Lasten karkkipäivä historiaan – näin tuet lapsen tervettä ruokasuhdetta
Monelle aikuiselle karkkipäivä oli lapsuuden odotetuin hetki. Lauantaina sai pussillisen irtokarkkeja, ja viikko huipentui makeaan herkkuhetkeen. Yhden päivän herkuttelusääntöä pidettiin järkevänä tapana hallita lasten sokerinsyöntiä ja opettaa kohtuullisuutta.
Tänä päivänä moni vanhempi miettii, onko tiukoista säännöistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Lasten ruokasuhteen kasvattaminen on muuttunut, ja vanhemmille tarjolla olevat ohjeet korostavat joustavuutta ja kehon viestien kuuntelemista.
Tilalle on tullut sallivampi ja terveempi tapa ajatella ruokaa, ja samalla ruokasuhteesta on tullut yksi vanhemmuuden kasvatusteemoista.
Karkkipäivä oli aikansa kasvatusratkaisu
Suomessa 80- ja 90-luvuilla kasvanut sukupolvi muistaa hyvin lauantain karkkipäivän. Silloin suunnattiin kioskin irtokarkkilaarille ja valittiin huolella viikon ainoa karkkipussi.
Karkkipäivä ei ollut sattumaa, vaan aikansa kasvatuskeino: vanhemmat pyrkivät pitämään lasten makeansyönnin kurissa antamalla luvan herkutteluun vain kerran viikossa. Taustalla oli ajatus, että rajat tukevat terveyttä.
Karkkipäivä loi lapsille odotetun rituaalin, mutta samalla se teki herkuista entistä houkuttelevampia. Kun karkkeja sai vain harvoin, niihin liitettiin erityinen merkitys. Tämä näkyi myös käytöksessä: karkkipäivän koittaessa makeaa saattoi kulua enemmän kuin muuten olisi tullut syötyä.
Mikä on muuttunut?
Nykyiset suositukset ja asiantuntijoiden näkemykset painottavat ihmisen ruokavaliota kokonaisuutena.
Yksittäinen herkku ei pilaa terveyttä, aivan kuten yksittäinen vihersmoothie ei tee kenestäkään terveellisesti elävää. Oleellista on se, millainen lapsen ruokavalio on kokonaisuudessaan ja millaisia ruokailutottumuksia arjessa muodostuu.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) muistuttaa, että lapsen ruokasuhteen kasvattaminen on paljon enemmän kuin yksittäisten ruoka-aineiden kieltämistä tai sallimista. Kyse on siitä, että lapsi oppii syömisen taitoja, kuten nälän ja kylläisyyden tunnistamista, erilaisten makujen kokeilemista ja oman kehon viestien kuuntelemista.
Kansainväliset tutkimukset tukevat tätä ajattelutapaa. Esimerkiksi Journal of Nutrition Education and Behavior -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan joustava suhtautuminen syömiseen tukee lapsen kykyä säädellä ruokailuaan luonnollisesti ja vähentää syömishäiriöiden riskiä.
Vanhemman rooli syömisen ohjaajana
Vanhemman tehtävänä ei ole kontrolloid lapsen jokaista suupalaa, vaan asettaa puitteet ja antaa lapselle mahdollisuus oppia. Yksi paljon käytetty malli on ravitsemuskasvattaja Ellyn Satterin kehittämä jaetun vastuun periaate. Sen mukaan vanhempi päättää, mitä ruokaa tarjotaan, missä ja milloin, mutta lapsi päättää, syökö ja kuinka paljon.
Tämä periaate auttaa siirtämään syömisen kontrollin vähitellen lapselle itselleen. Kun lapsi saa mahdollisuuden kuunnella omaa kehoaan, hän oppii tunnistamaan, milloin on nälkä ja milloin kylläinen. Tämä tukee terveyttä pitkällä aikavälillä ja vähentää riskiä siihen, että ruoka muuttuu taistelutantereeksi.
Herkut osana arkea ilman erityisasemaa
Moni vanhempi miettii, pitäisikö lapselle edelleen määrätä karkkipäivä. Asiantuntijoiden mukaan tiukka sääntö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kun herkkujen nauttiminen sidotaan yhteen tiettyyn päivään, niistä tulee korostetun erityisiä ja houkuttelevia. Sen sijaan herkut kannattaa nähdä yhtenä osana arkea.
