Miten tukea lasta lemmikin kuoltua? Hyödylliset vinkit ikäkausittain

Lemmikin menettäminen voi surettaa lasta pitkään, kun taas osa jatkaa nopeasti eteenpäin. Kuolemaa on hyvä käsitellä lapsen kanssa ikätasoon sopivalla tavalla. Entä kannattaako lapsi ottaa mukaan lemmikin eutanasiaan?

Lemmikin kuolema on pysäyttävä kokemus perheessä, onhan lemmikki ollut yksi perheenjäsenistä. Suru koskettaa koko perhettä, mutta lapselle lemmikin kuolema voi olla ensimmäinen kosketus menetykseen. Kerromme tässä artikkelissa, miten käsitellä esimerkiksi koiran tai kissan kuolemaa yhdessä lapsen kanssa kehitystasoon sopivalla tavalla.

Jokainen lapsi reagoi lemmikin kuolemaan yksilöllisesti. Toiset surevat pitkään, toiset palaavat nopeasti normaaliin. Tärkeintä on, että lapsi saa tuntea olevansa turvassa ja kuultu. Kokosimme alle vinkkejä, joiden avulla lemmikin kuolemaa voi käsitellä kaikenikäisten lasten kanssa. Niiden alapuolelta pääset lukemaan ikäkausikohtaiset vinkit.

1. Anna lupa surra

Ilmaise lapselle, että on täysin normaalia olla surullinen, itkeä tai kaivata lemmikkiä. Voit myös vahvistaa tunnetta kertomalla, että itsekin ikävöit häntä. Surua ei tule vähätellä sanomalla esimerkiksi “ei se ollut kuin vain eläin.”

2. Luo mahdollisuus hyvästelyyn ja muisteluun

Voitte yhdessä tehdä esimeriksi pienen muistokirjan tai -laatikon, johon kerätään valokuvia, leluja tai muistoja. Yhdessä kuvien piirtäminen lemmikistä voi auttaa myös surutyössä. Lemmikille voi myös pitää pienen muistojuhlan tai hautauksen, jos mahdollista.

Ole mukana tekemisessä, mutta älä pakota. Monet lapset käsittelevät surua leikin, piirtämisen tai hiljaisuuden kautta. Aikuinen voi tarjota lapselle ideoita, kun tämä on valmis.

3. Vastaa kysymyksiin selkeästi ja kärsivällisesti

Lapsi saattaa kysyä toistuvasti, mitä kuolema tarkoittaa tai miksi lemmikki kuoli. Vastaa rauhallisesti, ja käytä lapsen kehitysvaiheeseen sopivaa kieltä. Voit myös kertoa, ettet tiedä kaikkea.

4. Pidä rutiineista kiinni ja seuraa reaktioita

Arjen jatkuvuus tuo turvallisuuden tunnetta. Lapset saattavat ilmaista surua epäsuorasti esimerkiksi leikeissä, käytöksessään tai univaikeuksina. Muistathan olla läsnä ja keskustella säännöllisesti lapsen kanssa hänen ajatuksistaan ja tunteistaan.

1–3-vuotiaat: Taaperot

Alle nelivuotiaat lapset eivät yleensä vielä ymmärrä kuoleman pysyvyyttä, mutta reagoivat aikuisten tunnetiloihin ja rutiinien muutoksiin. Keskity pitämään arjen rutiinit mahdollisimman ennallaan, lohduta sylillä, hellillä sanoilla ja turvalla.

Miten kertoa:

“Kisu on poissa. Se ei enää tule takaisin, mutta me voidaan katsoa kuvia siitä.”

“Minäkin olen surullinen. On ihan ok olla surullinen.”

3–6-vuotiaat: Leikki-ikäiset

Leikki-iässä ymmärrys kuolemasta alkaa kehittyä, mutta lapsi saattaa nähdä kuoleman tilapäisenä tai “peruutettavana”. Tässä iässä sadut ja mielikuvitus myös sekoittuvat todellisuuteen.

Kun keskustelet lapsen kanssa lemmikin kuolemasta, vältä kiertoilmauksia, kuten “nukkui pois”. Pienet lapset voivat muuten luulla, että lemmikki vain nukkuu. Tue tunnetyöskentelyä piirtämisen, satujen ja muistoleikkien kautta.

Miten kertoa:

“Koira oli vanha ja sen keho ei enää jaksanut. Eläinlääkäri yritti auttaa, mutta koira kuoli. Se ei enää hengitä tai tunne kipua.”

