Onko lapsesi uhmaiässä? Perheterapeutti: ‘‘Osoita vahvasti, että rakastat vielä uhman jälkeenkin’’

Lapsi kieltäytyy maistamasta ruokaa ja työntää lautasta pois. Ulkovaatteiden pukeminen ei kiinnosta ja hammaspesu on yhtä taistelua. Kaupan leluhyllyllä turhautuminen lähtee käsistä, kun lapsi ei saa haluamaansa. Karkkiosastolla pettymys saa hänet heittäytymään lattialle raivoamaan.

Uhmaikä tuo mukanaan erilaisia haasteita eri perheisiin ja lapsen uhman voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti. Kerromme tässä artikkelissa, millainen tehtävä kyseisellä kehitysvaiheella on, miksi uhma on yleensä voimakkainta omia vanhempia kohtaan ja miten vaikeita tilanteita kannattaa ratkoa.

Mistä oikein on kyse?

– Uhmaikä on normaali lapsen kehitykseen kuuluva vaihe. Lapsi oppii ilmaisemaan omaa tahtoaan ja itsekorostuksen tarve nousee, kertoo Coronarian perheterapeutti Katriina Niemi.

Tahtoiällä onkin tärkeä tehtävänsä lapsen kehityksessä.

– Lapsen identiteetti alkaa muovautua vahvemmin ja tietoinen minäkokemus syntyy. Samalla lapsi oppii tärkeitä psyykkisiä säätelytehtäviä, jotka luovat pohjaa esimerkiksi omatunnon kehitykselle.

• Lue artikkeli: Tarrataulu lapselle

Tästä huolimatta myös vauva on aina ainutlaatuinen yksilönsä, painottaa Niemi. Taaperoiässä lapsi kuitenkin haluaa itse aktiivisesti tehdä asioita ja uusien taitojen myötä hän ottaa etäisyyttä vanhempiinsa fyysisellä tasolla.

– Uhmaiässä lapsella on tarve itsenäistyä. Motoriset ja kielelliset taidot kehittyvät vauhdilla samoihin aikoihin.

Ensimmäinen uhmaikä ajoittuu yleensä noin 2–3 ikävuoden paikkeille. Osa asiantuntijoista ajattelee, että toinen uhmaikä olisi 6-vuotiaana. Myös teini-ikää voidaan pitää eräänlaisena uhmaikänä. On kuitenkin muistettava, että jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan ja erot temperamentissa ovat suuria.

• Lue myös: Miten unikoulu kannattaa toteuttaa? Unikonsultti kertoo, miten paremmat yöunet saavutetaan

Vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet muodostuvat jo varhain

Uhmaiän haasteet näkyvät usein voimakkaimmin perheen sisällä.

– Lapsen on turvallista ilmaista kiukkuaan läheisimmissä ihmissuhteissaan eikä hän välttämättä saa samanlaisia kiukkukohtauksia kodin ulkopuolella esimerkiksi kerhopäivien aikana, toteaa perheterapeutti Katriina Niemi.

Tämä on luonnollista, sillä vanhemman ja lapsen välinen suhde on rakentunut jo pitkään. Vanhemmuuteen valmistaudutaan jo silloin, kun toive perheen perustamisesta syntyy – odotusajasta puhumattakaan.

– Synnytys, lapsen ensimmäiset elinhetket ja ensivuodet ovat erittäin tärkeitä kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen rakentumisessa. Omaan vanhemmuuteen vaikuttaa myös se, millaista vanhemmuutta on itse kohdannut lapsuudessaan. Vanhemman ja lapsen suhde peilautuu myös uhmaikään ja miten siitä päästään eteenpäin.

Perheterapeutti muistuttaa, että vanhemmat ylläpitävät ja syventävät vuorovaikutussuhdetta lapsen kanssa joka päivä. Yhteiset leikit, satuhetket ja tavalliset arjen hetket, joissa vanhempi ja lapsi ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ovat erittäin tärkeitä.

• Lue myös: Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin? Asiantuntija neuvoo, miten harjoittelu kannattaa aloittaa

Miten ratkoa uhmaiän haasteita?

Pieni lapsi testaa uhman aikana, miten vanhemmat pystyvät käsittelemään hänen voimakkaita kielteisiä tunteitaan. Aikuisen on hyvä pyrkiä pysyttelemään rauhallisena haastavinakin hetkinä.

– Lapsi tarvitsee niissä tilanteissa vanhempaansa ja turvan tunnetta. Vaikka hän ei hallitse tunteitaan ja kiukku saa valtavat ulkoiset ilmenemismuodot, on tärkeää, että vanhempi pystyy tarjoamaan turvan ja asettamaan rajat.

