Stressitilat ja yöttömät yöt

Ja tässä pitäisi sitten äitinä olla hehkeä, energinen, ymmärtäväinen, iloinen, jaksava. Tai saati yrittää saada mammakiloja pois, jotka hyppivät edestakaisin tai hoidettua koulutehtäviä.

Tiedän, että sanotaan ”laske kymmeneen”, ”älä stressaa”, ”kaikki järjestyy.” Mutta mikä siinä on, että kun se paniikkinappula käynnistyy sisällä, on se menoa? Tai minä en ainakaan saa itseäni mielentilaan, jossa kaikki järjestyy tai laskisin kymmeneen. Tässä on kehitettävää itselläni.

Alkavan taaperon ja miniteinin arkea tässä kun elää, tuntuu yöttömien öiden jälkeen, TODELLA raskaalta. Ja sitä myöten nuo stressitasot nousevat. Tähän kun yrität tehdä töitä vielä, niin voin kertoa, että paniikkinappula käynnistyy automaattisesti. Unohtamatta, että opiskelutkin ovat käynnissä. Itse olen tehtäväni valinnut kuten moni muukin, en sitä kiellä, mutta on oikeus silti sanoa asioista ääneen eikä vain ”kestä ja kärsi, koska itse olet polkusi valinnut.”

Viimeinen kuukausi on ollut ihan katastrofaalista. Yöttömiä öitä ovat luoneet stressi oman lapsen terveydestä, tulevat kulmahampaat, jatkuva sairastelu, huono äiti -fiilis ikuisesta väittelystä miniteinin kanssa sekä jatkuvan EI-sanan käyttö taaperon kanssa. Aamulla, kun on herännyt, on tuntunut ettei ole nukkunut ollenkaan ja pannu kahvia ei herätä. Pahinta on ollut, että ruoka ei edes ole maistunut, joten se siitä energiasta. Pääsiäisperjantaina heräsin siihen, että naamani oli turvonnut PALLOKSI.

Kortisoli = stressihormoni = naaman turpoaminen. Tämä herätti minut siihen, kuinka pohjassa paniikkinappulani oli ollut jo muutaman viikon. En ollut kahteen viikkoon jaksanut henkisesti enkä fyysisesti mennä salille, joten kun näin pallonaamani, päätin lähteä salille. Tiesin, että se saa mielentilani rauhoittumaan.

Ja onneksi menin. Uni alkoi tulemaan, näin asiat valoisammin, ruoka alkoi maistumaan ja viikko sen jälkeen perjantaina sain hyviä uutisia lääkäreiltä. Tässä parannellaan stressin aiheuttamia tuhoja, mm. kävin kasvohoidossa elvyttämässä ihoani, olen käynyt taas ahkerasti salilla, syön terveellisesti ja mikä tärkeintä: Nukun.

Enää stressi ei vie yöunia, mutta taaperon yösekoilut pitävät huolen katkonaisista yöunista. Ne vaan valitettavasti tuntuvat raskailta vaikka yrittää miettiä, että kyllä parin vuoden sisään helpottaa. Hyvä niin, mutta kaipaisin helpotusta nyt jo. Tsemppihali tässä jokaiselle äidille, kuka kärsii yöttömistä öistä.

Kaiken kaikkiaan haluan tällä kertoa, että yöttömät yöt tuntuvat (varsinkin kun tulee enemmän ikää), arjen pyörittäminen on raskasta välillä ja se tekee, että stressitasot nousevat, mikä lisää räjähdysherkkyyttä ja pahimmassa tapauksessa vie terveyden todella huonoon kuntoon. Muista kuunnella itseäsi, kuinka pohjassa se paniikkinappula on. Hengitä ja löydä oma keino arjessa selviytymiseen.

Haluaisitko kirjoittaa Mutsimediaan vanhemmuudesta tai muista itsellesi tärkeistä aiheista? Kirjoitamme mm. terveydestä ja hyvinvoinnista, kodista, sisustamisesta, matkailusta ja urasta. Kerro lyhyesti itsestäsi ja lähetä juttunäyte info@mutsimedia.fi

Liity myös mukaan yhteisöihimme Facebookissa, Instagramissa ja TikTokissa!

Teksti ja kuvat: Mia Lappalainen