Mikä ihmeen tunnepenkki? Hyödyllinen työkalu lapsen ikävien tunteiden käsittelyyn
Lapsen tunnetaidot kehittyvät hiljalleen ajan myötä ja vanhemmat voivat tukea tätä monin keinoin. Yksi hyödyllisistä työkaluista on tunnepenkki, jonka Becky Kennedy esittelee Vahva vanhemmuus – kuinka löytää hyvä itsestään ja lapsestaan -teoksessaan (Otava 2024.)
Mistä tunnepenkissä oikein on kyse? Kun lapsi kohtaa ikäviä tunteita, hän on ikään kuin pudonnut tunteen rakentamalle penkille. Se voi olla tunteesta riippuen esimerkiksi Vihainen penkki, Surullinen penkki tai Kateuden penkki.
Aivan kuten moni aikuinen, myös lapset usein toivovat, että joku istuisi heidän seuranaan penkillä. Näin etenkin, kun lapsesta tuntuu pahalta. Kun vierellä istuu välittävä ja läsnäoleva ihminen, ei penkillä istuminen enää tunnu niin kurjalta. Tuo ihminen on eräänlainen penkinlämmitin.
Jos lapsi esimerkiksi haukkuu pikkusisarustaan sen vuoksi, että tämä sotkee hänen tavaroitaan, voi lapsen kuvitella istumaan On vaikeaa jakaa elämääni -penkillä. Lapselle voi joutua asettamaan rajoja, mutta oleellista on istua hänen vierellään. Becky Kennedyn mukaan lapselle voi sanoa esimerkiksi: ”Ai, ajattelet, miten vaikeaa jakaminen on. Tajuan sen, kultaseni. En anna sinun lyödä ketään. Saat silti tuntea kaiken tuon vihan. Olen tässä kanssasi.”
Tunnepenkillä rakennetaan yhteyttä lapseen
Aikuisen on tärkeää istua penkillä lapsen seurana, eikä yrittää vetää häntä pois sieltä. Lapselle on hyvä osoittaa, että olet läsnä hänen vierellään ja hänen ei tarvitse tuntea toisin. Tällä tavoin aikuinen rakentaa yhteyttä lapseen ja auttaa häntä kehittämään resilienssiä.
Kun aikuinen istuu lapsen vierellä niin kutsutulla tunnepenkillä, kannattaa hänen etsiä itsestään lohduttava osa (lopulta se aina löytyy) ja pyytää sitä istumaan pelokkaan, surullisen tai itsekriittisen osansa seurana. Näin Kennedy suosittelee sanomaan ylikuormitusta tuntevalle osalle: ”Olen tässä, ylivoimainen tunne. Näen sinut. Kuuntelen sinua. Olet osa minua, mutta minussa on paljon muutakin. Istun seuranasi.”
Millaista tunnepenkillä käytännössä on?
Aikuinen ja lapsi voivat istua esimerkiksi sohvalla tai vuoteella, ja lapsen on hyvä antaa puhua. Aikuisen ei tarvitse sanoa paljoakaan, vaan esimerkiksi nyökkääminen, halaus ja ymmärtäväiseltä näyttäminen voivat riittää. Pyrkikää hengittämään syvään yhdessä.
Teoksessa esitellään myös esimerkkejä hyvistä tavoista vastata lapsen vaikeisiin tunteisiin sanallisesti. Lue esimerkit alta.
”Uskon sinua.”
”Olet tosi surullinen tämän takia. Saat olla surullinen, kulta.”
”Olen tässä kanssasi. Olen tosi iloinen, että puhumme tästä yhdessä.”
”Aina ei tarvitse tuntea oloaan heti paremmaksi. Joskus, kun tuntuu vaikealta, on parasta puhua ystävällisesti itsellemme ja kertoa ihmisille, jotka ymmärtävät.”
”Rakastan sinua. Rakastan sinua aina yhtä paljon riippumatta siitä, mitä tunnet tai mitä elämässäsi tapahtuu.”
Kerroimme aiemmin, miten kiukkuista lasta voi auttaa rauhoittumaan. Lue hyödylliset vinkit tästä.
Artikkelin lähteenä on käytetty Becky Kennedyn Vahva vanhemmuus – kuinka löytää hyvä itsestään ja lapsestaan -teosta (Otava 2024.)
Liity mukaan Mutsimedian yhteisöihin Facebookissa, Instagramissa ja TikTokissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock
