Mentalisaatio – lapsiperheen tärkein työkalu

Mentalisaatiolla tarkoitetaan halua ja kykyä ymmärtää ja pohtia omaa sekä toisen ihmisen kokemusta ja näkökulmaa. Hyvä mentalisaatiokyky helpottaa omien tunnetilojen hillitsemistä, luo vakautta ihmissuhteisiin sekä vähentää erimielisyyksien aiheuttamaa stressiä ja mahdollista traumatisoivaa vaikutusta.

Mitä hyötyä on vanhemman hyvästä mentalisaatiokyvystä?

Vanhemman mentalisaatiokyky vaikuttaa lapsen turvalliseen kiintymykseen, kognitiiviseen ja tunne-elämän kehitykseen sekä lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehittymiseen ja toimii näin ollen pohjana ylipäätään vanhemman ja lapsen väliselle hyvälle vuorovaikutukselle. Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky tarjoaa lapselle turvallisen ja luovan kasvuympäristön sekä helpottaa hankalista ja stressaavista tilanteista selviytymistä.

Hyvä mentalisaatiokyky toimii apuna lapsiperheiden arjessa erityisesti silloin, kun vanhempi ymmärtää lapsella olevan erillinen henkilökohtainen kokemus jo pienestä pitäen ja pystyy pohtimaan, millaisia erilaisia mielentiloja lapsella voi olla ulospäin näkyvän käyttäytymisen takana. Mitä lapsi mahtaa kokea heittäytyessään kaupan lattialle itkemään? Tai kieltäytyessään syömästä päivällisellä? Mitä pienempi lapsi, sen vaikeampaa tällainen pohtiminen on, mutta jo pelkkä yrittäminen voi kuitenkin johtaa merkittäväänkin muutokseen vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa.

Lapsella on oikeus omiin tunteisiinsa

Kestää kauan, ennen kuin lapsi pystyy hallitsemaan tunteitaan. Eihän se onnistu aina edes meiltä aikuisilta! Vanhemman on tärkeää hyväksyä lapsen tunteet, myös silloin, kun tunteiden ohjaama teko ei ole hyväksyttävä. Tunteet itsessään, kun eivät ole hyviä tai pahoja, eivätkä ne häviä torumalla tai paheksumalla. Jos lasta rankaistaan tunteiden ilmaisusta, hän saattaa pahimmassa tapauksessa oppia olemaan näyttämättä niitä ja sen lisäksi kokea huonommuutta. Vanhemmalla on vastuu tarjota lapselle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri, jossa saa näyttää kaikki tunteensa ja auttaa häntä käsittelemään niitä.

On erityisen tärkeää näyttää lapselle mallia itse omalla käytöksellään. Vanhemman täytyy pitää mielessä, että lapsella voi olla erilainen näkemys asiasta, joka aikuiselle tuntuu vähäpätöiseltä. Lapsen tunteiden väheksyminen ja lyttääminen opettaa, ettei tunteita sovi jakaa muiden kanssa. Lapsen tunteisiin ei kuitenkaan kannata lähteä liikaa mukaan, koska lapsi kaipaa tunnemyrskyn keskellä turvaa, ei kyseisen tunteen voimistumista. Näin voi käydä, jos vanhempi uppoutuu liian syvälle samaan tunteeseen lapsen kanssa - esimerkiksi näyttää hätääntymisen hätääntyneelle lapselle, jolloin lapsi todennäköisesti pelkää nähdessään vanhemman hädän. Sen sijaan, vanhemman tulisi arvostaa lapsen kokemusta ja pyrkiä aina tavoittamaan lapsen mieli, jotta lapsi voi tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on.

Syy heikkoon mentalisaatiokykyyn saattaa löytyä omasta lapsuudesta tai terveydentilasta

Vanhemman heikko mentalisaatiokyky näkyy huomion kiinnittämisenä ainoastaan lapsen käyttäytymiseen ja haluttomuutena miettiä, mitä lapsi kokee käyttäytyessään tietyllä tavalla tai tapana tulkita lapsen reaktiot aina samojen syiden, kuten nälän tai väsymyksen aiheuttamiksi. Tämä voi aiheuttaa vakaviakin väärinymmärryksiä lapsen aikomuksista tai todellisista tarpeista.

Vanhemman puutteellinen mentalisaatiokyky voi juontaa juurensa vanhemman omasta lapsuudesta, sillä lapsen mentalisaatiokyky kehittyy asteittain ja nimenomaan aikuisen mentalisaatiotaidon varassa. Jos vanhempi on omassa lapsuudessaan traumatisoitunut ihmissuhteissaan, hän saattaa kohdella myös omaa lastaan mekaanisesti, koska lapsen näkökulmaan eläytyminen tuntuu uhkaavalta. Näin voi käytännössä syntyä ylisukupolvinen turvattoman kiintymyksen ketju. Mentalisaatiokyky voi siis olla puutteellinen, koska sitä ei yksinkertaisesti ole opittu kuluneen elämän aikana tai se voi olla heikentynyt väliaikaisesti esimerkiksi masennuksen, uupumuksen tai kriisitilanteen vuoksi.

Puutteellinen mentalisaatiokyky on yhteydessä vakaviin varhaisiin traumakokemuksiin, elämänhallinnan ja ihmissuhteiden ongelmiin, psyykkisiin häiriöihin sekä päihdeongelmiin. Vaikka varhaiset vuorovaikutuskokemukset ovat ehdottoman tärkeitä mentalisaation kehittymisen kannalta, kyky voi onneksi vahvistua ja sitä voi harjoitella myös myöhempien hyvien ihmissuhteiden ja hoidon avulla. Suomessa on esimerkiksi kehitetty laaja mentalisaatioon kohdentuva perheryhmämalli neuvoloiden käyttöön, jonka tarkoituksena on parantaa perheiden vuorovaikutusta.

Päätelmät toisen ihmisen ajatuksista ja tuntemuksista ovat aina lopulta vain arvauksia, mutta tällaisesta mielenlukutaidosta on valtavasti hyötyä kaikissa vuorovaikutuksellisissa elämäntilanteissa. Jos on varma tulkinnastaan, on lakannut mentalisoimasta, mentalisaatioteorian kehittäjä, professori Peter Fonagy on sanonut.

Muutama kuukausi sitten julkaistun Nean päivä -kirjan yksi tavoite on mentalisaation lisääminen. Kirjan tarkoituksena on tukea ja rohkaista lasta tutustumaan tunteisiin yhdessä aikuisen kanssa.

Lähteet: mll.fi, duodecimlehti.fi

Teksti: Titta Laurinen