Tämä ei tarkoita, että herkkuja syödään joka päivä rajattomasti. Tärkeää on pitää kokonaisuus kunnossa: kun suurin osa ruoasta on ravitsevaa ja monipuolista, tilaa jää myös satunnaisille herkuilla herkutteluille.
Näin lapsi oppii, ettei mikään yksittäinen ruoka ole kiellettyä tai vaarallista, mutta osa ruoista sopii nautittavaksi useammin ja osa harvemmin.
Vältä palkitsemista ja rankaisemista ruoalla
Vanhemmille tuttu lause ”saat jälkiruoan, jos syöt lautasen tyhjäksi” voi vaikuttaa harmittomalta, mutta sillä on kauaskantoisia seurauksia. Tällaiset ehdot opettavat lapselle, että jotkin ruoat ovat arvokkaampia kuin toiset ja että herkku on palkinto, jota kohti kannattaa tehdä töitä.
Tutkimusten mukaan tämä voi johtaa vääristyneeseen ruokasuhteeseen ja lisätä makeanhimoa. Lisäksi se voi kytkeä ruoan ja tunteet liian tiiviisti yhteen, mikä saattaa näkyä myöhemmin taipumuksena syödä lohdutukseen tai stressin helpottamiseen. Palkitseminen ja rankaiseminen kannattaa jättää muihin kasvatuskeinoihin ja pitää ruoka neutraalina osana arkea.
Miten puhua ruoasta kotona?
Kielenkäyttö vaikuttaa siihen, millainen ruokasuhde lapselle muodostuu. Kun vanhempi arvottaa ruokia ”hyviksi” ja ”huonoiksi” tai puhuu jatkuvasti painosta, lapsi sisäistää nämä asenteet.
Sen sijaan ruuasta olisi hyvä puhua neutraalisti ja sallivasti.
Jos lapsi kysyy, miksi karkkeja ei syödä joka päivä, voi vastata kertomalla, että keho tarvitsee monenlaisia ruokia eri tarkoituksiin. Lihakset, hampaat ja aivot tarvitsevat erilaisia ravintoaineita, ja siksi jotakin ruokaa syödään useammin ja jotakin vain silloin tällöin. Tämä selittää asiaa ilman kieltoja ja syyllistämistä.
Käytännön vinkkejä vanhemmille
Luo selkeä arjen rytmi. Kun ruokailuissa on selkeät ajat ja rakenteet, lapsen on helpompi tunnistaa nälkä ja kylläisyys.
Tarjoa monipuolisesti eri makuja. Uudet maut vaativat usein toistoa. Kun lapsi saa kokea erilaisia ruokia rennosti, hän oppii pitämään niistä ilman painetta.
Salli herkuttelu osana arkea. Yhteinen jäätelöretki tai pulla kahvilassa on luonnollinen osa perhe-elämää, eikä siihen tarvitse liittää syyllisyyttä.
Vältä ruoan käyttämistä kasvatusvälineenä. Herkut eivät ole palkinto hyvästä käytöksestä, eivätkä kielto huonosta. Palkitseminen ja rajojen asettaminen tapahtuvat muilla keinoin.
Ole esimerkki. Vanhempi voi omalla suhtautumisellaan näyttää mallia. Jos aikuinen suhtautuu ruokaan sallivasti ja ilman syyllisyyttä, lapsi oppii samaa.
Opeta lapsi kuuntelemaan kehoaan
Tämän päivän vanhemmille tärkeintä on tukea lapsen tervettä ja joustavaa ruokasuhdetta. Se tarkoittaa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa arjessa, satunnaisia herkkuhetkiä ilman syyllisyyttä ja avointa puhetta ruoan ympärillä.
Kun lapsi oppii kuuntelemaan omaa kehoaan ja tekemään ruokavalintoja rennosti, hän saa eväät hyvinvointiin myös aikuisuudessa. Vanhemman rooli ei ole määrätä herkkupäiviä, vaan luoda ympäristö, jossa ruoka on osa elämää.
Jaa tämä artikkeli, jos olet samaa mieltä siitä, että karkkipäivien olisi hyvä jäädä historiaan!
Lähteet: THL, WHO, Journal of Nutrition Education and Behavior, Appetite
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
