Miten kertoa lapsille vaarallisista aikuisista?

Elämässä on asioita, joista lapsille voi aiheutua vaaraa, kuten liikenne, myrkylliset aineet, kasvit ja sienet tai särkyvät ja putoavat esineet. Lasta tulee ohjata ja kertoa, mitä pitää tehdä, jos joutuu vaaralliseen tilanteeseen tai miten sellaiselta voi suojautua tai jopa välttää kokonaan.

Aikuinen voi kokea vaikeaksi kertoa lapselle elämän kurjista puolista ja yksi vaikeimpia asioita, jonka jokainen vanhempi joutuu enemmin tai myöhemmin ottamaan puheeksi lapsensa kanssa, on lapselle vaaralliset aikuiset.

Lapselle täytyy opettaa, etteivät kaikki ihmiset välttämättä tahdo hänelle hyvää. Elämässä ja lapsen elinpiirin laajentuessa tulee vastaan väistämättä ikäviäkin puolia, jolloin on hyvä, että niitä on käyty yhdessä lapsen kanssa läpi ennalta ja on keskusteltu miten vaarallisessa ja pelottavassakin tilanteessa voi toimia.

Tällöin lapsi myös oppii, ettei hän ole toisten armoilla, vaan hänellä on mahdollisuudet toimia itse tilanteessa siten, kuin on ennalta opetettu. Kun oma vanhempi opettaa lapselle selviytymiskeinoja pelottaviin tilanteisiin, lapsi saa siitä myös turvaa ja rohkeutta, että oma vanhempi tietää miten toimia.

Kun lapselle kertoo millaisia vaarallisia aikuisia hän saattaa kohdata, olisi hyvä pysyä itse mahdollisimman rauhallisena. Jos lapsi huomaa aikuisen hädän tilanteessa, häntä alkaa itseäänkin pelottaa entistä enemmän. Varoittelu ja pelottelu ei myöskään kannata, vaan pyrkiä kertomaan asioista niin kuin ne ovat ja korostaa lapselle niitä keinoja, joita hänellä on suojata itseään.

Lapselle tulee kertoa, että on olemassa aikuisia, jotka saattavat haluta koskettaa lapsia väärällä tavalla. Lapselle tulee opettaa, että hänen oma kehonsa on arvokas, eikä esimerkiksi uimapuvun alle saa kukaan koskettaa ilman hänen lupaansa. Mikään kosketus ei saa olla salaisuus, eikä jättää lapselle kurjaa oloa. Aikuisella ei ole oikeutta koskea lasta, eikä painostaa siihen tai jonkin sellaisen asian katsomiseen, mitä lapsi ei halua.

Myöskään muilla lapsilla tai isolla joukolla ei ole oikeutta painostaa lasta tekemään jotakin mitä tämä ei halua.

Jos tuntuu, että joku ihminen koskettaa lasta tavalla, joka tuntuu pahalta, lapsen tulee sanoa heti ”ei” ja poistua paikalta. Silloin ei tarvitse olla kiltti eikä kohtelias, vaan suojata itseään.

Lapsen on hyvä myös kertoa asiasta heti jollekin turvalliselle aikuiselle, kuten opettajalle, vanhemmille tai muulle luotetulle ihmiselle. Lapsi saa luottaa omaan tunteeseensa ja myös toimia sen mukaan. Se on hyvä oppi koko elämän varrelle.

Lapselle kannattaa myös opettaa, että asioista voi puhua myös jo tapahtuneen jälkeenkin, jos vasta myöhemmin alkaakin tuntua, ettei jokin asia mennytkään aivan kuten olisi halunnut. Lapsen olisi hyvä oppia, että loukkaavista tai pelottavista asioista on aina turvallista puhua omalle vanhemmalle.

Lähteet: vaestoliitto.fi, raisacacciatore.fi

Teksti: Riikka Harju