Aikuinen voi myös sanoittaa uhman aikana lapsen tunteita selkeästi ja lyhyesti. Tilannetta kannattaa käydä tarkemmin läpi keskustellen kuitenkin vasta, kun lapsi on rauhoittunut.

– Jokainen vanhempi löytää parhaat tavat, joilla oma lapsi rauhoittuu. Syliin ottaminen toimii osalla hyvin, mutta ei kaikilla. Osaa uhmaikäisistä lapsista vaikkapa säkkituolilla istuminen tai kodissa olevaan majaan meneminen voivat rauhoittaa. Lapsen huomion suuntaamisesta muualle voi myös olla apua.

– Aikuisen tehtävänä on varmistaa, että lapsi pystyy rauhoittumaan turvallisesti. Lasta suojataan siltä, ettei hän esimerkiksi satuta itseään ja muita tai riko tavaroita uhman aikana.

Pieni lapsi vasta harjoittelee ilmaisemaan tunteitaan. Vanhempien on hyvä osoittaa, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Hiljalleen lapsi oppii käsittelemään voimakkaita kielteisiä tunteitaan hallitummin.

– Lapsi tarvitsee vahvan osoituksen siitä, että vanhempi rakastaa häntä vielä uhman jälkeenkin. Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, mutta lapsi tarvitsee vanhemman jakamattoman rakkauden.

Vinkki! Keskity hengitykseesi lapsen uhmakohtauksen aikana, sillä se rauhoittaa omaa mieltäsi ja kehoasi. Jos on tarpeen ja mahdollista, voit myös ottaa lyhyen aikalisän, vetäytyä sivummalle ja jatkaa tilanteen selvittämistä, kun olet jälleen rauhallinen.

Muistathan, että lapsen uhmakohtauksen aikana aikuisen on hyvä myös:

• ottaa lapsi ja hänen kokemuksensa tosissaan. Vanhemman ei tule nauraa lapselle, vaikka tilanne olisi koominen aikuisen näkökulmasta.
• pitää sanallinen ja kehollinen ilmaisu yhteneväisenä. Kun vanhempi ei esimerkiksi kiellä lasta tekemästä jotakin hymyillen, lapsi pitää aikuisen viestiä luotettavana.
• välttää huutamista tai lapsen nolaamista.

Lapsi voi päättää joistain arjen pienistä asioista

Uhma saa alkunsa usein silloin, kun lapsi ei saa tahtoaan läpi. Aikuinen auttaa lasta pääsemään ikävistä tunteistaan yli, mutta lapsen kasvun ja kehityksen ja arjen sujumisen kannalta tärkeistä asioista ei tule antaa periksi.

– Vanhempi vastaa ja päättää kaikista arjen tärkeistä perusasioista liittyen esimerkiksi nukkumiseen, syömiseen, hygieniaan ja turvallisuuteen.

On kuitenkin hyvä, että lapsi voi tehdä osan pienemmistä arkisista valinnoista. Tämä auttaa lasta huomaamaan, että hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään ollaan kiinnostuneita.

– Lapsi voi esimerkiksi valita, kummat hanskat haluaa laittaa päälleen, jos molemmat sopivat säähän.

Kun vanhemmassa herää huoli

Uhmaikä tuo usein lisähaastetta vauhdikkaaseen pikkulapsiarkeen. Vanhempien on aina tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan, sillä ne heijastuvat myös lapsen hyvinvointiin.

– Vanhemmuus myös muuttuu lapsen kasvaessa, toteaa Katriina Niemi.

Jokaisessa elämäntilanteessa ja lapsen kehitysvaiheessa tarvittavia vanhemmuuden taitoja on mahdollista opetella ja oppia. Omaan vanhemmuuteensa on kuitenkin hyvä suhtautua lempeästi ja armollisesti – kyllin hyvä ja läsnäoleva vanhemmuus riittää. Osassa perheitä voi herätä huoli, kuuluuko lapsen voimakas uhma normaaliin kehitykseen vai onko siinä jotain poikkeavaa.

– Jos vanhempi on huolissaan lapsen uhmasta, omasta jaksamisestaan tai pärjäämisestään tai toiminnastaan niissä tilanteissa, kannustan hakemaan apua ja neuvoja ajoissa matalalla kynnyksellä.

Huoliensa jakaminen ystävien ja läheisten kanssa usein helpottaa vanhemman oloa. Uhmaikään liittyvistä haasteista kannattaa keskustella rohkeasti neuvolassa tai perheneuvolassa. Lisää tietoa uhmaiästä voi lukea esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta, ja apua voi pyytää muun muassa myös Lasten mielenterveystalon kautta.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, kuvat: Shutterstock