Artikkelin kuva
lapsen kanssa

Onko lapsellasi änkytystä? Muutama tekijä enteilee, että ominaisuus voi olla pysyvä

Kehityksellinen änkytys alkaa tyypillisesti 2–4-vuotiaana. Tämä artikkeli on sinulle, joka haluat tietää lisää lapsen änkytyksestä ja tukea lasta puheen sujuvuuden häiriössä.

Lapsen änkytys herättää monenlaisia tunteita ja kysymyksiä vanhemmassa. Aikuinen saattaa miettiä, onko kyse ohimenevästä vaiheesta vai jääkö änkyttäminen pysyväksi ominaisuudeksi. Vanhempaa voi huolettaa esimerkiksi, tuleeko lapsi kohtaamaan kiusaamista. Puheen takkuilu synnyttää yleensä ennen kaikkea lapsessa ajan mittaan vaikeita tunteita. Kerromme tässä artikkelissa, mitä kaikkea lapsen änkytyksestä on hyvä tietää.

Näin änkytys näkyy lapsen puheessa

Änkytys on tahaton puheen sujumisen häiriö, ja kehityksellinen änkytys alkaa yleensä 2–4-vuotiaana. Lapsista arviolta noin kahdeksan prosenttia änkyttää, ja pojilla änkytystä esiintyy tyttöjä useammin.

Lapsen änkyttäminen voi näkyä puheen toistoina, venytyksinä ja hetkinä, jolloin puhe jumiutuu hetkeksi kokonaan. Usein lapsella voi ilmetä kehollisia apukeinoja, joilla hän yrittää päästä eteenpäin puheessaan: hän voi esimerkiksi räpytellä silmiään ja käännellä päätään. Erilaiset täytesanat, kuten ”niinku” tai ”tota”, ovat tavallisia ja voivat helpottaa puheen jatkamista.

Suurella osalla lapsista änkytys häviää ajan myötä. Jos ominaisuus jatkuu kuitenkin kouluikään asti, se harvoin katoaa kokonaan. Jos lapsi on poika, änkytys alkaa yli 3,5-vuotiaana ja jatkuu yli vuoden ajan, suvussa esiintyy änkytystä ja lapsi on temperamentiltaan herkkä ja reaktiivinen, lisääntyy todennäköisyys änkytyksen jatkumiseen varhaislapsuuden jälkeen.

Mistä änkytys johtuu?

Änkytyksen taustalla ei ole yhtä yksittäistä syytä, mutta perimän, neurologisten tekijöiden ja osaltaan ympäristön tiedetään vaikuttavan änkytyksen syntyyn. Tutkimuksen mukaan 68 prosentilla lapsista, joilla änkytys on pysyvä ominaisuus, on lähisuvussaan aikuinen, joka myös änkyttää. Tätä puheen sujuvuuden häiriötä ei kuitenkaan omaksuta vanhemmalta ja se ei johdu vaikkapa kasvatuksesta.

Änkytys alkaa yleensä, kun lapsi puhuu jo pidempiä lauseita eikä vielä silloin, kun puhe koostuu yhden tai kahden sanan lauseista. Änkytyksen taustalla onkin havaittu aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia eroja verrattuna ihmisiin, joilla ei ole änkytystä. Puheen kehittyessä neurologiset taustatekijät tulevatkin näkyviksi. Myös esimerkiksi puheen tuottamisen motoriikassa tai oman puheen kuulemisessa voi olla häiriötä, mikä saattaa ilmetä puheen sujumattomuutena.

Joskus änkytys voi tulla ensimmäisen kerran esille jonkin traumaattisen kokemuksen jälkeen, esimerkiksi suuren elämänmuutoksen yhteydessä. Taustalla on aina kuitenkin myös muita laukaisevia tekijöitä.

Änkytyksen kuntoutus

Vanhemman kannattaa olla yhteydessä neuvolaan, kun lapsen änkytyksestä herää huoli. Ammattilaisen puoleen tulee kääntyä viimeistään, kun änkytys on kestänyt yli puoli vuotta, vanhempien huoli on kova, änkytys aiheuttaa lapselle kielteisiä tunteita tai häiritsee koululaisen arkea.

Apua änkytykseen saa puheterapiasta. Varhaisen kuntoutuksen avulla änkytys voi joskus hävitä jopa kokonaan. Vaikka änkytys ei katoaisi täysin, voi siitä tehdä kuntoutuksen avulla kevyempää ja lähipiiri saa käyttöönsä keinoja, joilla voi helpottaa lapsen puheen sujuvuutta ja vahvistaa hänen puherohkeuttaan.

Vinkkejä vanhemmalle

Koostimme alle tärkeitä ohjenuoria änkyttävän lapsen vanhemmalle.

  1. Keskity luomaan vuorovaikutustilanteista mahdollisimman rauhallisia ja läsnäolevia. Puhu rauhallisesti, jolloin kannustat myös lasta tekemään samoin.

  2. Kiinnitä huomiota, ettet keskeytä lapsen puhetta. Anna hänelle tilaa ja aikaa sanoa asiansa. Pidä omassa puheessasi taukoja, jotta lapsella on mahdollisuus ottaa puheenvuoro.

  3. Rohkaise lasta puhumaan ja ottamaan aktiivinen toimijan rooli.

  4. Ota änkytys säännöllisesti puheeksi lapsen kanssa ja keskustele siitä aina, kun lapsi niin haluaa. Kouluikäisen kanssa voi jutella esimerkiksi siitä, toivooko hän, että luokalle kerrotaan änkytyksestä tai että harrastuksen vetäjille viedään tietoa änkytyksestä. Muista, että lapsi on oman änkytyksensä asiantuntija ja hänen toiveensa on tärkeää huomioida.

  5. Suhtaudu hyväksyvästi änkytykseen. Änkyttävä puhe on yhtä arvokasta kuin sujuva puhe. Kodin suhtautuminen vaikuttaa siihen, miten lapsi tulee itse suhtautumaan änkyttämiseen aikuisena.

Laillistettu puheterapeutti Anna-Kiviniemi Pulli on aiemmin kertonut Mutsimedialle, miten lapsen epäselvään puheeseen kannattaa suhtautua. Pääset juttuun tästä.

Jaa tämä artikkeli lapsen änkytyksestä somessa!

Lähteet: Terveyskirjasto, Suomen änkytysyhdistys ry

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!