Psykoterapeutilta kiinnostava havainto varhaisesta vuorovaikutuksesta – kokeile 3 minuutin harjoitusta
Lapsen syntymä on aina mullistava käännekohta elämässä ja uuteen perheenjäseneen tutustutaan kaikessa rauhassa. Kiintymys vauvaan rakentuu usein jo raskausaikana, mikä voi vaikuttaa myönteisesti äidin ja pienokaisen vuorovaikutukseen syntymän jälkeen. Tuoreista vanhemmista voi myös olla ihanaa, että jo aivan pieni vauva kykenee ja haluaa olla vuorovaikutuksessa.
Varhainen vuorovaikutus luo pohjaa itsetunnon, minäkuvan ja empatiakyvyn kehitykselle. Lapsi tarvitsee perusturvan ja luottamuksen kokemuksen, jotta leikkiminen ja uuden oppiminen parhaalla tavalla on mahdollista. Arjessa toistuvilla vuorovaikutuskokemuksilla on yhteys myös aivojen kehitykseen.
Riittävän hyvästä varhaisesta vuorovaikutuksesta ei tule kuitenkaan ottaa paineita, sillä vanhemmat tulevat huolehtineeksi siitä yleensä luonnostaan. Esimerkiksi ruokailut, pesut, nukuttamiset, vaipan vaihdot ja yhteiset leikkihetket on arjen tilanteita, joissa vanhempi ja lapsi ovat kohtaavat päivittäin. Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaankin kaikkea yhdessä olemista, tekemistä ja kokemista.
Psykoterapeutin huomio varhaisesta vuorovaikutuksesta
Lapsiperheitä vuorovaikutuksen kehittämisessä auttava psyko- ja musiikkiterapeutti Vered Benhorin kertoo Today’s Parent -lehdessä huomanneensa, että vanhemmille muodostuu usein vakiintuneita tapoja olla vauvansa kanssa. Hän jakaa nuo tavat karkeasti kahteen ryhmään, jotka perustuvat vanhemman vuoroin erittäin aktiiviseen ja vuoroin passiiviseen vuorovaikutukseen sekä toiminnan ohjaamiseen ja luomiseen.
Aktiivisella vuorovaikutuksella ja toiminnan luomisella Benhorin viittaa tilanteisiin, joissa vanhempi ohjailee yhteistä toimintaa ja olemista lapsen kanssa ja on hänen kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Vanhempi esimerkiksi päättää, mitä kirjaa luetaan ja mitä laulua lauletaan.
- Lue myös: Turvallinen perhepeti
Toiminnasta ja vuorovaikutuksesta vetäytymisellä hän puolestaan tarkoittaa sitä, kun vauva viihtyy itsekseen ja vanhemmat keskittyvät tuona aikana muihin asioihin, esimerkiksi täydellisesti ansaittuun lepohetkeen.
Psykoterapeutin mukaan myös varhaisen vuorovaikutuksen kannalta on hyödyllistä, että vauva saa säännöllisesti ohjailla leikkiä ja toimintaa niin, että vanhempi keskittyy samalla vain seuraamaan ja havainnoimaan tätä. Vauva on luonnostaan kiinnostunut ympäristöstään ja halukas tutkimaan sitä. Tällöin vanhemman tehtävänä on yksinomaan avustaa vauvaa näissä hänen omissa tutkimuksissaan ja olla läsnä, kuitenkaan ottamatta aktiivista roolia. Keskeistä tässä lähestymistavassa on, ettei lapselle välttämättä aina tarvitse tarjota aktiviteetteja eikä opettaa asioita, vaan lapsi saa itse säännöllisesti luoda toimintaansa vanhemman katsellessa vierestä.
Kyseinen lähestymistapa lapsen ja aikuisen yhteiseen olemiseen juontaa juurensa edesmenneen varhaiskasvatuksen kouluttaja Magda Gerberin RIE-malliin (Resources for Infant Educators). Siinä ajatuksena on, että mitä vähemmän aikuinen puuttuu lapsen luonnolliseen oppimisen prosessiin, sitä paremmin huomaamme, että lapset oppivat uusia asioita jatkuvasti.
- Lue myös: Unikoulu lapselle
Kolmen minuutin harjoitus
Psyko- ja musiikkiterapeutti Vered Benhorin kertoo helposta kolmen minuutin harjoitteesta, joka voi auttaa vanhempia katselemaan maailmaa vauvansa silmin ja syventää yhteyttä lapseen ja siten se voikin osaltaan toimia mainiosti varhaisen vuorovaikutuksen tukena. Harjoitetta tehdessä pyri olemaan vauvan kanssa läsnä, kuitenkaan olematta kovin aktiivisessa roolissa.
Varmista, että voit olla vauvan kanssa ilman häiriötekijöitä noin kolmen minuutin ajan. Esimerkiksi puhelin ja muut tekniset laitteet kannattaa laittaa sivuun. Voit halutessasi myös pistää rauhallista musiikkia soimaan.
Asetu makaamaan vauvan viereen niin, että pääsi on hänen päänsä lähellä.
Anna vauvalle lelu. Jos hän ei vielä osaa tarttua siihen, pitele lelua hänen kasvojensa yläpuolella rauhallisesti.
Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:
- Mihin vauva katselee?
- Mitä lelun osasta hän on kiinnostunut?
- Käänteleekö vauva lelua ja laittaako hän jonkin tietyn kohdan siitä suuhunsa?
- Onko lapsi kiinnostunut lelun väreistä ja muodoista? Jos on, niin mistä?
- Katseleeko lapsi jonnekin muualle kuin leluun? Jos katselee, niin minne?
Lähteet: Today’s Parent, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Duodecim, Healthline
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock
