Miten odottamattomilla tavoilla isyys pääsi yllättämään

No ensinnäkin se synnytysjuttu ja se, että ne tosiaan antavat synnäriltä sulle vauvan kotiin vietäväksi ilman ensimmäistäkään taustatutkimusta ja kelpoisuushaastattelua. Tämä on varsin tunnettu ja yleinen ensishokki, mutta isääntyminen on ollut mielenkiintoista ja raskasta myös täysin odottamattomilla tavoilla. Tässä minun kymmenen poimintaa (ja yksi ekstra, koska olen huono laskemaan):

1. Muiden lasten vanhempien kanssa väkisinhengaus

Luojan kiitos meidän lasten kavereiden vanhemmat ovat mukavia ihmisiä. Tilanne voisi olla nykyajan polarisoituneessa yhteiskunnassa paljon, paljon pahempi. Tiedostan eläväni jossain sosioekonomisessa kuplassa, mahdollisesti monien ihmisten mielestä jossain laidassa, ja muksun luokkakaverin perhe saattaisi elää toisessa.

Omasta mielestäni radikaaleimmat mielipiteeni liittyvät jollain tavalla bataattiranskalaisiin, mutta moni on varmaan verisesti eri mieltä kaikkien muiden mielipiteideni kanssa. Siinä sitten yrittäisi keksiä yhteistä puheenaihetta samalla kun kilisyttelee lusikkaa kahvikupin pohjalle ja tarjoaa santsikierrosta kuudetta kertaa vartin sisään. Voisiko tällaisiin tilanteisiin tuoda lääkäriltä sairauslomalappusen?

2. Vaipanvaihto on yllättävän pieni asia

Jostain syystä vanhemmuudesta puhutaan aina “vaipanvaihtorulianssina”. Vaipat sitä, vaipat tätä, kakkaa ja pissaa niin paljon. Todellisuudessa vaipanvaihtoon menee pari minuuttia ja kuuluisat niskapaskat ovat onneksi melko harvassa. Vaipanvaihto oli ehkä pienin asia koko paketissa, joka liittyy uuden ihmisen kasvattamiseen.

Minua vaipanvaihto ei koskaan ärsyttänyt ja pidin luonnollisena valintana sitä, että otin sen vastuulleni aina ollessani kotona. Tähän tietenkin vaikutti se, että olin aika paljon poissa lasteni ollessa vaippaikäisiä, joten kotona ei tarvinnut arpoa kumman “vuoro” se oli.

3. Muut ihmiset neuvovat väkisin ja nämä neuvot eivät kuitenkaan koske sinua tai lastasi

Ihmisillä on tarve neuvoa hirveästi. Vähän kuin minä nyt. Varsinkin mitä tulee nukkumiseen ja vaimoni tisseihin. Kiitän huomiosta.

Muistan erityisen hyvin töölöläisessä baarissa esikoiseni raskausaikana vaimoni ja yhteisen tuttumme kanssa käydyn keskustelun. Tuttavamme piti minulle varsin yksisuuntaisen luennon rintaruokinnan tärkeydestä. Jälkikäteen ajatellen hän halusi hyvää, mutta silloin kun olen töölöläisissä baareissa heilumassa, puhun vaimoni tisseistä ihan toisella näkökulmalla. Enkä edes silloinkaan.

Toinen yleinen asia on saada neuvoja siitä, miten vauva saadaan nukkumaan hyvin. Nämä neuvot eivät koske sinun lastasi. Mikään neuvo, joka koskee nukkumista tai nukuttamista edes etäisesti, ei koske sinun lastasi. Älä luule muuta.

4. Et voi kuolla

En ole koskaan ollut itsetuhoinen, mutta elin nuoruudessani pitkiä aikoja, jolloin äkillinen kuoleminen ei olisi varsinaisesti haitannut minua. Tämä kuulostaa jotenkin dramaattiselta tai surulliselta, mutta se ei ole sitä. Olin ja olen onnellinen, mutta ajattelin, että olin siihen mennessä elänyt jo hyvän elämän ja saanut omasta mielestäni tarpeeksi aikaan, nähnyt tarpeeksi ja että en varmaan ihan hirveästi menettäisi, jos nyt vaikka joku taksikuski päättäisi pitää kroppaani vähän keilaradan keilana.

