Miten suhtaudut lasten pyssyleikkeihin? Psykologi: ‘‘Ampukaa päin, kuolkaa ja herätkää henkiin’’

Lapset juoksevat pihalla jahdaten toisiaan vesipyssyillä, ja metsässä esikoululainen polvistuu kiven taakse väijymään kavereitaan, jotta voittaisi sotaleikissä. Etusormi on leikkinallipyssyn laukaisimella.

Samaan aikaan oikeilla aseilla soditaan ja tapetaan ihmisiä, minkä takia lasten aseleikit mietityttävät osaa vanhemmista. Ne ovat jakaneet vanhempien mielipiteitä vuosikymmenten ajan, kertoo psykologi Keijo Tahkokallio.

– On hyvä muistaa, etteivät lapset ole pieniä aikuisia. He näkevät nämä leikit täysin eri tavalla kuin aikuiset. Lapset elävät maailmassa, jossa uskotaan joulupukkiin eikä esimerkiksi seksiä tai kuolemaa ole olemassa.

– Lapsen silmin kyse on seikkailuleikistä.

Psykologi kannustaa sallimaan lasten pyssyleikit

Psykologin mielestä vanhemmat voisivat suhtautua lasten aseleikkeihin kuin teatteriesitykseen. Tahkokallio kannustaa kuvittelemaan, että aseleikki on näytelmä ja leikkijöiden tehtävänä on eläytyä omiin rooleihinsa.

– Pienempien lasten pyssyleikkien kohdalla suosittelen, että opetelkaa ampumaan päin, kuolkaa rauhassa ja herätkää henkiin. Leikissä ammutaan, kuollaan ja herätään kuolleista vuorotellen, ja näin voi tehdä surutta.

Aseleikeissä ei opetella tappamista, Keijo Tahkokallio painottaa. Niillä ei ole yhteyttä siihen, että lapsi myöhemmin elämässään suhtautuisi myönteisesti tappamiseen.

– Tarkoituksena ei ole kouluttaa lapsesta tappajaa, vaan aseleikit ovat tärkeitä monien lasten sisäiselle kehitykselle ja ne yhdistyvät ilmiöoppimiseen.

Lapset peilaavat aikuisten maailmaa leikeissään. Tahkokallio muistuttaa, että hiljalleen lapsi tutustuu maailmanhistoriaan ja se on täynnä sotimista ja verisiä taisteluita.

– Sitä ei voi vaan sivuuttaa tai kieltää. Nykyään lapset ovat tekemisissä näiden teemojen kanssa paljon myös median ja pelien kautta, vaikka kerronta voikin olla symbolisempaa.

Vanhemman tulee seurata ja ohjata aseleikkejä

Psykologi painottaa, että aseleikit vaativat vanhemmalta intensiivistä läsnäoloa ja ohjaamista.

– Aseleikeissä on viehätyksensä, kun aikuinen on opastamassa ja ohjaamassa lapsia. Ne eivät toimi niin, että ostetaan leikkiaseita ja annetaan lasten vapaasti touhuta niiden kanssa. Silloin syntyy vain vaarallisia tilanteita.

Lapselle kannattaa opettaa kädestä pitäen, millä voimalla esimerkiksi lelumiekalla voi koskettaa toista ihmistä. Jos lapsi käyttää miekkaa liian kovin ottein, aikuisen tehtävänä on lopettaa leikki.

– Säännöt ja rajoitukset ovat välttämättömiä. Esimerkiksi puumiekalla leikkiessä lapselle täytyy opettaa, ettei miekalla lyödä. Lapsen ei anneta leikkiä lyömistä. Eihän teatteriesityksessäkään lyödä oikeasti miekalla, vaan siellä näytellään lyömistä.

Lapsi oppii aseleikkien kautta

Parhaimmillaan aseleikit ovat kehittäviä. Psykologi Keijo Tahkokallion mukaan lapsi oppii niiden kautta itsesäätelyä eli omien tunteidensa säätelyä ja kykyä ottaa vastuuta tunteistaan.

Lapsi opettelee itsesäätelyä yhdessä aikuisen kanssa.

– Leikeissä ei voi olla tunteiden vietävänä, vaan leikin maailman tulee olla lapsen hallinnassa. Lapselta vaaditaan paljon itsekontrollia, jotta hän voi hallita leikin mahdollisia vaaroja.

Aseleikkien kautta voidaan käsitellä jopa elämän suuria kysymyksiä, Tahkokallio toteaa.

– Leikeissä opetellaan toisen huomioon ottamista, toisia ei voi satuttaa.

Onko merkitystä, millaisia leikkiaseita lapselle hankkii?

Monet lapset heittäytyvät taisteluleikkeihin, vaikka kotona ei olisi ainuttakaan aselelua. Puoliksi syöty näkkileipä, pihan keppi tai mopin varsi muuntuvat hetkessä aseiksi lapsen mielikuvituksen avulla.

Jos vanhemmat hankkivat lapselleen leikkiaseita, suosittelee psykologi Keijo Tahkokallio välttämään kovin aidon näköisiä malleja.

– Hyvä lähtökohta on, etteivät leikkiaseet olisi oikeiden aseiden näköispainosta. Esimerkiksi vesipyssyn ei tarvitse muodoiltaan muistuttaa rynnäkkökivääriä, vaan se voi olla fantasiaversio siitä.

– Lapsen mieli saa leikeissä lisää vapautta, kun leikkiase ei sido siihen maailmaan, joka on todellisuudessa raaka.

Sodan kauheudesta ei tarvitse kertoa pienelle lapselle

Osa vanhemmista voi pohtia, kannattaisiko aseleikeistä innostuneelle lapselle kertoa, että oikeilla aseilla tapetaan ihmisiä ja sodat ovat todellisuudessa karmivia.

– Ei kannata. Tällaiset keskustelut voidaan käydä sitten, kun lapsi on esimerkiksi 15-vuotias.

Keijo Tahkokallio on kolmen lapsen isä ja neljän lapsen isoisä. Kun hänen Jaakko-poikansa oli nelivuotias ja oli uppoutunut leikkiin muovisotilaidensa kanssa, Tahkokallio päätti kertoa hänelle hieman sodan todellisesta luonteesta.

– Poikani puhkesi itkuun ja sanoi: ”Älä sinä pilaa minun ritareitani. Anna minun pitää minun ritarini.” Sen jälkeen en ole ikinä lähtenyt filosofisiin keskusteluihin sodan kauheudesta pienten enkä vähän isompienkaan lasten kanssa.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, pääkuva: Kolby Milton, Unsplash