma temperamenttinsä. Viisivuotiaana lukemaan oppineen vanhemman lapsi voi tavata yksinkertaista sanaa vielä kevätlukukauden koittaessa. Matikkaneron lapselle numerot voivat näyttäytyä hankalana salakoodina eikä lukutoukan lapsi ole automaattisesti kirjoja rakastava opiskelija. Koulumaailma ei ole aina pelkkää oppimisen hattaraa ja suorituskeskeisessä maailmassa oman lapsen hitaus oppia saattaa mietityttää. Haasteistakin huolimatta sinun ekaluokkalaisesi on maailman paras lapsi.

Sul täytyy olla supervoimii

Suurella sydämellä toivon jokaiselle ekaluokkalaiselle myös maailman parasta opettajaa. Maailman paras opettaja on lottovoitto, joka saa vanhempainillassa vanhemman silmäkulmaan roskan kertoessaan luokkansa ihmisen aluista ja jonka kanssa yhteinen sävel soi harmoniassa vaikka lapsella olisikin välillä haasteita.

Ekaluokkalaisen elämä on jännittävämpää kuin yksikään mobiilipeli. Koulumatkan tien ylitykset, kotioven lukon kiertäminen avaimella ja valtava pissahätä kotimatkalla ovat ekaluokkalaisen kohtaaman selviytymispelin suuria haasteita. Onneksi ekaluokkalaisella on sinut, maailman paras vanhempi. Hyvää lukuvuotta ja supervoimia koulumaailman kohtaamiseen yhdessä ekaluokkalaisesi kanssa!

Kirjoittaja on yhden tokaluokkalaisen ja yhden ekaluokkalaisen äiti.

Teksti: Susanne Suvilaakso