Miten päiväsi meni? Kuinka harjoitella kertomisen taitoa lapsen kanssa
Kun koululaisemme saapuvat koulusta kotiin, minulla on tapana tiedustella heiltä, miten heidän päivänsä on sujunut ja millaisia asioita he ovat koulussa tehneet. Meillä vastaukseksi ei kelpaa “ihan hyvin” tai “en mitään” ja sen lapseni ovatkin jo oppineet. Äidille pitää kertoa jotain enemmän ja he onneksi asioistaan mielellään kertovatkin.
Kuinka tähän on sitten päästy?
Päiväkodissa ollessaan lapseni päivänkulku tuli useimmiten selväksi jo päiväkodin pihalla, kun hoitajat antoivat raporttinsa hoitopäivästä. Halusin mielelläni kuulla myös lapseltani, kuinka hän kertoi asiasta omin sanoin. Siksi meillä olikin jo hyvin pienestä pitäen tapana jäädä pihalle hetkeksi rauhassa leikkimään tai keinumaan ja juttelemaan päivästä. Lapsethan olivat useimmiten jo valmiiksi ulko- tai kuravaatteissa, joten lyhyt hetki pihalla oli helppo toteuttaa. Kaikista oli mukavaa, että hektisen päivän jälkeen saimme vihdoin jutella rauhassa.
Yleensä aloitin jostain helpohkosta aiheesta, kuten “kenen kanssa leikit tänään?” tai “mikä sen pojan nimi on, jonka kanssa leikit päiväkodin pihalla, kun tulin hakemaan?” Tästä oli helppo viedä keskustelua eteenpäin esimerkiksi siihen, että mitä leikkiä yhdessä leikitte ja miten se sujui. Pienten asioiden kautta mieleen saattoi tulla myös jotakin todella tärkeää kerrottavaa äidille, kuten vaikkapa se, että päiväuniaikaan oli ollut ikävä.
Pienelle lapselle on tärkeää oppia kertomisen taito. Kerrontataidot ovat osa vuorovaikutustamme sosiaalisissa suhteissa ja taidon on havaittu tutkimuksissa liittyvän myös myöhempään koulusuoriutumiseen. Kertomuksen muodostaminen onkin monimutkainen prosessi, joka vaatii sekä kielellisten, kognitiivisten että sosiaalisten taitojen käyttöä ja yhteensovittamista.
Pieni lapsi ei osaa vielä muodostaa varsinaista tarinaa omasta päivästään, mutta pikkuhiljaa lapsesta riippuen lyhyet vastaukset voivat laajentua lauseiksi ja kertomuksiksi, joille ei meinaa enää loppua tullakaan. Kysellessä tulee muistaa olla myös hienovarainen ja aistia samalla lapsen tunnetiloja, minkä verran hän milloinkin jaksaa jutella asioista.
Kun taidon oppii jo pienenä, niin isompanakin jutustelu luonnistuu. Hyviä paikkoja keskustelulle koululaisten kanssa ovat esimerkiksi harrastuksiin kuljetukset, silloin on mahdollisuus keskittyä lapseen ja hänen asioihinsa yksi kerrallaan. Myös yhteisessä ruokapöydässä on luontevaa jutella päivän kulusta – myös aikuisten. Täytyykin muistaa kertoa myös omasta päivästään lapsille, jolloin itsekin tulee harjoitelleeksi tätä tärkeää taitoa!
Teksti: Riikka Harju
