Mitä päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistyksessä tehdään? Lue kokemuksia
‘‘Tervetuloa vanhempainyhdistyksen kokoukseen…’’
Tuo “pelottava” viesti, joka saapuu päiväkodilta tai koululta joka syksy ja kevät. Asia, joka saa sydämen pysähtymään ja muodostat lauseen päähäsi kuin lähettääksesi sen vastauksena viestiin: ‘‘Valitettavasti en pääse tulemaan (koska en varmasti tule).’’ Voit hengittää, siihen viestiin ei tarvitse vastata.
Mutta hetkinen. Mitä jos vaihdetaan saman tien näkökantaa: Mitä jos menisinkin? Mitä menetän, jos ilmestyisinkin paikan päälle?
Kyseessä ei ole ompelu- tai metsästyskerho: ei sillä, että niissäkään mitään vikaa olisi. Vaan kyseessä on yhdistys, joka koostuu vanhemmista. Vanhempainyhdistys ajaa sen päiväkodin tai koulun lasten etuja: sen sama paikan, jossa lapsesi viettää aikaa mahdollisesti jopa viitenä päivänä viikossa.
Kokemuksia vanhempainyhdistyksen toiminnasta
‘‘Pitääkö siellä leipoa?’’ Itse en osaa leipoa, en ole edes koskaan leiponut kotona mitään syömäkelpoista. Ja jos osaatkin leipoa, niin ehkä sitten vain suolaista. Sitä ole mihinkään määritelty, että vain makeat leivonnaiset kelpaavat.
‘‘En ymmärrä mistään mitään.’’ Kyllä ihan varmasti jostain ymmärrät. Vuonna 2017, kun olin 28-vuotias kaksivuotiaan esikoisen äiti, laitoin sähköpostiviestiä lapseni päiväkodin vanhempainyhdistykseen: ‘‘Minulla olisi kiinnostusta lähteä mukaan yhdistyksen toimintaan. Eli mahtuuko mukaan?’’ Mitä minä nuori äiti muka tietäisin? No, tiesin ainakin, mistä oma lapseni tykkäsi ja siitä kaikki lähti.
En ollut hallituksessa, mutta yhdistyksessä mukana järjestelemässä tapahtumia ja keräyksiä. Keräsimme rahaa ryhmien toimintakassaan, saimme pastillit jokaiselle lapselle, järjestimme hauskat Halloween-bileet sekä keväällä jäätelöt lapsille ennen kesälomille jäämistä. Kolmen vuoden ajan olin toiminnassa mukana ja ‘‘päävastuuni’’ oli markkinointimateriaalien teko.
Päiväkodin jälkeen vaihdettiin eri eskariin, missä ei muistaakseni ollut lainkaan yhdistystoimintaa. Muutoinkin muutto uudelle alueelle vei aikaa, joten yhdistyshommat olivat tauolla.
Eskarin jälkeen aloitettiin alueen ekaluokalla. Koulussa esiteltiin koulun vanhempainyhdistys ja hirveästi teki mieli lähteä mukaan. Mutta odotin yksin toista lasta syntyväksi lokakuussa, joten ajattelin, ettei aika ehkä riitä toimintaan osallistumiseen vauvan ja ekaluokkalaisen kanssa. Olin kyllä luokan myyjäisissä mukana kuukauden ikäisen vauvan kanssa samaisena syksynä.
Ekaluokka päättyi ja tokaluokka lähti käyntiin uudessa koulussa nyt syksyllä. Olimme muuttaneet uudelle alueelle. Istuin vanhempainillassa, missä mainostettiin vanhempainyhdistystä ja uuden toimintakauden kokousta. Olin heti, että tuonne minä menen nyt mukaan.
Vauva-aivoillani unohdin sitten ensimmäisen kokouksen. Ei muuta kuin sähköpostiviestiä. ‘‘Hei, olisin kiinnostunut tulemaan toimintaan mukaan. Vauva-aivoillani unohdin ensimmäisen kokouksen, että onnistuuko tulla vielä mukaan?’’
Minut toivotettiin tervetulleeksi toiseen kokoukseen mukaan. Kuuntelin, kerroin omia ideoita ja ajatuksia sekä miksi halusin mukaan. Yhtäkkiä sain haltuuni markkinoinnin hallituksen jäsenenä. Vaikkakin menin paikalle ajatuksella ‘‘autan tapahtumissa’’.
Vanhempainyhdistys ei tarkoita, että sinun pitää olla leipomassa joka ilta sata mokkapalaa, hoitaa rahastoa ja kirjoittaa kokousten pöytäkirjoja – ollapa vielä nyt hallituksen puheenjohtaja!
Tähän päivään mennessä, en ole leiponut kertaakaan. Jätän sen suosiolla osaaville. Mitä minä sitten osaan ja miten autan yhdistyksessä? Hoidan markkinointia, teen materiaaleja esimerkiksi ‘‘Tervetuloa Halloween Discoon’’ ja muutamat kummitukset ja tulostin laulamaan, ideointia, autan tapahtumissa, myyn kahvia ja leivonnaisia, keitän kahvia. Harvoin näissä istutaan joka ilta jotain kokoustamassa. Mitä enemmän tekijöitä, sen nopeammin asiat sujuvat.
Ja hei mahtavaa, jos osaat leipoa! Jokainen apu on tärkeä. Moni yhdistys tukee oman lapsen arkea päiväkodissa tai koulussa. Joten jos tämän tekstisi luettua, koet että hei ehkä minäkin voisin auttaa jotenkin. Ota ihmeessä yhteyttä, kysy, esittele itsesi ja osaamisesi tai yksinkertaisesti voinko auttaa jossain. Toivottavasti tämä pieni kannustuspuhe saa sen ‘‘minä voisin, mutta en osaa leipoa’’ -ajattelijan rohkaistumaan ja osallistumaan vanhempainyhdistyksen toimintaan mukaan.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti ja kuvat: Mia Lappalainen
