Miksi lapsi on kiukkuinen koulun jälkeen? Tämä selittää

Kuvittele, että vietät kuusi tuntia ympäristössä, jossa sinulta odotetaan jatkuvaa keskittymistä, paikallaan pysymistä, ohjeiden seuraamista ja ryhmässä toimimista.

Et pysty käymään läpi jokaista ärsyttävää, huolestuttavaa tai jännittävää tilannetta heti, vaan tunteet jäävät sisälle muhimaan. Kun viimein saavut kotiin, kaikki patoutunut energia, ärtymys ja uupumus purkautuvat yhdellä kertaa.

Päivän aikana lapsi on käyttänyt valtavan määrän psyykkistä energiaa itsesäätelyyn. Hän on säädellyt puhettaan, liikkumistaan, tunteitaan ja reaktioitaan, jotta pystyisi suoriutumaan koulun vaatimuksista.

Kun tuttu ja turvallinen kotiympäristö tulee vastaan, suojamuurit laskeutuvat, todelliset tunteet pääsevät pintaan ja purkautuvat.

Päivä täynnä itsesäätelyä

Moni vanhempi tunnistaa tilanteen, jossa koulupäivän jälkeen kotiin saapuu pieni kiukkupussi. Tehtävät tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, pienetkin asiat ärsyttävät ja tavalliset arkirutiinit muuttuvat taisteluksi.

Ilmiötä kutsutaan koulupäivän jälkeiseksi tunnekuohuksi. Se on yleinen ja täysin normaali reaktio, joka kertoo lapsen hermoston ja mielen kuormittuneen päivän aikana.

Koulupäivät eivät ole lapsille helppoja. Ne vaativat jatkuvaa tarkkaavaisuutta, keskittymistä, ryhmässä toimimista ja omien tunteiden hallintaa. Lapsen aivot, erityisesti tunteiden säätelystä vastaava etuotsalohko, ovat vielä kehitysvaiheessa, joten nämä taidot eivät ole yhtä automatisoituja kuin aikuisilla.

Psykologian tohtori ja lasten kehityksen asiantuntija Daniel Siegel kuvaa tilannetta niin, että koulupäivän aikana lapsen “tunnepurkki” täyttyy vähitellen. Jokainen pieni pettymys, jännitys ja turhautuminen lisää purkin sisältöä, kunnes kotiin tullessa se voi läikkyä yli.

Päivän aikana lapsella voi nousta esiin monenlaisia kuormittavia tunteita: epäonnistumisen pelkoa, ikävää, sosiaalista jännitystä, kilpailuhenkeä ja pettymyksiä. Koska koulussa ei aina ole mahdollisuutta käsitellä näitä heti, ne jäävät muhimaan ja vaikuttavat vireystilaan.

Miksi purkaus tulee juuri kotona?

Koti on lapsen turvapaikka. Kun ympärillä on tuttuja ihmisiä, ei tarvitse enää pinnistellä yhtä paljon.

Lapsi tietää, että vanhempi kestää nähdä myös hänen hankalat tunteensa. Tämä on merkki luottamuksesta, vaikka se voi vanhemman näkökulmasta tuntua epäkiitolliselta.

Tutkimuksissa ilmiötä on verrattu “emotionaaliseen selkärepulliseen”, jonka lapsi kantaa päivän ajan ja tyhjentää vasta kotiovella. Kouluympäristössä hän hallitsee käyttäytymistään parhaansa mukaan, mutta kotona hermoston ylivireys voi purkautua itkuna, kiukkuna tai vetäytymisenä.

Tunnista lapsen vireystila

Tunnekuohu ei aina näy kiukkuna. Toisinaan lapsi voi kotiin tullessaan olla täysin hiljainen ja vetäytynyt, joka on merkki hermoston alivireystilasta.

Ylivireydessä keho käy kierroksilla, syke on koholla ja pienetkin ärsykkeet saavat aikaan reaktion. Alivireydessä puolestaan olo on lamaantunut ja energiat ovat vähissä.

Molemmat tilat vaikeuttavat kuuntelemista, keskittymistä ja rakentavaa vuorovaikutusta. Siksi on tärkeää tunnistaa, missä vireystilassa lapsi on, ja tarjota siihen sopivaa tukea.

Palautuminen ennen velvollisuuksia

Moni vanhempi haluaisi, että läksyt ja muut velvollisuudet hoidetaan heti koulun jälkeen. Kuitenkin asiantuntijat, kuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, korostavat palautumisen merkitystä.

