Miten tukea lapsen tunnetaitojen kehittymistä? 5 vinkkiä vanhemmille
Tunnetaidot ovat äärimmäisen tärkeä osa lapsen kehitystä ja oppimista. Niiden avulla lapsi oppii niin itseilmaisua kuin omien tunteidensa säätelyä sekä ymmärtämistä, empatiaa ja taitoja joita tarvitaan kaverisuhteissa ja kaikenlaisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
Tunnetaidot kehittyvät iän myötä ja näiden tukemiseen kannattaa vanhempien kiinnittää erityistä huomiota. Koko perheen elämää helpottaa huomattavasti se, että lapsi oppii käsittelemään ja säätelemään tunteitaan rakentavasti eikä pura turhautumistaan ja kiukkuaan esimerkiksi lyömisen tai huutamisen kautta.
Ympäristö sekä läheiset näyttelevät suurta roolia siinä, miten lapsi oppii tunteidensa säätelyä ja näyttämistä. Tunnetaitoja ei opita vain tekemällä harjoituksia, vaan ne kehittyvät pääasiassa jokapäiväisen elämän ja mallioppimisen kautta. Tärkein apuväline tunnetaitojen kehittymisen tukemisessa onkin peili. Sinne kannattaa katsoa ja miettiä miten itse eri tilanteissa käyttäytyy, ja millaista mallia lapselleen näyttää.
Tunnetaitoja opitaan kolmen tason kautta:
Malli. Miten perheen vanhemmat näyttävät ja säätelevät omia tunteitaan?
Ihmissuhteet. Miten vanhemmat puhuvat tunteista keskenään sekä ratkaisevat ristiriitoja ja mitä vanhempien välillä ylipäätään tapahtuu?
Neuvot. Miten lasta ohjataan ja neuvotaan tunteiden säätelyssä?
Vanhempi, kaikki lähtee sinusta
Suurin merkitys tunnetaitojen oppimisessa on sillä, miten perheen aikuiset ilmaisevat ja säätelevät omia tunteitaan. Onko tunteiden näyttäminen sallittua? Minkälaisia tunteita saa näyttää? Onko sallittua surra, jännittää, olla vihainen?
Usein aikuinen ei itse edes tiedosta millaista mallia näyttää ja jokaisella meistä on varmasti korjattavaa omassa käytöksessä. Lapsi havainnoi aikuisen käyttäytymistä aktiiviseti ja oppii, miten tunteisiin kannattaa suhtautua.
Viisi vinkkiä lapsen tunnetilojen tukemiseen
Nimeä lapsen kokemat tunnetilat konkreettisesti. “Huomaan, että sinua jännittää lääkärikäynti” tai “Ymmärrän, että sinua suututtaa, kun piti lähteä puistosta kesken leikkien”.
Sanoita myös omat tunnetilasi lapselle. Lapsi ei välttämättä vielä erota, onko vanhempi esimerkiksi väsynyt vai kiukkuinen, joten kerro lapselle, mitä itse milloinkin tunnet. Oli kyseessä sitten ilo, suru, tai mikä tahansa tunne.
Kun lapsella herää tunnetila, auta häntä kuvailemaan sitä. Miettikää yhdessä, miltä lapsesta oikeasti tuntuu ja löytäkää sille sopiva termi.
Sadut ja kertomukset ovat loistavia tapoja harjoitella lapsen omien tunteiden sanallistamista. Satujen avulla lapsi oppii samaistumista sekä ymmärtämään tunteita. Niiden äärellä voi yhdessä keskustella millaisia tunteita missäkin kohdassa herää.
Kun kiellät lapselta jotakin, esimerkiksi toisen lyömisen, anna hänelle vaihtoehto purkaa kiukkuaan. Se voi olla esimerkiksi paperin repiminen tai vessassa huutaminen – jokin tapa jolla tunteet saa purettua. Kiukkupuuskat voivat olla rajuja, mutta lapsi toivoo kokemusta, että vanhemmat kestävät ne vaikka hän itse tuntee olonsa neuvottomaksi pahimman kiukun keskellä.
Vanhempi ei saa pelätä lapsen negatiivisiakaan tunteita, vaan lapsen tulee tuntea olevansa turvassa kiukun hetkelläkin. Hyväksyvässä ilmapiirissä lapsi kokee olevansa merkityksellinen kaikkien tunnetilojen aikana. Tärkeää on myös puhua tunteista silloin, kun kaikki ovat rauhallisia ja käydä yhdessä läpi mikä on sallittua ja mikä ei.
Rentoutusharjoitukset auttavat rauhoittumaan
Jos mieli ja keho ovat jatkuvasti kireinä kuin viulunkieli, on arjesta nauttiminen vaikeaa. Jos aikuisen on hankala keskittyä, ajatus harhailee ja olo on stressaantunut, heijastuu se myös lapseen.
Omaa oloaan voi kuitenkin muuttaa niin toiminnan, kehon kuin ajatustenkin kautta. Erilaiset hengitys-, rentoutus-, läsnäolo- ja mielikuvaharjoitukset ovatkin loistava tapa rauhoittua yhdessä lapsen kanssa. Harjoituksista voi saada apua niin jännitykseen, pelottaviin hetkiin, keskittymiseen kuin nukahtamiseenkin. Myös tunnetaidot kehittyvät tietoisen rentoutumisen opettelun kautta.
Artikkelissa käytetty lähteinä: kasvuntaika.fi, oppijailo.fi, neuvokasperhe.fi
Teksti: Suvi Honkanen
