Artikkelin kuva
lapsen kanssa

Näin kohtaat raivoavan lapsen – 5 vinkkiä vanhemmalle

Kun lapsi raivoaa, ovat hyvät neuvot tarpeen. Pieni lapsi ei osaa vielä käsitellä omia negatiivisia tunteitaan itsesäätelyn avulla, jolloin tuntemukset tulevat usein ulos kiukkuna tai raivoamisena. Tärkeää onkin yrittää olla itse lähtemättä mukaan samaan tunteeseen, sillä se vahvistaa lapsen tunnekuohua entisestään.

Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla autat tunnepuuskan kourissa olevaa lasta paremmin.

1. Älä reagoi tunteella

Kun lapsi alkaa raivota, myös moni vanhempi saattaa reagoida samalla tavalla. Hermostuminen ei kuitenkaan auta lasta hänen tunteidensa käsittelyssä, ja lähtemällä mukaan raivoon vahvistat lapsen kiukkua entisestään. Vedä henkeä, poistu vaikka hetkeksi huoneesta ja yritä näyttää mallia omien tunteiden käsittelyssä.

2. Yritä ymmärtää

Raivokohtaus on lapsen tapa reagoida vaikeisiin tunteisiin, etkä vanhempana voi säädellä sitä mitä lapsi tuntee. Pyri ymmärtämään miksi lapsi raivoaa ja mieti mikä tilanne tai tunteet ovat saaneet lapsen raivostumaan, jolloin pystyt tukemaan häntä paremmin vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Aktiivinen kuuntelu auttaa ymmärtämisessä.

3. Älä vähättele

Lapsen raivolle on usein hyvä syy. Jos raivoamista paheksutaan tai se kielletään, lapsi saattaa ajatella, ettei hänellä ole oikeutta näyttää omia tunteitaan. Jos lapsella ei ole muuta tapaa käsitellä vihastumisen tunteitaan, on lapsen kehityksen kannalta haitallista, että keino kielletään häneltä.

4. Selvitä tilanne rauhoituttua

Raivo on tunne, jonka vallassa aikuinenkaan ei osaa toimia järkevästi. Monet vanhemmat kuitenkin yrittävät selittää omaa kantaansa raivoavalle lapselle tilanteen ollessa päällä. Todennäköisesti lapsi raivostuu entisestään vanhemman esittämistä selityksistä ja vetoomuksista. Tilanne kannattaa puhua auki vasta sitten, kun tunnekuohu on laantunut.

5. Anna työkaluja ja toimintamalleja

Vanhemman tehtävä on opastaa lasta vaikeiden tunteiden kanssa. Suuttumisesta rankaiseminen ei ole oikea ratkaisu, sillä se ei kerro lapselle mitään siitä, miten hänen pitäisi käsitellä tunteitaan seuraavalla kerralla. Vanhemman tulisi tarjota lapselle myös jotain raivon tilalle, opastaa miten lapsi voisi käsitellä tunteitaan rakentavammalla tavalla ja kertoa miten hän voisi toimia, jos samat tunteet nousevat pintaan seuraavan kerran.

Lähde: vau.fi

Teksti: Jenni Siikaniva