Jos lapsen hermosto on ylivireessä, uuden oppiminen on hankalaa. Siksi koulupäivän jälkeen kannattaa ensin antaa aikaa rentoutumiselle. Palauttava hetki voi olla leikkiä, piirtämistä, ulkoilua, musiikin kuuntelua tai rauhallista välipalan syömistä.

Jotkut lapset palautuvat parhaiten kavereiden seurassa, toiset taas tarvitsevat hetken yksinoloa. Molemmat ovat yhtä hyväksyttäviä: tärkeintä on, että lapsi saa valita palautumisen keinon.

Vanhemman läsnäolon voima

Vaikka lapsi ei heti haluaisikaan kertoa päivän tapahtumista, vanhemman läsnäolo voi rauhoittaa. Turvasatamana toimiminen tarkoittaa, että lapsi voi luottaa siihen, ettei hänen tarvitse selittää tai perustella oloaan heti.

Fyysinen läheisyys, kuten selän rapsuttelu, sylissä istuminen tai kevyt pallohieronta voi auttaa kehoa siirtymään ylivireydestä kohti tasapainoa. Myös yhdessä tekeminen ilman vaatimuksia, kuten palapelin kokoaminen tai koiran ulkoilutus, voi luoda turvallisen ilmapiirin.

Empatia ja tunteiden validointi auttaa

Lapsen tunteiden vähättely voi pahentaa tilannetta.

Lauseet kuten: “Eihän sinulla ollut koulua kuin kolme tuntia” eivät auta lasta palautumaan. Sen sijaan tunteiden validointi, eli niiden hyväksyminen ja sanoittaminen, tukee lapsen kykyä käsitellä kokemuksiaan.

Voit sanoa esimerkiksi: “Kuulostaa siltä, että olet ihan poikki. Ei ihme, kun päivä oli täynnä haastavia tehtäviä.” Tämä viestii lapselle, että hänen tunteensa ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä.

Kun tunnekuohu on tavallista suurempi

Useimmille lapsille koulupäivän jälkeinen tunnekuohu on satunnainen ja ohimenevä ilmiö. Jos kuitenkin huomaat, että lapsi purkautuu rajusti lähes joka päivä, on jatkuvasti ahdistunut tai väsynyt, kannattaa asia ottaa puheeksi koulun ja tarvittaessa terveydenhuollon kanssa.

Kyse voi olla oppimisvaikeuksista, sosiaalisista haasteista, uupumuksesta tai muista kuormitustekijöistä, jotka vaativat tukea.

Luonto palauttaa

Joskus paras lääke koulupäivän jälkeiseen tunnekuohuun on irtautuminen kodin ja koulun tutusta rytmistä ja siirtyminen ympäristöön, jossa mieli ja keho voivat hengähtää.

Yhteinen kävelylenkki, luonnossa oleskelu tai pyöräily voi rauhoittaa sekä lapsen että vanhemman hermostoa.

Luonnossa oleminen on tutkitusti yhteydessä matalampaan stressitasoon ja parempaan mielialaan. Tutkimusten mukaan jo 15–20 minuutin oleskelu vihreässä ympäristössä voi laskea sykettä, vähentää stressihormonien määrää ja kohentaa mielialaa.

Yhteiset luontohetket eivät ainoastaan rauhoita hermostoa, vaan myös vahvistavat vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä. Metsässä kiire ja aikataulut unohtuvat, ja tilalle tulee yhteinen positiivinen kokemus.

Kolme käytännön vinkkiä arkeen

1. Rakenna koulun jälkeinen palautumisrutiini

Sovi lapsen kanssa selkeä “rauhoittumishetki” koulupäivän jälkeen. Tämä voi olla esimerkiksi 30 minuuttia omaa aikaa ennen läksyjä.

2. Tarjoa valinnanvaraa

Anna lapselle mahdollisuus päättää, miten hän palautuu: yksin, kavereiden kanssa vai yhteisessä tekemisessä.

3. Sanoita tunteet yhdessä

Auttaa lasta oppimaan, että tunteet ovat luonnollisia ja niitä voi käsitellä rakentavasti. Sanoita sekä positiiviset että hankalat tunteet.

Lähteet: Lapsen hyvä arki (Sinkkonen), National Scientific Council on the Developing Child, Luonnon vaikutukset hyvinvointiin (Metsähallitus)

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!