Näkökulmia teineistä ja kännyköistä, joita et vanhempana tule ehkä ajatelleeksi

Puhelin on usein liimautunut teinin käteen kuin ylimääräinen raaja. Ruoka jäähtyy, keskustelut katkeavat ja vanhemman huulilta karkaa tuttu kysymys: ”Voisitko nyt laittaa sen pois edes hetkeksi?”

Mutta ennen kuin syyllisyys tai ärsytys ottaa vallan, pysähdy hetkeksi. Puhelimen jatkuva käyttö ei aina kerro välinpitämättömyydestä tai riippuvuudesta. Usein kyse on tarpeesta: yhteyteen, rauhoittumiseen, hallinnan tunteeseen tai ihan vain hetkeen omaa tilaa.

Puhelin ei ole teini-ikäiselle vain laite. Se on portti sosiaaliseen maailmaan ja turvasatama hetkissä, joissa muu arki saattaa tuntua kuormittavalta. Nuoren näkökulmasta puhelin ei ole pelkkä ruutu, se on lähes koko maailma. Kysymys ei ole niinkään siitä, kuinka monta minuuttia päivässä puhelimella ollaan, vaan siitä, millaista käyttö on ja mitä se palvelee.

Tässä muutamia näkökulmia siihen, miksi teini tarttuu usein puhelimeen, ja miksi se ei välttämättä ole niin yksinkertainen asia kuin aikuinen luulee.

Nuori ei selaa, hän elää

Kun katsot teiniä olohuoneen sohvalla, kasvot valaistuna puhelimen sinertävästä valosta, on helppo ajatella, että hän vain “roikkuu netissä”. Todellisuudessa nuori on usein keskellä omaa sosiaalista todellisuuttaan: keskustelee, oppii, rakentaa identiteettiään ja etsii yhteyttä.

Puhelin ei ole vain laite, vaan se on tila, jossa nuori elää osan sosiaalisesta elämästään. Hän pitää yhteyttä kavereihin, kuuluu ryhmiin, jakaa tunteita ja saa tukea. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorten sosiaaliset suhteet ovat yhä enemmän verkossa: se on heidän “koulun välituntinsa”, joka jatkuu verkossa iltaisin.

Ylen (2024) nuorten somekäyttöä käsittelevän selvityksen mukaan 13–17-vuotiaista lähes kaikki kokevat, että puhelimen avulla pysyy paremmin mukana kaveripiirin arjessa. Jos jää pois yhteisistä keskusteluista, riski ulkopuolisuuden tunteeseen kasvaa nopeasti.

Puhelin on nuorelle turvapaikka

Kun koulu stressaa, ystävyyssuhteet kuormittavat tai kotona on jännitteitä, nuori saattaa hakeutua puhelimen pariin kuin lepopaikkaan. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden hetkelliseen vetäytymiseen. Se on hallinnan tunnetta tuottava keino rauhoittua.

Nuori ei välttämättä selaa, koska haluaa paeta todellisuutta, vaan koska hän tarvitsee tauon. Tutkimusten mukaan nuoret käyttävät puhelintaan usein “emotionaaliseen itsesäätelyyn” – samaan tapaan kuin aikuinen saattaa ottaa kupin kahvia, mennä kävelylle tai laittaa musiikin soimaan.

Kun vanhempi huomaa nuoren uppoutuvan puhelimeen, hän voi miettiä: mitä tunteita nuori juuri nyt säätelee? Onko tämä hänelle tapa rauhoittaa itseään? Se ei tarkoita, että puhelin olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta se kertoo tarpeesta, jota ei kannata ohittaa moitteella.

Aivot rakastavat ilmoituksia

Ilmoitus piippaa, näyttö vilkkuu, peukalo liikkuu. Jokainen uusi viesti, tykkäys ja kommentti saa aivoissa aikaan pienen dopamiiniannoksen eli mielihyvähormonin piikin, joka saa tuntemaan olon hetkellisesti palkituksi.

Tämä ei ole sattumaa. Sovellukset on suunniteltu juuri niin: ne hyödyntävät aivojen palkitsemisjärjestelmää ja koukuttavat tehokkaasti. Nuoren aivot ovat erityisen herkät dopamiinille, sillä itsesäätelyn hermoverkot ovat vielä kehittymässä.