“Ei ollut sinun syytäsi. Kukaan ei voinut estää tätä.”

6–9-vuotiaat: Kouluiän alku

Pienet koululaiset ymmärtävät yleensä jo kuoleman lopullisuuden, mutta saattavat pelätä omaa tai läheistensä kuolemaa. Vastaile lapsen kysymyksiin avoimesti, mutta rauhallisesti. Mahdollista hänelle oma tapansa surra, esimerkiksi kirjoittamalla lemmikille kirje.

Miten kertoa:

“Eläimetkin vanhenevat ja sairastuvat, aivan kuten ihmiset. Me emme voi estää sitä, mutta me voimme muistella sitä, miten paljon se toi iloa.”

“On ihan tavallista kaivata ja olla surullinen pitkäänkin.”

“Mikä on sun lempimuisto (lemmikin nimi)?”

10–13-vuotiaat: Yläkoulun kynnyksellä

Tässä iässä lapset ymmärtävät kuoleman fyysisesti ja emotionaalisesti. Suru voi olla hyvin syvää, ja osa saattaa pitää sen sisällään. Tarjoa lapselle tilaa puhua tai olla hiljaa. Myös esimerkiksi kavereiden ja lähipiirin vertaistuki voi auttaa.

Miten kertoa:

“Tiedän, että tämä voi tuntua todella raskaalta. En minäkään aina tiedä, mitä sanoa, mutta haluan kuulla, miltä susta tuntuu.”

“Me voidaan yhdessä miettiä, miten haluaisit muistaa lemmikkiä. Haluatko vaikka kehystää kuvan?”

“Haluatko puhua siitä, vai olla vaan mun kanssa?”

Kannattaako lapsi ottaa mukaan lemmikin eutanasiaan?

Moni voi pohtia ennen lemmikin eutanasiaa, kannattaako lapsen tulla mukaan viimeisille hetkille vai hyvästellä lemmikki jo kotona. Tähän ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta ja se riippuu useista asioista, kuten lapsen iästä, luonteesta, suhteen läheisyydestä lemmikkiin ja siitä, millaista tukea lapsella on tilanteessa.

Kokosimme alle näkökulmia, jotka voivat auttaa päätöksessä.

Lapsen mukaan ottaminen voi olla hyvä päätös, jos:

• Lapsi on vähintään noin 7–8-vuotias ja haluaa itse olla mukana.
• Hän on saanut etukäteen tietoa siitä, mitä tapahtuu, esimerkiksi että lemmikki saa lääkkeen ja kuolee rauhallisesti.
• Aikuinen on mukana tukemassa koko ajan ja kykenee itsekin olemaan rauhallinen tai ainakin läsnä.
• Tilanne on rauhallinen ja kiireetön esimerkiksi niin, että klinikalla on mahdollisuus yksityisyyteen.

Hyötyjä voivat olla, että lapsi kokee olevansa osa tärkeää hetkeä ja saa hyvästellä lemmikin konkreettisesti: mukanaolo voi myös auttaa lasta surutyössä. Se voi myös vähentää mielikuvituksen luomia pelkoja tai epäselvyyksiä.

Milloin lasta ei kannata ottaa mukaan?

Lasta ei välttämättä ole hyvä ottaa mukaan seuraamaan lemmikin eutanasiaa, jos:

• Lapsi on hyvin nuori (alle 6–7-vuotias) eikä kykene ymmärtämään tapahtuman merkitystä tai kestämään sitä tunteellisesti.
• Lapsi ei itse halua tulla mukaan.
• Tilanne on erityisen traumaattinen ja odottamaton, esimerkiksi hätätilanne tai lemmikki kokee voimakasta kipua.
• Vanhempi ei kykene tukemaan lasta tilanteessa, esimerkiksi oman surun viedessä voimavarat.

Jos päätätte olla ottamatta lasta mukaan, voitte silti järjestää hyvästelyhetken kotona ennen eutanasiaa. Lapsi voi sanoa hyvästit, antaa lelun mukaan tai piirtää kuvan mukaan vietäväksi.

Lemmikin kuolema voi surettaa koko perhettä vielä pitkään. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja apua kuoleman käsittelyyn, ja hiljalleen suru voi muuttaa muotoaan ja päällimmäiseksi tunteeksi nousee kiitollisuus yhteisestä ajasta.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Mutsimedian toimitus, kuva: Shutterstock