Tämä kaikki muuttui esikoisen saapumisen myötä. Minulta EVÄTTIIN mahdollisuus kuolemaan. Nyt minun on pakko pitää huolta siitä, että kumpikin muksu saa kunniallisen kasvatuksen ja vähintään tyydyttävän isähahmon jonkin sortin esikuvakseen, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt minä en ihan oikeasti halua kuolla, ehkä jopa pitkään aikaan. On outo olo. Ei voi vain ihan carpe diem menemään, vaikka tiskirätissä niin lukisi.

5. Et ole välttämättä aiemmin tuntenut vihaa, nyt pääset sen kanssa sinuiksi

Olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole juuri kokenut vääryyttä elämäni aikana. Olen siis äärimmäisen harvoin tuntenut elämässäni varsinaista vihaa aiemmin. Homma muuttui nopeasti muksujen tullessa.

Sitä on todella hankalaa selittää kenellekään, joka ei ole yrittänyt kasvattaa vilkasta poikaa, että joskus haluaisit rutistaa lapsesi rakkaudesta pieneksi rakkauspalloksi ja sitten kahden minuutin päästä rutistaa sen ihan muista syistä. Ja kun sanon joskus, niin tarkoitan ihan päivittäin.

Vihan kanssa oppii elämään, aistimaan sen eri sävyjä ja luotaamaan sen eri syvyyksiä. Nyt vanhempana harmittelen, etten oppinut aikaisemmin puhaltamaan peliä poikki ja ottamaan viiden minuutin taukoa aina siinä vaiheessa, kun kakka oli jo tuulettimessa.

Sitä oppii osittain ymmärtämään niitä vanhempia, jotka ovat kautta aikain päätyneet täysin peruuttamattomiin lopputuloksiin, joista saa silloin tällöin lukea lehdistä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa. Minä ymmärsin heitä.

Ja tämä kulminoituu täysin omituiseen paradoksiin, vaikka puhutaan omista lapsista ja muiden kakaroista, niin se toimii myös toiseen suuntaan. Usein tulee niitä hetkiä, että tykkäät leikkiä lasten kanssa loputtomiin, kunhan ne vain ovat jonkun muun.

6. Parisuhde menee epäkuntoon, jos laiminlyöt sen huolto-ohjelman

Lapsiarjen ja ruuhkavuosien kanssa aina joku asia on vähän sillai rempallaan. Joko se on koti, duuni, oma jaksaminen, ystävyyssuhteet tai parisuhde. Ja usein se on parisuhde. Sitä kun usein pitää itsestäänselvyytenä, vaikka sitä pitää tasaisin väliajoin huoltaa kuin vanhaa autoa. Se unohtuu melkein kaikilta. Suhteesta on nyt takuu ummessa ja moottorivalo palaa.

Yleistä on myös se, että parisuhde on kuihtunut sen verran kokoon, että sen huoltaminen ei ole edes tullut mieleen tai sellaisen suhteen herättely ei edes kauheasti kiinnosta. Silloin erityisesti kannattaisi painaa hätäseisnappia, työntää muksut sukulaisille ja varata joku pakoreissu jostain sopivan matkan päästä. Jos kaikki on jotakuinkin kunnossa, tiimikaveri kyllä rupeaa kiinnostamaan sillä vanhalla tavalla, jos ja kun saa hetken vapaata aikaa kahdestaan. Yleensä. Ehkä joskus. Toivottavasti.

Nämä huoltotoimenpiteet ovat siinäkin mielessä suotavia, että uuden vaimon etsiminen vie tavattomasti aikaa ja vaivaa.

7. Viisi vuotta menee kahdessa vuodessa

Aika menee aina nopeasti, kun on kivaa. Juuh.

