Miksi digipelit koukuttavat? Lapsen peliriippuvuuden taustalla vaikuttaa usein yllättävä tekijä
Pelaaminen digimaailmassa puhuttaa nykyään paljon. Erityisesti nuorten pelaamisen määrästä ollaan huolissaan ja ihmetellään, miksi peleihin jää niin helposti koukkuun. Lapsen peliriippuvuus koskettaa monia perheitä ja tuo mukanaan erilaisia haasteita arkeen.
Digitaalinen peli on kattokäsite tietokone-, konsoli- ja mobiilipeleille. Digipelit yhdistelevät erilaisia elementtejä kuten esimerkiksi videota, ääni- ja sanataidetta sekä 3D-animaatiota. Vuorovaikutteisuus on keskeisessä roolissa: Pelien suunnittelijat ovat luoneet tarkan pelimekaniikan, jonka mukaisesti pelin osat reagoivat pelaajan toimintaan.
- Lue asiantuntijan vinkit: Mediataidot ja lasten mediakasvatus
Digipeleissä on paljon hyvää
Hallitussa pelaamisessa on runsaasti hyviä puolia. Kiinnostus digipelaamista kohtaan ja pelien parissa vietetty aika eivät itsessään luonnollisesti tarkoita, että lapsella tai nuorella olisi peliriippuvuus.
Digipelit tarjoavat pelaajilleen mielenkiintoisia haasteita ja täyttävät osaltaan ihmisen kolmea psykologista perustarvetta eli kyvykkyyttä, omaehtoisuutta ja yhteisöllisyyttä, jotka motivoivat toimintaa ilman ulkoisia palkintoja. Pelien kautta voi luoda uusia maailmoja omaehtoiseen seikkailuun, kokea olevansa kyvykäs pelihahmojen supervoimien kautta ja voittaa yhteisiä kamppailuja ystävien kanssa. Ne tukevat siis monin tavoin itseluottamuksen kehittymistä ja tuottavat onnistumisen elämyksiä.
Pelaaminen voi olla hyödyllistä aivojen tietojenkäsittelykyvyn kannalta, jos se pysyy hallinnassa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan pelaaminen auttaa nuoria suoriutumaan työmuistitehtävistä sekä vaihtamaan tarkkaavaisuutta näöstä kuuloon ja toisinpäin.
Milloin kyse on lapsen peliriippuvuudesta?
Lapsen peliriippuvuuden merkki on usein esimerkiksi se, jos lasta tai nuorta ei millään tahdo saada lopettamaan pelaamista tai jos hän on kovin ärtynyt pelaamisen lopetettuaan.
Digipeleihin addiktoitumisessa keskeisessä roolissa on mielihyvähormoni, dopamiini. Sen erityksen uskotaan olevan yhteinen tekijä erilaisissa addiktioissa. Lisäksi dopamiinin arvellaan lisäävän elämyshakuisuutta.
Digipeleihin addiktoituminen on erään teorian mukaan yhteydessä dopamiinijärjestelmän toiminnan häiriöön. Dopamiini on yhteydessä palkkion saamiseen siten, että aluksi ihminen kokee dopamiinitulvahduksen esimerkiksi voittaessaan pelissä. Ajan myötä hermoverkkojen toiminta kuitenkin muuttuu ja jo tieto mahdollisesta palkinnosta vapauttaa dopamiinia. Tämä todennäköisesti ylläpitää peliriippuvuutta.
Dopamiini saa ihmisen toisaalta haluamaan asioita enemmän, jotain uutta ja parempaa. Ongelmia voi syntyä kuitenkin silloin, kun tavoitteen saavuttaminen ei enää tuotakaan jossain vaiheessa mielihyvää vaan dopamiinituotanto romahtaa. Tällöin voi tuntua siltä, ettei mikään määrä pelaamista riitä palkkion saavuttamiseksi.
Digipelaamisessa on paljon hyvää, mutta lapsen peliriippuvuuden ehkäisy ja ongelmapelaaminen vaativat selkeitä rajoja, ja joskus myös hoitoa.
Lähteet: Aivosäätiö, Duodecim, Hyvä Terveys, Provenia
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Tiina Pitkänen, kuva: Shutterstock