Tiede ei kuitenkaan sano, että kaikki ruutuaika olisi pahasta. Kyse on tasapainosta ja tietoisesta käytöstä. Kun aikuinen auttaa nuorta ymmärtämään, miksi puhelin tuntuu niin houkuttelevalta, se voi jo itsessään vähentää pakonomaista selaamista. Yhteinen keskustelu siitä, miten sovellukset toimivat ja miksi ne vetävät puoleensa, on monelle nuorelle silmiä avaava kokemus.

Oppimisen ja inspiraation lähde

Sosiaalinen media ja puhelin eivät ole pelkkää viihdettä. Ne tarjoavat nuorelle valtavasti tietoa, inspiraatiota ja vertaiskokemuksia. YouTube-video voi opettaa kokkaamaan, TikTok-klippi selittää historian ilmiön tai auttaa ymmärtämään tunteita.

Moni nuori kertoo löytävänsä somesta vertaistukea, jota ei muuten saisi: esimerkiksi neurokirjoisuuteen, kehonkuvaan, identiteettiin tai mielenterveyteen liittyviä yhteisöjä. Ne voivat olla henkireikä, etenkin jos omassa ympäristössä ei ole samanhenkisiä ihmisiä.

Kun vanhempi kysyy avoimesti, mitä nuori on viime aikoina oppinut tai mistä hän on innostunut somessa, se voi avata hienoja keskusteluja. Aito kiinnostus vahvistaa tunnetta, että nuoren maailma on arvokas ja ymmärrettävä, vaikka se tapahtuisikin ruudun takana.

Oikeus hallita omaa elämäänsä

Teinivuodet ovat täynnä sääntöjä ja aikatauluja, joita muut asettavat. Koulun rytmi, harrastukset, perheen arki, kaikki ovat jollain tavalla aikuisen määrittämiä. Puhelin sen sijaan on asia, jota nuori voi itse hallita. Hän päättää, mitä katsoo, kenelle viestii ja mitä jakaa.

Siksi puhelimen ottaminen pois voi tuntua nuoresta yllättävän rajulta: ei vain laitteen menettämiseltä, vaan osalta itsenäisyyttä. Tämän ymmärtäminen voi auttaa vanhempaa asettamaan rajoja lempeämmin.

Kun säännöt tehdään yhdessä, nuori saa kokemuksen osallisuudesta ja vastuusta. “Olisiko kohta hyvä laittaa jo puhelin pois? tai “Laittaisitko puhelimen 15 minuutin päästä pois?” ovat kysymyksiä, jotka toimivat paremmin kuin “nyt laitat se pois”.

Tunteiden säätelyn apuväline

Puhelin on monelle nuorelle tapa käsitellä, tai välttää, vaikeita tunteita. Tylsyys, ahdistus, yksinäisyys tai stressi voivat laukaista selaamisen. Sormien liike näytöllä tuo hetkellisen helpotuksen, vaikka tunne ei oikeasti poistu.

Tämä on inhimillistä. Aikuinenkin voi tarttua puhelimeen, kun on levoton olo. Ero on siinä, että aikuisella on enemmän keinoja käsitellä tunteitaan muutenkin. Nuori vasta harjoittelee niitä.

Siksi yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on auttaa tunnistamaan tunteita. Kun aikuinen puhuu avoimesti omista levottomista hetkistään, nuori oppii mallista, että myös epämukavia tunteita voi sietää ilman ruutua. Avoimuus luo turvaa ja vähentää häpeää.

Tarve tulla nähdyksi ja kuulua joukkoon

Kaiken ytimessä on yhteyden tarve. Moni nuori ei kaipaa niinkään uusia trendejä tai videoita, vaan tunnetta siitä, että joku näkee ja ymmärtää. Puhelin voi olla kanava siihen jopa silloin, kun kasvokkainen vuorovaikutus on vaikeaa.

Kun nuori selaa, hän etsii usein yhteyttä, ei eristäytymistä. Hän haluaa kuulua joukkoon, tulla hyväksytyksi ja löytää paikan, jossa hänen ajatuksensa saavat vastakaikua.

Vanhemman läsnäolo ja aito kiinnostus ovat tässä tärkeimpiä vastavoimia. Pieni hetki yhdessä ilman painetta, ruoanlaittoa, autossa juttelua, höpsöttelyä tai hiljaista yhdessäoloa on paljon arvokkaampaa kuin “Mitä sä taas teet sillä puhelimella?”.

Lähteet: HY, Helsinki Times, WHO, Yle

Artikkeli on saanut inspiraationsa @teinikuiskaajanteorioita-Instagram-tilin ajatuksista nuorten puhelimen käytöstä.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!