8. Lapset ovat erilaisia ja et voi verrata perhettäsi muihin perheisiin

Ne ovat kaikki eri merkkiä, mallia ja vuosimallia. Ne toimivat ihan eri tavalla, ne reagoivat eri ärsykkeisiin. Jotkut tykkäävät pelata lautapelejä ja toiset lukevat vapaaehtoisesti. Jotkut rikkovat kotia työkseen.

Instagramissa kaikki ovat niin kunnollisia vanhempia ja viettävät kaiken vapaa-aikansa sienimetsässä tai telttailemassa. Todellisuudessa jokainen perhe löytää oman uomansa ja lapset löytävät omat mielenkiinnonkohteensa. Meidän kaksi poikaa ovat melko erilaisia keskenään ja nauttivat eri asioista. Kummankin toiveita kuunnellaan ja voidaan olla varmoja, että kenenkään muun muksut eivät toimi samalla tavalla.

9. Maaginen side lapsen kanssa ei välttämättä muodostu synnärillä

Elokuvissa ja kirjoissa aina puhutaan maagisesta hetkestä, kun saat vauvan syliisi ja miten se muokkaa sinua ihmisenä ja antaa koko loppuelämällesi suunnan ja enkelit lentävät taustalla ja joku aina itkee.

Omalla kohdallani esikoisen saaminen syliin vain hetki syntymän jälkeen oli yllättävän mundaani kokemus. Se tuntui vauvalta, painoi suunnilleen vauvan verran ja oli luojan kiitos elossa. Siitä hetkestä ensimmäiset puolisen vuotta meni vähän kuulostellen, missä vaiheessa niiden galaksien pitäisi ruveta räjähtelemään.

Ja puolen vuoden kohdalla vauvasta alkoi tulla pikkuhiljaa pieni ihminen. Aiemmin se oli ollut vähän sellainen entiteetti, mitä pidetään hengissä ja sitä ruokitaan ja huolletaan.

Nyt se hymyili, jokelteli, nauroi ja itki. Ja kaikkein parasta oli se, että minä sain sen hymyilemään ja nauramaan. Ja se rupesi muistuttamaan ihmistä. Silloin aloin vasta todella hahmottamaan, että tämä on uusi perheenjäsen, samaa lihaa ja verta ja siis totta kai kaikilla objektiivisilla mittareilla parempi lapsi kuin muiden vanhempien säälittävät rääpäleet.

10. Et näe kavereitasi, koska vietät mielummin vapaa-aikaasi perheen kanssa

Kuten moni muu, ajattelin aiemmin elämässäni, että sitten kun hommaan ne urajarrut kotiini, en linnoittaudu sinne vaan käyn säännöllisesti tapaamassa kavereitani. Toisin kävi, kaksi vilkasta poikaa pitivät minut kotona jo siitäkin syystä, etten halunnut jättää heidän katsomista yksin vaimolleni.

Toinen syy on se, että luojan kiitos minä HALUSIN viettää heidän kanssaan mahdollisimman ison osan vapaa-ajastani. Nelikymppisenä sitä ei enää pääse eroon vanhoista ystävyyssuhteista, niiden kanssa joutuu istumaan kaljalla, vaikka mikä tulisi hetkeksi väliin. Eli ei kiire, kyllä mä täältä vielä joku päivä tulen.

11. Muksut eivät innostu samoista jutuista kuin sinä nuorena

On se kumma, että he eivät pidä 1860-luvulla höyryvoimalla ja öljyväreillä tuotetusta Olipa Kerran Elämä -sarjasta. On se kumma, kun mieluummin katselevat lasten YouTubesta kirjaimellisesti nuorien taaperoiden silmille valmistettua ja hyperviritettyä kokaiinia. On kumma. Ja jostain syystä he eivät vapaaehtoisesti kuuntelekaan Wu-Tangia. Kivulias totuus on se, että Wu-Tang Clan, Pearl Jam ja Prodigy ovat meidän sukupolven Beatlesit ja Rollarit.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti ja kuvat: Keski-isä