‘‘Oon ihan loppu’’ – yksinhuoltaja Mia kertoo, miten selvisi henkisestä väsymyksestä lapsiperhearjessa
”Oon ihan loppu.”
Mun sanat sosiaaliseen mediaan keväällä 2023. Ulospäin ihmiset näkevät vain pelkät hymyt, hyvät ruokakuvat, kauniisti puetut lapset, tehokkaat salitreenit. Fyysisesti en ollutkaan loppu, mutta henkisesti finaalissa. Ja tiedättekö mitä: se on täysin ok olla loppu ja myöntää se ääneen. Sä et ole sen huonompi äiti tai ihminen.
Olin tuolloin 6-kuisen vauvan kanssa kotona, ja alakoulun ekaluokkaa päättävän seitsemänvuotiaan lapseni kesäloma lähestyi. Kuopuksen todella pahan ihottuman selvittely alkoi neljän viikon iässä ja hänellä todettiin maitoallergia ja monta muuta ruoka-aineallergiaa. Olin jäänyt raskauden aikaan yksin, mitä olin totta kai käynyt läpi ja päättänyt, että pärjään kahden lapsen kanssa.
Vanhemmuuden oravanpyörä
Tiedättekö oravanpyörän, jota toistat vanhempana päivästä toiseen? Laitat lapsille aamupalaa, siivoat keittiön, laitat päikkäreille ja hei hetkinen: tunnin päästä olisi lounasaika. Mitähän tänään syötäisiin? Lounas esiin, keittiön siivous ja muutaman tunnin päästä tajuat, että hei päivällinen – mitä syötäisiin? Klo 18 pyyhit viimeisen murusen pöydältä, laitat astianpesukoneen päälle ja istahdat hetkeksi sohvalle. Selaat somea, leikit lasten kanssa ja vaihdatte päivän kuulumisia. Vilkaiset kelloa, on iltapalan aika.
Iltapala on syöty, keittiö nopeammin siivottu ja lapset nukkuvat. Istahdat sohvalle, nyt on hetki omaa aikaa. Käyt vessassa ja huomaat, että pyykinpesuteline on edelleen täynnä ja märät puhtaat vaatteet odottavat koneessa. Ainiin nämä. Entäs ne legot – keräät ne vielä laatikkoon, jotta heti aamusta ne voidaan levittää esille.
Uskon, että jokainen kotona oleva vanhempi voi samaistua tähän. Tämä arjeksi kutsuttu ihana oravanpyörä voi ymmärrettävästi myös väsyttää. Samaan aikaan katsot somesta toisen perheen arkea, kuinka siisti koti heillä on ja kuinka heidän lapsensa nauravat – kun tuntuu että juuri keskustelit tiukkaan sävyyn oman lapsesi kanssa ja koti on kuin pommin jäljiltä. Mutta muista: some on some ja sinä olet juuri täydellinen tuollaisena omassa perheessäsi.
Tämä ei ole mikään valitusvirsi. Ei mikään, että etsisin sääliä. Vaan ihan vain toteamus. Ja tällainen toteamus on hyvä sanoa välillä ääneen. Meistä jokainen on edelleen pelkästään ihminen.
”Vien lapset lapsiparkkiin ja treenaan tunnin ajan”
Elämään mahtuu muutakin kuin vanhemmuus. Itselleni tämä tarkoittaa erityisesti salilla käymistä: vien lapset lapsiparkkiin ja treenaan tunnin ajan niin, että saan tuskailtua vanhemmuuden oravanpyörän hikenä ulos käsipainoihin tai juoksumattoon. Se tekee hyvää.
Syksyn alussa lähdin mukaan 75 Day Soft -haasteeseen, kun tuntui että mentiin liian lujaa. Haasteessa tehdään seuraavat asiat päivittäin: juo kolme litraa vettä, lue kymmenen sivua kirjaa ja harrasta 45 minuuttia rauhallista liikuntaa, kuten kävelyä, joogaa tai pilatesta. Liikuin itse aamuisin kevyesti YouTuben vartin kestävien Morning stretch -videoiden innoittamana ja luin kirjaa ennen nukkumaanmenoa joka ilta. Nyt onkin ollut ihan eri fiilis ja ”oravanpyörä-arki” ei tunnu raskaalta ollenkaan.
Panostettua entistä enemmän hyvinvointiini, sain tunteeni pois “oravanpyörä” -ja ”oon ihan loppu” -osastolta. Kesällä auttaa vaikkapa rannalle lähtö, talvisaikaan avannossa käynti, syksyisin kirjan luku, keväällä kevätretket. Mitä sinä teit ennen vanhemmuuttasi? Mikä saa sinut muistamaan itsesi? Mikä saa sinut eloon? Muista nämä kysymykset ja etsi niihin vastaukset seuraavan kerran, kun koet halun sanoa “oon ihan loppu”.
Olet silti supervanhempi perheessäsi, etkä yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuva: Mia Lappalainen
